Töitä, rentoutumista ja terveyshuolia

Tämä viikko on kyllä ollut niin outo... Etenkin perjantaista nyt sunnuntaiaamuun mieliala on ollut todella hyvä, sää on ollut aivan ihana (aurinkoa ja 30-astetta), olen saanut nauttia hyvästä seurasta ja ruuasta, päässyt tekemään promohommia perjantaina ja eilen, saanut buukattua pitkästä aikaa ensi viikolle pari jazz-keikkaa, lukenut hyvää kirjaa altaan reunalla, käynyt eilen edustus- ja tapakoulutuksessa, kävellyt paljon, katsonut pari leffaa, tykittänyt läpi Tomb Raider Underworldin ja... Mitähän vielä. Niin totta: ne terveyshuolet, jotka eivät vain tunnu rauhoittuvan.

Olen jo pitkään tuntenut kehoni jotenkin vieraaksi. Tavallista isompi se toki on (tai oikeastaan isompi kuin koskaan aiemmin....) enkä tällä hetkellä oikeasti mahdu suurimpaan osaan vaatteistani, mikä on todella surullista. Mutta kyse ei ole pelkästään vaatekoosta, sillä vaatteita voi aina ostaa yhtä isommassa koossa, vaan siitä, miltä minun kehoni tuntuu. Ja tällä hetkellä olo on todella tukossa oleva, ahdas, pysähtynyt ja jatkuvasti turvonnut. Tavallisesti esimerkiksi viikonlopun jälkeinen vesipaino katoaa helposti muutamassa päivässä, mutta tätä ei enää tapahdu ollenkaan ja herään myös joka ikinen aamu vatsa jo valmiiksi turvonneena ja suurena, vaikka en ole syönyt mitään klo 18-19 jälkeen. Lisäksi vatsani turpoaa aivan valtavaksi, kivuliaaksi palloksi ilman minkäänlaista logiikkaa. Esimerkiksi eilen meinasin myöhästyä töistä sen takia, että tuttu ja tavallinen ruokani (kasviksia, tofua ja kookoskermaa) aiheutti niin pahan vatsakivun, että en pystynyt kävelemään hetkeen ja hengittäminenkin oli vaikeaa.

Olenkin nyt pohdiskellut paljon tätä kehoni tilannetta. Verikokeissa ei näy mitään muuta kuin aivan liian korkea kolesteroli ja ajoittain hieman koholla oleva verenpaine, mutta mitään tulehdusta ei näytä olevan ja ruoka-aineallergioitakin on testattu, mutta ei ole löytynyt mitään allergiaa, mistä tämä johtuisi. Jo aiemmin lääkärini ehdotti, että kokeilisin nestepaastoa vähintään viiden päivän ajan ja katsoisin, miltä olo tuntuu sen jälkeen, mutta en ole halunnut lähteä tuohon sen takia, että se on tuntunut jotenkin todella syömishäiriöiseltä. Tiedän kyllä, että ihmiset paastoavat monista syistä ilman mitään mielenterveysongelmia: tulevat leikkaukset tai tutkimukset, uskonnolliset syyt ja nimenomaan ruuansulatusongelmat.

Kuten aiemmin kirjoitin, olen yrittänyt ajatella siten, että syön itseni terveeksi. Kuitenkaan se ei juuri nyt tunnu toimivan, joten minun täytyy pysähtyä ja kuunnella kehoani sekä toimia niin, että kehoni pystyy toimimaan parhaimmalla mahdollisella tavalla. Aionkin nyt ottaa lääkärini ehdotuksen vastaan ja kokeilla paastoa, sillä en tiedä, mitä muuta voin enää tehdä. Totuushan on valitettavasti se, että edellinen syksy ja talvi eivät todellakaan ole olleet helppoja ruuansulatuselimistölleni: roskaruokaa, bulimiaa, "tavallista" viikonloppuherkuttelua, liikkumattomuutta ja todella suurta stressiä. Ja osittain nuo tavat ovat valitettavasti jatkuneet myös tämän vuoden puolelle. 

Mehupaasto it is then ja voin vain rukoilla, että tämä on vihdoinkin se tapa, jolla kehoni korjautuu omaksi itsekseen! Tänään aion vielä syödä jonkin verran kiinteää ruokaa eli laskeutua paastoon ja huomisesta lähtien sitten ei kiinteää ruokaa ennen lauantaita, jolloin joko jatkan paastoa vielä tai kokeilen tuoda jotain kiinteitä ruokia mukaan eli kasviksia tai esimerkiksi quinoaa keittoon jne. Liikuntana tulee olemaan pääasiassa kävelyä ja jos nyt sattuisi tulemaan joku energiapyrähdys niin voin tehdä n. 20 minuutin HIIT-treenin. Mutta en liiku mitenkään erityisen raskaasti, jotta kehoni saa rauhassa parannella itseään. 

Wish me luck ja päivittelen toki tuntemuksiani viikon mittaa! =)

Takkuileva alku viikolle

Näkymä viileältä aamukävelyltä vielä, kun 30-asteen putki ei ole alkanut.
Poolside, here we come!

Viikko on alkanut todella sekavissa ja jopa osittain ahdistuneissa tunnelmissa. Sekä lauantaina että sunnuntaina tuli syötyä aiiiivan liikaa etenkin rasvaista ja suolaista ruokaa ja tämä johti sunnuntaina siihen, että olin todella väsynyt ja torkuinkin melkein koko päivän. Näin jälkikäteen ajateltu monta valintaa olisi voinut tehdä toisin: lauantaina olisi voinut urheilla, jolloin edes se roskaruoka ei olisi tehnyt niin nihkeää olo sunnuntaille. Ja sunnuntaina olisi taas voinut käydä edes lyhyellä kävelyllä ja syödä terveellisesti. Mutta ei, en tehnyt kumpaakaan. Maanantaihin heräsin kuitenkin aluksi mukavissa tunnelmissa: sain buukattua mukavia promohommia urheilun parista ja tämä toi aluksi suuren motivaation lähteä kohti terveempiä elämäntapoja.

Kuitenkin jotenkin minua ahdisti ja suretti tuo viikonloppu ja oma laiskuuteni ja saamattomuuteni. Tämä yhdistettynä siihen, että en oikeastaan viime viikolla urheillut ja urheilemattomuus tuo aina masennuksen tyyppistä oireilua, joten ahdistuksen ja alakuloisuuden kaunis paketti oli valmis. Yhtäkkiä tuntui siltä, että elämäni ei ole ollenkaan omissa käsissäni ja olen vain muiden armoilla eikä minusta tule ikinä yhtään mitään. Lisää bensaa tähän liekkiin toi se, että selailin huvikseni vanhoja päiväkirjojani ja myös kuviani ja edessäni vilisivät kaikki ne toteutumattomat unelmat ja etenkin ne uskomattomat mahdollisuudet, joita eteeni vain yrittämättä tippui. Silloin siinä kaikessa vain eli mukana, mutta nyt jälkikäteen katsottuna melkein sivustakatsojan roolissa oikein huomaa sen oman hyvän ja motivoituneen fiiliksen tuomat mahdollisuudet. You attract what you are.

Ja silti kerta toisensa jälkeen niin moni asia meni pieleen ja tämä taas tietenkin syvensi eilisen tunnetta siitä, että ei musta tule ikinä mitään. Ihan sama miten paljon yritän, niin tätä tämä vain on. Niinpä eilen sitten taas vuorostani tunnesöin ja tähän tiistaihin heräsin pöhnäisenä, turvonneena, vatsa kipeänä ja surullisena. Eilinen iltarukoukseni oli ylävatsakipujen keskeltä ainoastaan: "Älä anna mun kuolla, anteeks, mä rakastan sua, hyvää yötä, aamen". Kaiken tuon pöhnän keskeltä sain kuitenkin itseni aamukävelylle, jonka aikana mieleeni tuli kysymys: "Voiko oikeasti olla osittain jo liian myöhäistä? Voinko mä enää ikinä palata normaaliin? Olenko mä ikuisesti rikki?"

Kaiken surun, pettymyksen ja itseinhonkin keskeltä juuri tuossa hetkessä minulle tuli yhtäkkiä todella rauhallinen olo ja mieleeni nousi tämä: jos luoksesi tulisi joku 60-vuotias, joka kertoisi viinan ja irtosuhteiden täyteisestä elämästään ja sanoisi, että hän on kyllästynyt siihen ja tietää ansaitsevansa parempaa, sanoisitko hänelle, että ei kannata enää yrittää muuttua, olet myöhässä? Vai sanoisitko sen sijaan: "Mahtavaa! Alku ei tule olemaan helppoa, mutta mieti, miten upeaa, että sinulla on edessäsi elämäsi parhaimmat vuodet!" Ja jos vastasin tuohon "kyllä, sanoisin juuri tuon jälkimmäisen" niin miksi minun elämäni sitten olisikin jo ohi eikä mikään voisi muuttua?

Niinpä suunnistinkin kauppaan, ostin uuden ruokavalioni mukaiset herkut ja näpäytin myös toisenlaista sh-mörköä eli sitä, joka käskee paastoamaan aina, kun on syönyt huonosti. Jos olen syönyt itseni sairaaksi niin aion myös syödä itseni terveeksi! Kehoni ansaitsee puhdasta, kunnon ravintoa ja sen avulla jaksan myös urheilla, jotta kehoni voi jatkaa vahvistumistaan. Minun tulee syödä kehoni mukaan, kehoni säännöillä ja silloin, kun keho sitä kaipaa, mutta menen liian usein ainoastaan omien hysteeristen ajatusten mukaan ja nyt tuohon tulee stoppi ennen kuin oikeasti käy huonosti. Kehoni on jo kuukausien ajan ilmoittanut siitä, että se ei voi hyvin enkä voi enää jättää noita merkkejä huomioimatta. 

En aio kuolla tällaisena kuin olen nyt.

Tähän astinen kehitys ja helmikuun tavoitteet

Olin jo tänään jättämässä kehokuvat ottamatta, sillä omasta mielestäni kehitystä ei ole tapahtunut muuten kuin ehkä taaksepäin. Ja ei, en ole kehittynyt yhtään niin paljon kuin hyvällä ruokavaliolla ja järjestelmällisemmällä treenillä olisi voinut saada aikaiseksi, mutta silti olen todella hämmentynyt! Lähdin edelliseen treeniohjelmaani etenkin siitä näkökulmasta, että halusin tehdä lantiostani naisellisemman muotoisen ja myös jatkaa selän treenaamista, koska olen huomannut siinäkin hämmentävää kehitystä. Ja vau... En ihan suoraan sanottuna olisi uskonut, että säännöllisen epäsäännöllisellä ja ihan omalla osaamisella tehty treeniohjelma olisi oikeasti toiminut! ='D 

 

Joulukuun alussa otetut kuvat (ja myös toki nämä uudet) löytyvät Edistymiskuvat-sivulta. Haluan sanoa, että paljon on edelleen pielessä ja rasvaprosenttini huitelee 28%:ssa, mutta on ilahduttavaa huomata, että oikeasti työni ei ole mennyt hukkaan! Lisäksi huomaan, että yläkroppaan on myös tullut lihaksilla eikä rasvalla tehtyä muotoa ja se on myös osaksi ollut tavoitteenani, sillä tiedän sen lisäävän tiimalasimallista illuusiota. Lantion suurentuminen on kuitenkin aina välillä rehellisesti myös ahdistanut, sillä vaikka pääasiassa käytän ainoastaan hameita ja mekkoja niin välillä housujakin olisi kiva käyttää. Mutta tällä hetkellä surullista kyllä ainoastaan muutamat housuparit istuvat kunnolla ja loput ovat inhottavan pieniä. Toivonkin siis, että saan painoani pudotettua ja rasvaprosenttia pienennettyä, jotta muotoni olisivat pääosin treenillä muokattuja eivätkä niinkään rasvan epämääräistä sijoittumista sinne sun tänne. =D

Näihin asioihin aion nyt tähdätä helmikuussa:

1. Kunnon kohottaminen: Salitreenit toimii ja kroppa kehittyy, mutta vain näennäisesti, sillä oikeasti mun kunto on aika huono. En ole harrastanut kunnon cardiota säännönmukaisesti varmaan melkein puoleen vuoteen ja sen huomaa! Helmikuun tavoitteena onkin ehdottomasti se, et lisään kunnon hikiliikuntaa!

2. Seuraa treenisuunnitelmaa: Kuten liikuntaseurannasta näkee niin minulla on ollut jonkinlaista järjestelmällisyyttä treeneissäni, mutta kunnon tavoitteellinen suunnitelma ja sen noudattaminen puuttuu. Tästä johtuen teenkin itselleni järkevän ja noudatettavissa olevan liikuntasuunnittelman, jolla saavutan tämän kuun tavoitteeni eli ennen kaikkea tuon kunnon kohottamisen, mutta lisäksi haluan toki jatkaa tanssia ja myös painoilla treenaamista etenkin nyt, kun olen nähnyt niin uskomattoman eron kehoni muodossa!

3. Syö puhdasta ja kasvispitoista ruokaa: Eli mahdollisimman vähän prosessoitua ruokaa (mukaanlukien riisi, pastat, leipä yms.), maitotuotteita (tavoitteena olisi maitotuotteiden kokonainen luopuminen, mutta baby steps) ja ei lihaa. Tällaisen ruokavalion tiedän toimivan keholleni kaikista parhaiten!

4. Opettele pieniä arjen hyviä tekoja: Haluan olla hyvä ja tehokas kodin rakentaja tulevaisuudessa, joten haluan tehdä ihan vain tavaksi, että esimerkiksi siivoan ja järjestelen huoneet iltaisin ennen nukkumaanmenoa tai että laitan tavarat heti takaisin paikoilleen, koska olen huomannut, että minulla on nykyään tapana jättää tavaroita ja vaatteita sinne ja tänne ja se ärsyttää itseänikin. =D 

En halua asettaa tuon vaativampia tavoitteita nyt heti alkuun, vaan muokkaan tavoitteitani sitä mukaan, kun edistyn ja asiat alkavat luistaa! Lisäksi tänään ehkä teen päätöksen yhden jännittävän projektin kanssa, josta kirjoittelen sitten, jos päätän hypätä mukaan. Ainakin tsemppaisi aivan hulluna pitämään noista tavoitteistani kiinni. Mut we'll see ja kävi miten kävi niin tästä helmikuusta tulee aivan mahtava kuukausi! =) Let's go!