Orientaatioviikko takana, kaikki ihana edessä ☀️​

Olen nyt kotiutunut kampukselle, orientaatioviikko on virallisesti ohitse ja oon super väsynyt, mutta myös todella onnellinen! Viikkoon on sisältynyt minimaalisen tavaramääräni raahaamista huoneeseeni, huonekaverin kanssa huoneen viimeistelyä, henkilökuntaan, muihin uusiin opiskelijoihin ja heidän vanhempiinsa tutustumista, tuleviin opintoihin, kampuksen saliin ja vapaa-ajan aktiviteetteihin tutustumista, treeniä, sunnuntaikokous ja kävin myös katsomassa yhden yliopiston jalkapallopelin. Ja oh the hassle, kun nostettiin huonekamun kanssa kumpikin meidän sängyt korkeammiksi, jotta sänkyjen alle sai laatikostoja. Se oli tiistain liikunta point blank period. ="D Tästä johtuen siis tuossa huonekuvassa näkyy katto eli huonekorkeus ei oo tavallista matalampi, mutta me ollaan vaan tavallista korkeammalla.

Kaiken tämän tekemisen ja ilon keskellä tunteet ovat heitelleet todella laidasta laitaan. Parina ensimmäisenä päivänä olin todella itkuinen lähinnä sen takia, että en vieläkään voi uskoa, miten pitkälle olen päässyt. Eilen sitten taas illalla minua alkoi ahdistamaan sota ja jotenkin tuntui pelottavalta edes miettiä tulevaisuutta. Mutta tuo oli sinänsä hyvä kokemus, koska sitä kautta ymmärsin, että tulevaisuuden pelot tuntuvat usein triggeröityvän silloin, kun olen todella onnellinen. Minulla oli nuorempana koko ajan sellainen olo, että mikäli olin onnellinen ja asiat menivät hyvin niin niiden vastapainoksi oli "pakko" tapahtua jotain todella pahaa. Ja vaikka päällisin puolin en enää ajattelekaan näin niin selvästi tuo vanha tapa edelleen välillä tulee esille.

Luulen, että yksi tunteita pintaan tuova asia on myös ollut ihan vain helpotus. Pelkäsin nimittäin aivan hirveästi seitsemän muun tytön kanssa yhteen ja samaan asuntoon muuttamista ja yhden kylpyhuoneen jakamista. Kylpyhuoneessa on siis kaksi lavuraaria, kaksi vessakoppia ja kaksi suihkua, mutta olen tottunut lähes koko elämäni ajan siihen, että ainoana lapsena minulla on ollut lähestulkoon oma pieni asuntoni koko perheen asunnon sisällä. Kuitenkin so far so good ja huonekamuni on aivan ihana!! Hommattiin tänne huoneeseen heti tiistaina pieni jääkaappikin eli typical Pepperdine stuff, koska jääkaappikylmät hedelmät nam ja overnight oats eikä ensimmäisen vuoden kandiopiskelijoiden asunnoissa ole keittiöitä.

Mutta huonekamusta eli löydettiin toisemme yliopiston omasta huonekaverin hakupalvelusta ja itse nostin tärkeimmiksi asioiksi itsestäni sen, että olen aamuihminen, joten en pystyisi jakamaan huonetta yökukkujan kanssa ja yökukkuja hermostuisi siihen, että olen jalkeilla yleensä kello 5-6 alkaen. Toinen asia on se, että nautin siitä, että kotona on hiljaista ja rauhallista, jopa ehkä vähän "tylsää" eli en voi sietää kirkumista, huutamista tai jatkuvaa musiikin soittamista. Lisäksi nostin esille sen, että ympäristöni täytyy olla siisti ja minimalistinen, koska muuten en pysty keskittymään. Ja löysinkin aivan mahtavan tyypin, jonka kanssa löydettiin heti yhteinen sävel ja suunniteltiin meidän (lähes tyhjän =D) huoneen sisustus jo kauan ennen tätä viikkoa. 

Noiden yllä olevien asioiden lisäksi meitä yhdistää into urheiluun ja lauantai potkaistiinkin huonekamun kanssa käyntiin kunnon HIIT-treenillä ja kyllä sai hikoilla! Käsissä ja pepussa tuntuu vieläkin eli hyvä setti takana. Lisäksi tuli käveltyä melkein pari tuntia ja tänäänkin olen kävellyt aika paljon. En malta odottaa ensi viikkoa ja sitä, että pääsen jo luomaan omat yliopistorutiinini! Miten voikin olla näin innoissaan siitä, että pääse jämähtämään rutiineihin hahah. ='D Yksi isoimmista asioista, jota odotan juurikin noilta rutiineilta on se, että tiedän niiden rauhoittavan päätä, koska tällä viikolla tuntuu, että sekin vapaa-aika, mitä on omassa huoneessaan viettänyt ei ole oikeasti nollannut päätä ja huomaan tämän olevan yksi tekijä, joka aiheuttaa negatiivisia tuntemuksia. Rauha on ehdottomasti sellainen asia, joka minun täytyy tehdä itselleni arjen keskellä, koska kiireetön arkikaan ei välttämättä takaa sitä, että minulla olisi rauhallinen ja seesteinen olo. Joten niin hullunkurista kuin se ehkä onkin niin pään sisäinen rauha on jotain sellaista, joka minun täytyy aktiivisesti tehdä ja ylläpitää. 

Uudelta viikolta odotan siis tavallista arkea, johon sisältyy opiskelua, opinnoista nauttimista, terveellistä ruokaa, koska tänään on tullut vedettyä aivan liikaa rasvaa ja suolaa, kunnolla urheilua ja rauhan sallimista itselleni. En halua enää velloa menneisyydessä tai pelätä tulevaa, koska juuri nyt nykyisyydestä rakennan sellaista minää, joka tulee tulevaisuudenkin kestämään. Odotti siellä mitä tahansa.

Uudet edistymiskuvat & 12/2021-8/2022 vertailut

Tässäpä sunnuntaina 21.8. otetut uudet kehokuvat ja nyt nuo Luvut-numerot ja käyrätkin täytetty oikein eli muutosta löytyy seuraavanlaisesti 25.6. otettuihin lukuihin:

• Paino: 63 kg -> 60 kg
• Rasvaprosentti: 28,3 -> 25,2%
• Lihasprosentti: 30,4 -> 31,7%
  

Tuon lihasprosentin nähtyäni ei yhtäkkiä ihmetyttänytkään enää se, miten hyvin treenit on kulkeneet viime viikolla vaikka totta kai treenailuun liittyy paljon muutakin kuin puhtaasti lihaksen määrä. Mutta vertauksena vuoden alkuun niin mulla oli läpi koko tammi-helmikuun tuo noin 30% lihasprosentti eli kyllä tässä on jotain kehitystä tapahtunut noihin aikoihin nähden!

Aluksi ajattelin, että on aivan turhaa ottaa kehokuvia, koska mitään erityistä muutosta ei ole tapahtunut, mutta false, kun vertasin kesäkuun kuviin. Ja siitä innostuinkin tekemään pienen aikajanan, koska hitto vie, vihdoinkin tästä on oikeasti tulossa nimensä mukainen blogi eli taviksesta fitiksi!

 

Kuvan saa näkymään kokonaisena klikkaamalla kuvaa tai tästä!

Eli onhan kiinteytymistä tapahtunut ihan kunnolla ja noissa vertailuissa ei näy, mutta maha on kyllä pienentynyt huomattavasti, minkä huomaan etenkin suihkun jälkeen, kun harjaan hiuksiani ja näen itseni peilin kautta hieman sivusta. Yläkroppa ja ylämaha näyttävät niin paljon sirommilta ja naisellisimmilta nykyään! Nyt kun katson noita tämän blogin alkuajan ja pelkästään kesäkuunkin kuvia niin ne näyttävät jotenkin tosi tukalilta ja kehoni näyttää epäterveeltä. Tulee todella rasvainen ja tunkkainen olo. Sellainen, kun heräät maanantaina kamalan hiilari-, sokeri- ja rasvapöhön keskeltä ja vaan tunnet sen, miten täynnä moskaa kroppasi on. 

Tietenkin kuvien näkemiseen liittyy myös se, millaiselta muistan olon tuntuneen etenkin viime vuoden lopulla ja tämän vuoden alussa. Esimerkiksi maaliskuinen teksti Kohta parikymppinen ihmisraunio tuntuu tällä hetkellä tooooodella kaukaiselta vaikka toki muistan nuo tunteet ja myöskin etenkin yölliset pelot siitä kuolenko sydänkohtaukseen. Lisäksi selasin läpi tuotakin vanhemman tekstin eli 13.1.2022 kirjoitetun Kuolemaa sivuten, jossa kirjoitin: "elänkö mä tällä hetkellä sellaista elämää, et siitä huomaa miten lähellä oon käyny kuolemaa? Ja valitettavasti vastaus taitaa olla, et suurimmaksi osaksi en." Nyt seitsemän kuukautta myöhemmin voin ylpeästi vastata tuohon samaan kysymykseen: todellakin elän!

Eli tähän uuteen viikkoon ja sen myötä myös kokonaan uuteen elämänvaiheeseen olen kyllä saanut lähteä todella kiitollisin ja hyvin mielin. Tänään aamulla herättyäni aamurukouksen ensimmäiset sanat olivatkin: "Kiitos Jumala, että mä saan olla edelleen elossa".

Terveysasioita, fitnessiä ja voittajafiilistä!

Huhheijaa millainen viikonloppu takana! Toisin sanoen: paljon reeniä, verikokeet, kehonkoostumusmittaus, alkoholittomuudesta nauttimista eli alkoholitonta piña coladaa ja rannalla vibailua, pari leffaa, pari vikaa promokeikkaa ennen yliopiston alkua, yks jazz-keikka, kodin viikkosiivous ja pakkailua. Ensi viikon tiistaina siis muutan Pepperdinen kampukselle, joten nykyinen asunto täytyy laittaa nättiin pakettiin tämän kuun loppuun mennessä. Eli onneksi aikaa vielä on, mutta haluan tämän asunnon niin siistiksi ja tyhjäksi kuin mahdollista ennen tiistaita, jotta tämä ovi on ikään kuin suljettu eikä asioita jää turhaan roikkumaan. Tuntuu jotenkin niin typerältä asua ihan lähellä yliopistoa ja silti joutua muuttamaan kampukselle, mutta those are the rules ensimmäisen vuoden kandiopiskelijoille. Onneksi mun tuleva kämppis vaikuttaa todella mahtavalta tyypiltä, joten eiköhän tästä selvitä ihan kunnialla!

Joka tapauksessa ihanaa pikku kiirettä ja kuitenkin päällä on koko ajan ollut todella rentoutunut olo. Muutenkin voisi viikon liikunnoista (jotka on nyt päivitetty Liikuntaseuranta-sivulle) sanoa sen verran, että tän viikon teema on ehdottomasti ollut hämmästyminen omaan kehoon ja siihen, millaisia tuloksia saan todella lyhyessä ajassa! Tein siis tiistaina raivonpuuskissa 20 minuutin HIIT-treenin ja tein samaisen treenin myös torstaina. Torstaina jaksoin jo tehdä muutamat liikkeet "kokonaan" eli en käyttänyt low impact-versiota, vaan hypin menemään. Fitbitin data näytti kuitenkin paljon isomman muutoksen näiden kahden treenin välillä kuin millainen oma fiilis ja mutu oli treenin jälkeen (Huom! Olen laskenut tähän myös noin 10 minuutin venyttelyn eli sen takia treenin pituus on puoli tuntia tuon 20 minuutin sijaan):

Eli yhden treenikerran jälkeen olisi jo ihan kunnolla pitänyt step upata, jotta olisin päässyt samoihin tehoihin kuin tuon tiistain treenin kanssa! Toki huomasin, että treeni kulki paremmin torstaina, mutta kyllä sitä silloinkin sai purra hammasta ja harva liike oli kokonaan tuskaton, joten en osannut odottaa tuollaista pulssin laskua. Mutta hei, meidän kehot ei oo mikään helppo yhtälö vaan moni asia vaikuttaa toiseen ja tuo voisi olla vain onnekas sattuma? 

No, eilen lauantaina mun piti mennä aamukävelylle, mutta sitten vain tuli that gym feeling ja päätinkin kävelyn sijaan mennä kellariin pumppaamaan rautaa. Olen siis treenaillut salilla silloin tällöin, mutta en todellakaan mitenkään säännönmukaisesti tai tavoitteellisesti vaan tehnyt niitä liikkeitä, mitkä on sillä hetkellä tuntuneet hyviltä ja lähinnä treenannut ajatuksella "kunhan teet edes jotain ja nautit liikkumisesta". Lauantaina tuli kuitenkin sellainen olo, et okei, nyt on pakko kaivaa esiin helmikuinen treeniohjelma ja kohdata faktat siitä, että joudun alottamaan salitreenit ns. nollasta, koska treenaminen on ollut niin up and down jo puolen vuoden ajan. Tuo on sellainen asia, jonka kohtaamista olen vältellyt, koska se on vaan niin masentavaa tajuta, miten kauas on pudonnut vaikka omissa helmikuun suunnitelmissa kimalteli kunnon tehomimmi nyt alkusyksystä.

Otin siis esiin treenikirjani, johon olin kirjannut helmikuun treeniohjelman ja lähdin kokeilemaan sitä. Ja arvatkaapa mitä? Kaikki alakropan treenit sujuivat aivan samoilla painoilla ja toistomäärillä kuin helmikuussakin, jolloin minulla oli kuitenkin pohjalla pidempi säännönmukainen ja tavoitteellinen treeniputki. Vatsojen osalta perusvatsat eivät onnistuneet painoilla, mutta muuten tein kaikki vatsatreenitkin samoilla luvuilla kuin helmikuussa. Yläkropan osalta piti kahden liikkeen kohdalla laskea painoja, mutta toistomäärät menivät heittämällä! Ainoa miinus oli tuolla ensimmäisessä kuvassakin näkyvä ehdottoman väärä valinta eli ensi kerralla täytyy laittaa sellaiset urheiluliivit, jotka eivät painaudu ihoon niin pahasti, että tuli noita ihania ihon alaisia verisuonten katkeamia.='D Ei tuo toppi edes tuntunut niitä vatsoja ja frog pumppeja heitellessä mitenkään inhottavalta, mutta suihkuun mennessä havahduin tuohon kivaan kuvioon!

No anyways, ton treenin jälkeen istuin hetken aikaa vain paikoillani tosi pöllämystyneenä ja sitten meinasinkin purskahtaa itkuun, koska mut valtasi niin käsittämättömän suuri kiitollisuus mun kehoani kohtaan. Hitto vie millainen tehopakkaus se on, kun vaan pidän siitä huolta! Nimittäin eilen otetut verikokeetkin näyttivät hyvää suuntaa: hormonitoiminnan voi nyt katsoa normalisoituneeksi ja lisäksi aiemmin viitearvoihin laskeneet ja normalisoituneet kokeet (magnesium ja raudan imeytyminen) ovat pysyneet vakaina eli jes! Kolesteroliarvojen kanssa ollaan seuraavassa tilanteessa, jossa ensimmäiset arvot ovat maaliskuulta, seuraavat kesäkuulta ja boldattuna lauantain tilanne:

• kokonaisarvo: 7,2 mmol/l -> 6,4 mmol/l -> 6,0 mmol/l (<5 mmol/l)
  
• hyvä: 1,3 mmol/l -> 1,49 mmol/l (ei muutosta)
  
• huono: 5,9 mmol/l -> 5,2 mmol/l -> 4,2 mmol/l (<3 mmol/l)

Kokonaiskolesteroli ei siis ole laskenut kovinkaan paljoa kesäkuusta eikä HDL:ssä ole tapahtunut muutosta, mutta tuo LDL:n tippuminen melkein tasan neljään on kyllä woop woop, sillä alin minulla mitattu LDL on 4,0, joten ei olla enää hirveän kaukana siitä! Eihän tuo kokonaisarvo 6,0 mmol/l mikään hyvä tulos ole, mutta nyt LDL on tippunut sellaisille viiterajoille, että ottaen huomioon tämän hetkisen hyvän terveydentilani, elämäntapani ja sen, että minulla ei ole sukurasitetta sydänkohtauksiin, niin mitä luultavimmin saan jatkaa tällä kolesteroliarvojen laskemisella pelkästään elämäntavoilla. Lääkkeilläkin on siis uhkailtu... 

Eilen otettiin tosiaan ihan kunnon setti verikokeita eli kyseessä oli vähän niin kuin Jenkki-versio niistä Puhti-kokeista, joita Suomessa voi käydä ottamassa. Mun piti käydä tuollaisessa, kun viimeeksi kävin Suomessa, mutta en sitten ehtinytkään eli nyt, kun oli mahdollisuus käydä tutkituttamassa kaikenlainen mahdollinen niin olihan tuo tilaisuus pakko hyödyntää! Eipä voi kuin todeta, että ihmiskeho on kyllä todella mielenkiintoinen, kun yksin veressäkin on jos minkälaista vipeltäjää. =D Nyt on ihan faktatietonakin se, että mun punasolut on aika hulkeja, viitearvojen rajoissa toki kuitenkin! Ainoa mahdollisesti seurantaa vaativa voisi olla valkosolut, sillä niissä oltiin useissa kohdin viiterajojen alarajoilla eli tällä hetkellä ei ole oikein tietoa siitä onko tämä ihan normaali tila keholleni, jolloin tuo on ok vai onko tekeillä jotain, mikä vaatisi seurantaa.

B12-vitamiini oli 111 pmol/l ja 35 on viitearvojen alaraja, joten yeah buddy! No joo, nuo verikokeiden tulokset olivat todella mielenkiintoisia ja muutama valmistuu vielä luultavasti huomenna tai viimeistään tiistaina. 

Tänään on myös otettu kehonkoostumusmittaus, jonka tuloksia koneelle näpytellessä tajusin, että apua, mun taulukothan on ollut aivan päin puuta jo ties miten pitkään! ='D Mulla on ollut siitä taulukosta pari eri versiota ja ainakin yhden kerran on käynyt sellainen moka, että en ole tallentanut tarvittavia tietoja tai mulla on jäänyt kesken sen taulukon täyttäminen ja oon unohtanut, että siellä on ollut "väärää" tietoa. Ja tämä tietty on vaan kumuloitunut koko ajan. Lisäksi oon myös poistanut noista luvuista joitakin kehonkoostumusmittauskertoja, jotta tulokset ovat vertailukelpoisia, koska osa tuloksista oli otettu toisella laitteella kuin InBody, joten ne tulokset ovat hieman heitelleet.

No joka tapauksessa avaan tarkemmin uusia tuloksia ja läväytän uudet kehomuutoskuvat tänne seuraavassa postauksessa, sillä tästä on jo paisunut aika massiivinen. Eli palaillaan pian ihan faktuaalisenkin edistymisen tiimoilta! c;

Elo-syyskuun tavoitteet

Hyvää alkanutta viikkoa! Itsellä tämä tietää viimeistä viikkoa ennen yliopiston alkua enkä voi valehdella ja sanoa, että ei jännittäisi, koska hitto vie nukuin viikonloppunakin huonosti jännityksen takia. Tai ei ehkä jännityksen, mutta tietynlaisen levottomuuden. Yhessä vaiheessa olin henkilö, joka oikein janoamalla janosi jatkuvaa muutosta ja olinkin aika riippuvainen ns. uusista aluista (tästä mun on pitänyt kirjottaa sata ja yksi kertaa blogiteksti ja nyt otan sen oikeasti tehtävälistalleni!). Nyt kuitenkin etenkin viime vuoden aikana huomasin, että aloin kaivata kunnon tasaista pohjaa. Jotain pysyvää sijaintia, rutiineja ja edes jonkinlaista tietoa tulevasta.

No joo, ei tuosta ehkä sen enempää, koska nyt on tarkoitus tehdä katsaus niihin tämän kuun tavoitteisiin, jotka päätin nyt ulottaa seuraavallekin kuulle! =) Olen siis aluksi avannut mitä ja miksi, sen jälkeen aktiivisissa askeleissa on sellaisia yleisiä asioita, joiden kautta saavutan tavoitteeni. Mutta uutena lisänä olen myös ottanut pohdittavaksi asioita, joita tulee vastaan päivittäin ja jotka auttavat tavoitteideni saavuttamista. Aiemmin siis olen lopettanut pohdiskelun noihin aktiivisiin askeliin ja olen huomannut, että suunnitelmiltani on puuttunut kunnon yhteys käytännön arkeen ja arjen rutiineihini. Sen takia halusinkin siis ottaa pohdittavaksi rautalankatyyppisesti arjen valintoja ja tekoja, joiden kautta saan tavoitteeni saavutettua, jotta en vain polje kuukaudesta toiseen talk the talk but no goddamn walk tilanteessa!

Terveys

Kehonkoostumuksen ja verikokeiden tulosten parantaminen

• Jatka kasvisruokavaliolla olemista ja pääasiassa tuoreiden hedelmien ja kasvisten syömistä
  
• Ota HIIT-treenit mukaan (syyskuussa myös taas salitreenit), jotta lihakset vahvistuvat ja rasvaa palaa
• Ota käyttöön kaikki mahdolliset luonnon ”aseet”, jotka voit ja tee niistä tapoja eli esim. syö kuitulisää ja parapähkinöitä* lähes päivittäin kolesteroliarvojen laskemiseksi äläkä vain every now and then. Säännöllinen rytmi on avain terveyteen!
• Ota ravintolisiä vain oikeasti sen verran mitä tarvitset ellei lääkäri toisin määrää
  

* Parapähkinöistä pakko tosin mainita se, että näiden kanssa täytyy muistaa seleenimyrkytys! Seleeni on tärkeä aine kehoillemme, mutta sen kanssa voi mennä todella helposti överiksi eli esimerkiksi Petterin todella hyvästä blogista (suosittelen, muuten!) löytyy hyvin avattuna tämä. Toisin sanoen naisille hyvä määrä parapähkinöitä on vain yksi päivässä.

 

Aktiiviset askeleet:

• Pitäydy tehdyssä ruokasuunnitelmassa
• Keksi jo etukäteen varuiksi plan B -tyyppisiä ruokia, jotta ei tarvitse turhautua kaupassa ja ottaa sitä jotain tuttua valmismättöä, kun voisit lähes samalla vaivalla tehdä itse jonkun terveellisen ja ravintopitoisen aterian
• Pidä ruokavalio monipuolisena: välillä on ehkä sellainen olo, että ei edes haluaisi vaikka juoda vihermehua, mutta keho ei osaa kaivata sellaista, mitä se ei muista tai tiedä. Joten ”pakota” itsesi välillä pois mukavuusalueelta ja hetkeksi pois vanhoista tutuista ruuista 
• Pidä myös vegaanit puolivalmisteet minimissä ja muista tehdä lämpimän ruuan kanssa aina jotain kasvisproteiinia!

Päivittäiset tavat:

• Pitäydy tehdyssä ruokasuunnitelmassa, koska tällöin tulet automaattisesti syöneeksi esim. riittävästi kuitua ja terveyttä edistäviä ruokia
  
• Tutki aktiivisesti reseptejä ja muutenkin täytä arkesi saman kaltaisilla ihmisillä, jotta pysyt innokkaana ja virkeänä tämän elämäntavan osalta
• Muistuta itseäsi siitä, millaisen identiteetin haluat itsellesi rakentaa: en ole enää syömishäiriöinen enkä halua ruokkia kehoani vääränlaisella ravinnolla, sillä ansaitsen parasta mahdollista polttoainetta!

 

Liikunta

Aktiivinen elämä, urheilusta nauttiminen ja tanssijana kehittyminen

• Urheile päivittäin, sillä se sekä muokkaa kehonkoostumustasi ja tuo hyvää oloa, mutta se myös laittaa kunnon buustin ruuansulatuselimistölle ja suolistolle
• Ota treeniohjelmaan uusina lisinä stomach vacuums ja muista venytellä! (oikeasti Bea, hitto vie ='D)
  
• Aloita taas tanssi kolmesti viikossa ja ota ohjelmaan myös joitakin kertoja kuussa osallistua workshoppeihin, joissa viilataan tekniikkaa
• Älä stressaa itseäsi ottamalla liian isoja viilausprojekteja kerrallaan: edistymiseen riittää ihan vain se, että treenaat piruetteja vaikka vain pari minuuttia päivässä! 
• Ota HIIT-treenit mukaan ja syyskuussa myös taas salitreenit
  

 

Aktiiviset askeleet:

• Pitäydy liikuntasuunnitelmassa, johon sisältyy myös venyttely
  
• Jos olo on väsynyt, tee jotain vähemmän (esim. vaihda HIIT joogaan), mutta älä pysähdy kokonaan!
• Muista antaa itsellesi positiivista palautetta jokaisen liikuntakerran jälkeen äläkä keskity vain parannettaviin kohtiin!

Päivittäiset tavat:

• Noudata liikunta- ja venyttelysuunnitelmaa
• Lähde liikkumaan hyvällä fiiliksellä eli hypetä itsesi etukäteen, jolloin laiskistuminen ei luultavasti tapahdu eikä mielessäsi edes ehdi käydä mitään muuta vaihtoehtoista toimintaa (esim. Tuben selailu)
• Muistuta itseäsi siitä, millaisen identiteetin haluat itsellesi rakentaa: et ole laiska ja mukavuudenhaluinen vaan urheilullinen ja aktiivinen
  

 

Meditointi ja rauha

Palaa takaisin hyviin vanhoihin tapoihin meditoinnin, rauhallisuuden ja arjen todella pienistä iloista nauttimisen osalta!

 

Aktiiviset askeleet:

• Keskity tekemään vain yhtä asiaa kerrallaan
• Jätä somelle tietyt ajankohdat päivistä, ei somea siellä sun täällä
• Vain tietyt hetket elokuville, dokumenteille ja muulle viihteelle
• Opettele taas vain olemaan hiljaa: koko ajan ei tarvitse ajatella tai hyräillä pään sisällä!

Päivittäiset tavat:

• Aamuisin ja iltaisin väh. 5 min hiljaisuudessa istumista joko kotona tai rannassa; jos tuntuu siltä niin voi ottaa ohjatun meditaation
• Älä spämmää aivoja täyteen somea tai muiden elämiä heti aamusta! Keskity vain omiin rutiineihin ja päivän tavoitteisiin – näin vähennät muiden vaikutusta omissa päivän aikana tekemissäsi valinnoissasi
• Kun alat ajatella paljon tai hyräilet jatkuvasti jotain laulua päässäsi, pysähdy ja hengitä syvään. Jossain vaiheessa olet vahingossa opetellut pommittamaan aivojasi jatkuvasti, mutta voit myös opetella tavasta eroon, joten panosta siihen. Muista kuitenkin olla itsellesi armollinen eli älä ärsyynny siihen, että tulee menemään taas hetki ennen kuin hiljaisuudesta tulee taas tapa!
  

 

 

Ympäristö

Pidä koti/huone (kun yliopisto alkaa) siistinä, sillä oikeasti järjestely ja tavaroiden paikoilleen laittaminen käytön jälkeen eivät edes oikeasti vie niin paljoa aikaa kuin mitä luulet!

 

Aktiiviset askeleet:

• Tee siivoamisesta ja järjestelemisestä osa perus rutiineja
• Jos jonkin tekeminen tuntuu siltä, että ei jaksa tai huvita, ota sekuntikello esiin ja tee se asia: tulet luultavasti yllättymään siitä, miten nopeaa se oli ja tämä taas motivoi jatkamaan tuota hyvää tapaa, koska ei siihen menekään niin kauan kuin miltä se tehdessä tuntuu
• Muista antaa itsellesi positiivista palautetta pienenkin järjestelyn jälkeen ja fiilistellä sitä, miten kiva olo siististä kodista/huoneesta tulee. Se voi tuntua typerältä (kuin kehuisi pientä lasta), mutta positiivinen ja iloinen fiilis on tärkeää!

Päivittäiset tavat:

• Tiskaa astiat vähintään kerran päivässä, mutta mieluiten heti syömisen/ruuanlaiton jälkeen
• Laita tavarat heti takaisin paikoilleen. Jos vielä tarvitsetkin tavaraa x, voit ihan hyvin sitten vaan ottaa sen uudestaan esiin
• Käy iltaisin nopeasti koti/huone läpi ja katso, että se näyttää sellaiselta kodilta/huoneelta, josta on huomenna mukava herätä

 

Näillä on siis tarkoitus lähteä eteenpäin! Tuosta tämän tekstin aloituksesta tuli muuten mieleen, että jos tulee mielen postausehdotuksia niin saa ehdottomasti laittaa niitä tänne. =) Olen sinne lisäillyt muutaman tulevan postauksen ja lisää ideoita tulee koko ajan, mutta jos on jotain erityistä, mikä kiinnostaa niin jättäkäähän ehdotuksia! Haluaisin alkaa tekemään viikkokatsauksia siitä, miten mennyt viikkoni on sujunut noiden tavoitteiden osalta, mutta luulen, että tulen nyt tekemään tuollaisen postauksen kahdesta edellisestä viikosta ellen ehdi kirjoitella viikkokatsausta huomenna.

Tänään aamu tuli aloitettua oikein kunnon raivo HIIT-treenillä, koska ärsytti vain muutama asia niin paljon, että oli pakko päästellä höyryjä. Ja kyllä kannatti, koska ihan mahtava olohan siitä taas tuli! Liikunta on kyllä aivan mahtavaa. 🤍​

Ajatuksia päihteettömyydestäni

Some partyfits... Nämä brunetit ajat oli krebailun kulta-aikaa, jota ei kyllä ole yhtään ikävä!

Minun piti tulla kirjoittamaan tämän kuun tavoitteistani, mutta näin perjantai-illalla sopivammalta tuntuukin avata omaa suhdettani päihteisiin ja nykyiseen pyrkimykseen elää lähes päihteetöntä elämää.

Muistan, kun katsoin ehkä hieman alaspäin sellaisia, jotka tulivat bileisiin ihan vain juomaan ne muutamat ja lähtivät koteihinsa oikeasti yöllä eivätkä aamuyöllä. Heidät kutsuttiin mukaan sen takia, koska he olivat hyviä tyyppejä, mutta bileitä ei koskaan rakennettu heidän ympärilleen vaan meidän, jotka aloitteli joko jo edellisenä päivänä tai sitten juhlapäivänä viimeistään kolmen aikoihin. Meidän, jotka tanssi aamuun asti, jotka pystyi aina haastamaan juomapeleihin ja jotka pyörittelivät silmiään niille, jotka kieltäytyivät shoteista.

Enkä sano sitä, etteikö mulla olisi ollut aivan järjettömän hauskaa suurimman osan ajasta, koska todellakin on ollut! Oma pyrkimykseni päihteettömyyteen onkin kokemus siitä, että hauskaa on ollut, mutta nyt on jo jonkun aikaa tuntunut siltä, että been there seen that. Lisäksi terveyshuolet ovat tuoneet oman lisänsä siihen, että ehkä tuo krebailuvaihe voi olla jo ohi minun kohdaltani.

Aiemmin tuntui siltä, että alkoholi todella avasi aistini kokemaan ja tuntemaan ympäröivän maailman paljon voimakkaammin kuin selvinpäin. Tuntui siltä, että kaikki hajut, värit ja äänet kuuluivat voimakkaampina parin margaritan jälkeen ja etenkin kesä ei ollut kesä, jos ei katsonut auringonlaskua alkoholin huurteisen retrofiltterin läpi. Mutta sitten aika nopeasti tuo kaikki muuttui ja viimeinen silaus pyrkimykseen päihteettömyydestä tuli, kun palasin kerran illanvietosta 100% selvänä ja oikeasti itkin, koska tunsin niin paljon syvää onnellisuutta siitä, että sain olla selvinpäin. 

Kun kävelin hiekkatietä pitkin kotiin, muistan pysähtyneeni parille näköalapaikalle, vedin kostean lämmintä kevään ilmaa keuhkoihini ja totesin elämän olevan aivan helkkarin kaunista ilman tippaakaan alkoholia veressä. En edes itse ollut tiennyt kaivanneeni selvinpäin olemista noin paljon ja tuo raju tunneaalto hämmensi minut itsenikin aluksi. Noin vahvan tunnereaktion jälkeen kuitenkin päätös ryhtyä radikaalisti vähentämään alkoholia oli helppoa tehdä.

Mutta aina tää ei ole vieläkään käytännössä helppoa, sillä monille olen edelleen se bile-Bea, joka juo miehet pöydän alle ja tanssii aamuun asti. Ja kyllähän mä välillä edelleen olenkin, mutta tasan sen pari kertaa vuodessa ja se riittää. Käännyinkin aika paljon sisäänpäin tämän matkan alussa, koska kun olin yksin kaikki meni juuri niin kuin oikea eli se nykyinen minä halusi. '

Mutta muiden seurassa vanha identiteetti pomppasi pintaan ja seuraavana päivänä mietin miksi olin niin tyhmä, että menin taas mukaan siihen dokaamiseen. Tietäen, että en enää nauti siitä samalla tavalla kuin aiemmin. Muutama kaveruus on katkennut kokonaan ja toisaalta en osaa olla surullinen tästä, sillä loppujen lopuksi meillä ei mätsänneet persoonat ja kiinnostuksen kohteet kovin hyvin eli ainoa yhdistävä tekijä taisikin olla krebailu. Ei enää edes minglailla, jos ollaan tavattu jossain samoilla kekkereillä ja se on oikeastaan aika helpottavaa. 

Läheisimpien ystävien kanssa on ollut tilanteita laidasta laitaan: osa on ollut helpottuneita ja hassua kyllä nimenomaan nyt mua kutsutaan ulos ja juhliin paljon enemmän, koska muutkin lähtevät sinne ihan vain ottamaan ne muutamat, tanssimaan ja juttelemaan ja haluavat olla puolenyön aikoihin kotona, koska seuraavana päivänä on muuta ohjelmaa. Luulin aiemmin, että rauhallisesti ottaminen olisi se, mikä katkoisi ystävyyssuhteita, mutta sen sijaan minusta tulikin monelle paljon helposti lähestyttävämpi.  

Joidenkin ystävien kanssa sitten taas on ollut uudenlaisten rajojen etsimistä ja välillä on ollut vähän kiusallistakin, kun selvästi muut eivät ehkä ihan ymmärrä, missä mun rajat menevät. Heille näyttää siltä, että välillä juon ja välillä en eivätkä he ikään kuin tiedä millaisella fiiliksellä tulen paikalle. Omasta näkökulmastani taas kaikki on hyvin selvää: juon vähän tai en juo ollenkaan riippuen siitä, miten hyvä fiilis minulla lähtökohtaisesti on ja join tai en niin minua ei haittaa muiden alkoholin käyttö eikä mua voi estää tanssimasta. =D 

Jos I'm on top of the world niin kuin yleensä olen niin en todellakaan halua alkoholia kehooni, mutta jos on vähän epäsosiaalinen ja väsynyt olo niin olen ottanut sen yhden tai maksimissaan kaksi skumppalasia ja se siitä. Muut kuitenkin selvästi kokevat, että heidänkin tulee rajoittaa alkoholin käyttöään, jos en itse juo. 

Olen huomannut, että terveelliseen elämiseen pyrkimiseni on selvästi aiheuttanut pelkoa joissain ystävissäni ja usein mua on ärsyttänyt, että muiden alkoholin vähäisyyttä, aikaisin nukkumaan menemistä ja seuraavan aamun lenkkejä on kehuttu ja suitsutettu. Mutta omalla kohdallani tuollaiset asiat on koettu mood killeriksi ja sellaiseksi, että kohta muhun ei varmaan saa enää mitään yhteyttä, kun muutun niin paljon ja tässä lienee taustalla juurikin se bile-Bea identiteetti. 

Näissä tilanteissa on kuitenkin täytynyt olla hieman itsekäs ja pitää oma suunta selvillä. Olen nimittäin huomannut, että nekin, jotka aluksi ovat reagoineet ehkä vähän huonommin, ovatkin loppujen lopuksi selvästi helpottuneita siitä, että enää ei tarvitse mennä auringon nousuun ennen kuin päästään nukkumaan ja näin ollen seuraavanakin päivänä ehtii tekemään jotain järkevää. 

Sama kävi vegaanisuuden kanssa: aluksi sain kuulla siitä paljon ivailua ja vitsailua ja pyrkimyksestäni vegaanisuuteen tehtiin asia, joka hankaloitti porukalla kokoontumista. Minusta tuli taas se porukan vaikein ja ärsyttävin. Funny how things go, koska nyt suurin osa näistä ivailijoista haluavat ruuan olevan mielellään kokonaan vegaania, koska he ovat huomanneet, miten paljon heidän terveysongelmansa ovat rauhoittuneet kasvisruokavalion myötä. 

Ja tiedän, että tää kuulostaa todella itseriittoiselta, mutta muistan, kun jo nuorempana itkin äidilleni sitä, miksi mun täytyy aina olla se ensimmäinen, joka tekee jotain, saa muut reagoimaan negatiivisesti tai vähintään hämmentyneesti ja sitten vasta myöhemmin muutkin löytävät saman polun. Tähän äiti totesi vain, että joidenkin vain täytyy olla suunnan näyttäjiä ja uskaltaa olla se ensimmäinen, joka ottaa askeleen tiettyyn suuntaan. Onhan mullakin elämässäni joitain henkilöitä, joiden askelia seuraan ja heistä on usein varmasti tuntunut ihan samalta kuin minustakin, kun olen kaveriporukkani ensimmäinen niin monessa asiassa.

Ja näinhän se kyllä on todella pitkälle ollutkin niin kauan kuin muistan eli jo jostain eskarista lähtien. En ole pitänyt kovaa ääntä itsestäni ja olen ollut aina aika ujo, mutta jotenkin silti olen onnistunut herättämään muiden huomion ja saanut heidät tarkkailemaan sitä, mitä teen. Osa näistä valitsemistani poluista on toki olleet huonoja, esimerkiksi juominen, sillä olin ensimmäisten joukossa tuomassa krebailua ystäväporukkaani. 

Välillä tuntuukin niin typerältä ja tekopyhältä yrittää kääntää muiden päät siihen, mihin itse jo olen matkannut, sillä minähän se olin, joka toi jonkun asian muiden elämään. Ja nyt, kun itse olen pari askelta edellä, haluaisikin, että muut näkisivät saman "valon". Paljon olenkin saanut opetella sitä, että annan asioiden olla vaikka aiemmin minulla oli suorastaan pakonomainen tarve saada puhuttua asiat kunnon lopputulemaan. Nyt olen kuitenkin tajunnut, että tuotahan elämä on: keskeneräisyyttä. Ja ne omatkin "nyt tää on loppuun käsitelty" ovat vain sitä niin kauan, kunnes jokin tilanne vaatii niiden asioiden nostamista uudelleen pöydälle. En siis enää jaksa välittää siitä, että muut toistavat omia virheitäni, vaan annan heidän kokeilla ja kasvaa niin kuin munkin annettiin.

Vaikka kiperiä tilanteita onkin syntynyt niin paras tapa osoittaa pelokkaille tai hämmentyneille läheisille se, että everything is alright, on yksinkertaisesti vain omalla polulla jatkaminen. Ja se on vaikeaa, mutta itse olen pyrkinyt ajattelemaan, että kukaan läheiseni ei hyödy mitään siitä, että en tarjoa heille parasta mahdollista versiota minusta. Ne, jotka katoavat elämästäni, eivät alunperinkään olleet tarpeeksi sisällä oikeassa elämässäni ja minussa. 

Ja sitten toisaalta täytyy myös hyväksyä se tosiasia, että välillä se bff:nä pitämäsi henkilö, joka kanssa olette tunteneet tarhasta asti, ei vain enää sovi elämääsi. Ja silloin on valittava haluaako junnata vanhassa sen takia, että silloin tarhassa tuo ihminen sattui valikoitumaan osaksi elämääsi vai haluatko mielummin kaiken sen, mitä tämä elämä voi sinulle tarjota.

Ilolla ja energialla kohti syksyä

Pitkiä kävelyjä auringonlaskussa, rikkoutuneita kaverisuhteita, uusiin ihaniin ihmisiin tutustumista ja oman triben etsintää ja löytämistä, aamuisia hölkkälenkkejä, kotisalia, venyttelyn unohtamisia (hups), ravitsevaa ruokaa, uusien reseptien kokeilemista, meditointia, suuri halu kehittyä tanssijana, töitä, laiskuutta, energian pyrähdyksiä, hyvän kirjan lukemista auringon alla rannassa...

Tähän tiivistyy heinäkuu ja vaikka välillä on oikeasti ollut todella vaikeita ja raskaita päiviä niin tällä hetkellä olo on todella freshi ja iloisen odottavainen. Yliopisto alkaa 23.8. ja odotan tätä jo innolla! Jossain takaraivossa kuitenkin jyskyttää pelko siitä, että en olekaan riittävän hyvä ja opinnot tulevat olemaan minulle aivan liian vaikeita. Katsoin viime viikolla Netflixistä dokumenttielokuvan Operation Varsity Blues, joka kertoo Amerikan isoimmasta (tai isoimmasta paljastuneesta...) opiskelijapaikkojen huijauksesta, jossa tiivistettynä vanhemmat maksoivat lapsilleen väärennetyt paperit, joilla nuo nuoret sitten pääsivät sisään huippuyliopistoihin. Jonkinlaisesta itsevarmuuden puutteesta kertonee se, että etenkin tuon dokumentin myötä itsellekin tuli sellainen olo, että minäkin olen jotenkin huijannut tieni yliopistoon.

En välillä itsekään tiedä missä asiassa uskon olevani hyvä ja missä en. Joskus tässä on logiikka, toisinaan ei. Sen olen huomannut tänä kesänä, että mikäli itsevarmuuteni on huono niin lopetan tanssimisen, mikä taas lisää huonoa fiilistä omaa itseäni kohtaan ja noidankehä on valmis. Nyt yritänkin taas päästä takaisin baletin pariin, sillä minulla on ollut aivan liian pitkä tauko tanssimisesta kesän aikana! Tällaisina "selkeinä" hetkinä tiedän olevani äärimmäisen lahjakas tanssija niin baletissa kuin hiphopissa ja modernissa tanssissakin, mutta huonoina aikoina menetän aina tuon uskon hetkellisesti. Toki jos ei mitään muuta hyvää löydä näistä "taantumisen" ajoista niin ainaki vahvistuu tietous siitä, minkä tietää tuovan hyvää oloa!

Vaikka tuo tanssin intohimo onkin ollut heikolla liekillä nyt kesällä niin muuten olen päässyt todella paljon eteenpäin! Terveys on selvästi jatkanut kohentumistaan (seuraavat verikokeet ovat ensi kuussa) ja Havaijin visiitin jälkeen olen syönyt ennätysmäärän tuoreita hedelmiä ja raakoja kasviksia ja vain yhden lämpimän aterian päivässä mikä tuntuu edelleen toimivan keholleni todella hyvin. Olen ollut aktiivinen niin kotona kuin kodin ulkopuolellakin ja lisäksi olen kokeillut hieman uusia urheilulajeja. On tullut testattua esimerkiksi kickboxingia (tuskin jatkoon, vaikka oli ihan kivaa), pilatesta (ihan ok) ja paria erilaista kahvakuulatreeniä (kettlebooty ja kettle core; blood, sweat & tears, rakastin näitä! =D). Tennistäkin on pitkästä aikaa tullut taottua oikein kunnolla

Aktiivisuuteen on lisäksi kuulunut sen opettelua, että pidän kotini aina tiptop kunnossa. Liian usein jään etenkin iltaisin selailemaan Tubea tai muuta somea ja lopulta olen niin väsynyt, että menen nukkumaan. Sitten herään aamulla ärsytykseen siitä, että tavaroita ja vaatteita lojuu siellä ja täällä ja tiskit ovat tiskaamatta eli olen nyt yrittänyt saada etenkin iltaisin tehtävästä järjestelemisestä tavan, jota ei tarvitsisi enää edes miettiä. Olen onnistunutkin tässä aika hyvin, mutta huomaan edelleen, miten helposti tämä tapa sotkeutuu ja sitten menee useita päiviä ennen kuin pääsen takaisin rytmiin. 

Tämän kuun tavoitteenani onkin opetella palaamaan takaisin raiteille nopeammin kuin aiemmin. Realistisesti things happen ja aina ei ehdi tai jaksa urheilla, siivoilla, pyykätä tai syödä niin terveellisesti kuin mahdollista, mutta haluan oppia siihen, että nuo ovat oikeasti vain yksittäisiä päiviä here and there eivätkä ne vie minua pois raiteilta useiksi päiviksi tai joskus jopa viikoiksi niin kuin tanssimisen kanssa on nyt käynyt. En tee tätä ollakseni julma tai armoton itseäni kohtaan, vaan syy, miksi haluan palata mahdollisimman nopeasti raiteille on se, että tiedän noiden asioiden tuovan minulle iloa. Ja aina kun ajaudun useaksi päiväksi putkeen, jossa en esimerkiksi järjestele kotia tai urheile, minua vain yksinkertaisesti alkaa ahdistaa ja masentaa. Tuntuu, että elämä alkaa hiljalleen lipua ihan väärään suuntaan ja kaikki ympärilläni tuntuu itselle vieraalta, koska tiedän, että esim. nuo edellä mainitut asiat tekevät minusta minun.

Tässä oli nyt pikainen päivitys siitä, missä ollaan tällä hetkellä! =) Tänään liikuntana tulee olemaan kävelyä ja lisäksi haluan kokeilla uusia venyttelysarjoja, sillä huomaan, että aiemmat eivät enää toimi ja raivostuttaa, että kohta 8 kk venyttelyn jälkeen en vieläkään pääse spagaattiin. =( Aluksi edistyin todella nopeasti, mutta nyt kehitys on totaalisen jumissa ja on ollut jo melkein 4 kk eli jotain on tehtävä! Lisäksi haluan kokeilla venyttelyä jalkaterille ja tuon on tarkoitus auttaa vahvistamaan jalkateriä ja parantamaan jalan ojennusta.

Aloitin myös jo kirjoittamaan tavoitepostausta, sillä olen löytänyt uuden tavan asettaa itselleni tavoitteita, joten odotan innolla, että pääsen jakamaan teille tämän kuun tavoitteet ja niiden aktiiviset askeleet! Mutta postaan tuon hieman myöhemmin! =)