En voi uskoa, että edellisestä tekstistä on jo yli kolme kuukautta! Blogi on selvästi ollut enemmän mielessä, koska tuntuu, ettei viime postauksesta nyt niin pitkää aikaa voi olla. Tässä välissä on ehtinyt tapahtua todella paljon ja toisaalta taas todella vähän.
Kehon ja terveyden osalta on ollut todella suurta vaihtelua. Touko-kesäkuu meni todella hyvin syömisten ja liikuntojen suhteen, mutta sitten heinäkuussa alkoi lipsua. Etenkin alkoholin tullessa uudestaan osaksi elämää, huomasin taas tippuneeni siihen vanhaan tuttuun kierteeseen, jossa ensiksi join lauantaina, sunnuntaina pääasiassa vain nukuin ja ainoa asia, mitä söin, oli roskaa, sitten maanantaina söin aivan järkyttävän määrän roskaa ja tadaa, olin taas kemikaalikoukussa!
Olen tunnollisesti kirjannut tätä viikkoa lukuun ottamatta ylös kalorit joka päivältä toukokuusta lähtien ja parhaimmillaan olen vetänyt todella tasaisella tahdilla 1500-1800 kaloria päivässä ja liikkunut hyvin. Mutta sitten, kun on mennyt huonosti niin on oikeasti mennyt todella huonosti eli jopa neljä päivää putkeen 3000-6000 kaloria!! Keho on ollut aivan hämillään ja hyvin käyntiin päässyt rasvanpoltto ja kiinteytyminen on katkennut kertalaakista oikein kunnolla ja jäänyt useiksi viikoiksi ihan kokonaan jumiin.
Tällä hetkellä voin sanoa, että olo on vaikea, kamala, epäterveellinen ja epämiellyttävä. Alkoholin tuomat mahaongelmat vaivaavat edelleen eli juominen on aivan huolella sekoittanut mahani minkä lisäksi myös ylävatsassa, etenkin maksan kohdalla, tuntuu ajoittaista kipua. Paino huitelee 61 kilossa, mikä ei todellakaan ole normaalipainoni, ja sen huomaa kasvojen turvotuksesta ja siitä, miten raskas ja väsynyt oma olo on. Tämä turhauttaa etenkin, kun selvästi painoni olisi oikeasti nyt paljon alhaisempi normaalitilassa. Aiemmin tämä noin 60 kiloa ei ole tuntunut yhtään niin pahalta kuin nyt, sillä tällä hetkellä esimerkiksi liikkuminen sattuu jalkoihin ja nilkat ja polvet ovat poikkeuksellisen rasitteen alla.
Ajauduin etenkin noiden ääripäiden (terveellinen syöminen vs ahmiminen) keskellä takaisin syömishäiriöpiireihin, joista olen pitänyt todella, todella pitkän tauon. Oli toki mukavaa huomata, että myös tälläisiä reilusti yli tuhatta kaloria syövää sakkia löytyy nykyään aika paljon ja sitten on toki ne, jotka syövät yli parituhatta kaloria päivässä, koska urheilevat niin paljon. Mutta silti kaikessa tuossa oli sellainen "tätäkö mä oikeasti haluan?" maku.
Pysäyttävin hetki oli, kun päädyin lukemaan viestiketjua siitä, miten nelikymppiset ovat todenneet menettäneensä syömishäiriölle yli puolet elämästään enkä minä todellakaan halua tuollaista! Niinpä totesin heinäkuun lopussa, että en voi enää yrittää näännyttää itseäni, vaan minun on mentävä terveys edellä, mutta sitten tuli taas pieni keskeytys juomisten takia ja noidankehä oli jälleen valmis...
Joinain päivinä myönnän, että olen jopa oikeasti taas alkanut skippaamaan suihkussa käymistä, koska minun on ollut "pakko" saada vain ahdettua ruokaa sisääni. Nuo ovat olleet todella surullisia ja ahdistavia hetkiä ja usein tuolloin on tuntunut siltä, että tämä on aivan liian iso taistelu, jotta voisin voittaa siinä. Tällä hetkellä huonosta mielialasta ja fyysisestä olosta huolimatta kuitenkin uskon siihen, että saan vielä oikeasti kunnon tasapainon eikä terveyteni ja kehoni ole mitenkään tuhoon tuomittu! Minun vain täytyy tehdä se muutos nyt.
Mietin taas palaisinko blogiin ollenkaan, mutta oikeastaan tämä blogi kertoo aina niin hyvin sen, miten minun kehoprojektini kanssa menee: kun en ole säännönmukainen missään elämäni osa-alueella, en pääse mihinkään. Vuosi vetelee viimeisiä kuukausia (no, ainakin melkein =D) ja minä olen aivan samoissa luvuissa ja ei ideaalisti voivassa pullamössökehossa kuin tämän vuoden alussakin. Jos en pysty sitoutumaan blogiin, miten pystyn sitoutumaan elämäntapamuutokseen/dieettiin, treeniohjelmaan, opiskeluun, tanssissa kehittymiseen jne jne?
Joten halusin tulla tänne ja nyt hitto vie OIKEASTI saattaa loppuun tämän projektin!!! En yksinkertaisesti jaksa enää sitä, että kaikki elämässäni on nykyään niin keskivertoa. Kaikki on "ihan okei", mutta ei mitään maailmaa räjäyttävää. Tanssimisen kanssa menee "ihan okei". Ruokavalion kanssa suurimmaksi osaksi "ihan okei", treenaaminen on "ihan okei". Haluan kunnolla toimintaa ja kehitystä enkä hajuttomana ja mauttomana eteenpäin lillumista. Haluan olla se ihminen, joka inspiroi muitakin muuttamaan elämänsä eikä vain annan itsensä jumahtaa jonkinlaiseen elämään sen takia, että näin minä nyt vain olen elänyt jo x vuotta.
En ole taistellut tietäni tähän asti ihan vain hengatakseni passiivisesti läpi elämäni vaan ollakseni aktiivinen ja aikaansaava ihminen! Joten nyt... Sen viimeisen kerran sanon, että let's freaking do this! Let's build this Barbie her dream house! =D
