Lomalla viimeinkin ja ajatuksia joulun ruokaövereistä

Kokeet ohi ja loma edessä, ihanaaaaaa! Vaikka opiskeleminen on aivan mahtavaa ja olen todella iloinen siitä, että päätin kaikesta huolimatta hakea juuri Pepperdineen niin loma on todellakin tullut tarpeeseen. Olen ottanut omaksi opiskelutaktiikakseni sen, että opiskelen kunnolla joka ikinen päivä, jotta koeviikot ovat helpompia ja viime viikolla huomasin, että tämä oli todellakin hyvä valinta, vaikka jakson aikana onkin välillä harmittanut se, että muut ovat menneet piknikeille ja matseihin ja itse olen ollut kirja nenässä kiinni. 

Mutta viime viikolla ehdin esimerkiksi urheilemaan ihan kunnolla eikä tarvinnut valvoa aamuyöhön asti kerratessa kurssikirjoja! Liikuntoina oli balettia, kävelyä, pari juoksulenkkiä ja perjantaina kampukselta poistuttuani suuntasin suoraan isän kanssa pelaamaan tennistä ja otettiin toinen tennismatsi vielä sunnuntaina. Lauantaina oli juhlat, koska myös serkuillani alkoi joululoma yliopistoista, joten kokoonnuttiin heidän ja mun tätieni ja setien kanssa vanhempieni luokse hieman nollailemaan. Itse join vain muutaman lasin kuplivaa, mutta tanssin aivan hulluna niin kuin tapoihini kuuluu. =D 

Sunnuntaina olo oli siis mahtava ja tulin taas todenneeksi, että valitsemani alkoholittomuus/hyvin minimaalinen juominen on ehdottomasti oikea valinta elämääni! Nyt tuntuu hassulta edes ajatella, että luulin joskus, ettei voisi olla hauskaa ilman humalaa tai että en uskaltaisi tanssia ilman humalaa...

Tällä viikolla on jo joulu, en voi uskoa tätä! Jouluaatto menee rauhallisesti vanhempieni luona eikä meillä ole tiedossa muuta kuin liikuntaa, terveellistä ruokaa, hieman lahjojen vaihtoa ja muutaman elokuvan katsominen. Huolimatta siitä, että olemme kaikin puolin todella hyvin juurtuneita amerikkalaisiin tapoihin, niin joulu on meillä edelleen jouluaattona eikä 25.12. niin kuin täällä vietetään joulua. Joulun pyhinä käymme luultavasti joulupäivällisillä sukulaisilla ja seurakunnassa, mutta muuten emme ole halunneet mitään hirveitä suunnitelmia ja aikataulumeininkiä jouluun. 

On ollut ihanaa huomata terveellisiin elämäntapoihin liittynyt muutos läheisissäni tälläisinä juhlapäivinä, koska aiemmin vanhempani olisivat ehdottomasti lähteneet toteuttamaan todella epäterveellistä ja ruuan täyteistä joulua. Mutta nyt meidän joulumme tulee sisältämään terveellistä, vegaania ruokaa, liikuntaa ja muutenkin itsestään huolta pitämistä! Äitini totesikin, että miksi jouluun muka kuuluu luvan kanssa ahmiminen etenkin, kun siitä tulee vain fyysisesti ja henkisesti huono olo ja tuota oloa jo oikein etukäteen pelkää. Ja olen itsekin tullut kyseenalaistaneeksi tuollaiset joulut vasta vähän aikaa sitten, kun olen ns. vahingossa tullut viettäneeksi toisenlaisen joulun ja huomannut, miten mahtava olo oli joulun jälkeen. 

Ja totta kai juhlapäivinä saa nauttia ruuasta, mutta niin moni katuu suklaan mättämistä ja juhlapöydässä liikaa syömistä, joten miksi teemme tuota itsellemme? Etenkin, kun moni sitten kuitenkin aloittaa diettaamisen joulun ja uudenvuoden jälkeen: asia, jota ei tarvitsisi tehdä, jos juhlapyhistä huolimatta pitäisi ruokailurytmit ja annoskoot sekä liikkuisi. Pahana jojoilijana minua ärsyttää se, että tälläistä poukkoilua pidetään ihan normaalina sen sijaan, että meille opetettaisiin juhlintaa siten, että ei tarvitsisi lähteä mihinkään quick fixeilyyn pyhien jälkeen! Lehdet täyttyvät aina joulun jälkeen näistä "laihduta jouluna tulleet 5 kiloa"-ohjeista ja se on jotenkin todella irvokasta ja surullista.

Muutos voi kuitenkin lähteä pelkästään yhdestä perheestä niin kuin minun tapauksessani on alkanut tapahtumaan, sillä myös serkkujeni juhlapyhät ovat alkaneet muovautua järkevämmiksi sen jälkeen, kun he ovat päässeet kokemaan minun perheeni houstaamia juhlia. Juhlia, joissa on herkkuruokaa, mutta annoskoot pidetään järkevinä ja minä ja vanhempani sädehditään aamun urheilusessioista. Joskus on itse oltava se muutos, jota toivoo näkevänsä ja ajattelen, että sen ruokaöverin sijaan joulun henkeen oikeasti pitäisi kuulua vilpittömästi halu pitää itsestään ja läheisistään huolta. Ahmiminen ja kehon täyttäminen roskalla ei ole koskaan hyvä asia oli sitten joulu tai ei ja keho joutuu todella rankkaan paikkaan, kun sen täytyy yhtäkkiä sulatella hirveäö määrää ruokaa. 

Toivonkin, että sinä, joka tätä tekstiä luet annat itsellesi luvan jouluun, jota ei tarvitse katua! Jouluun, jonka jälkeen ei tarvitse vieroittautua sokerista ja kemikaaleista tai lähteä jollekin vihersmoothielinjalle ihan vain, että pääset takaisin siihen, miten vaatteet istuivat päällä ennen joulua! Jokainen meistä ansaitsee oikeasti hyvän olon eikä se hyvä olo tule ahmimimalla.

Mahtava viikko takana!

Alkuviikon auringonpaistetta ja eilisen lounas eli basmatiriisiä, seitania, paprikaa, porkkanaa, sipulia, korianteria ja mausteista kastiketta, jossa oli muun muassa kookoskermaa, pippuria, chiliä ja juustokuminaa. Nam!

Tämä viikko on ollut oikea tehoviikko! Olen tehnyt yliopistojuttuja aivan hulluna ja huomenna alkaakin viimeinen koeviikko, jonka jälkeen alkaa joululoma ja kampus menee kokonaan kiinni eli siirryn joululoman ajaksi takaisin vanhempieni luokse, mitä kyllä odotan innolla! Malibu on aivan ihana paikka ja olen viihtynyt täällä todella hyvin, mutta rakastan sitä kukkulaista, jylhää maisemaa vanhempieni luona ja etenkin iltaisin on ihanaa istua terassilla ja katsoa, kun sinne ja tänne alkaa ilmestyä valoja pimenevässä illassa. 

Yliopistojuttujen lisäksi olen myös saanut lyötyä lukkoon pari aivan mahtavaa projektia tammikuulle, joista toinen liittyy balettiin ja toinen kauneuteen ja hyvinvointiin. Tämän jälkimmäisen keikan löin lukkoon tänään sunnuntaina eilisen promokeikan jäljiltä. Do your job well ja näin se puskaradio vain toimii! =) Eli luvassa on paljon mahtavaa oikeasti itseltäni tuntuvaa tekemistä, joiden parissa aloitan jo ensi viikolla, vaikka tuon baletin osalta itse H-hetki tulee vasta ensi kuun lopulla.

Tulevan koeviikon takia olen lisäksi siivonnut huonettani ja koko meidän asuntoa lattiasta kattoon tänä viikonloppuna kämppisteni kanssa, koska kukaan ei todellakaan jaksa siivota ensi viikolla ja kampukselta on kirjauduttava ulos viimeistään jo klo 9 aamulla perjantaina. Lisäksi yritin saada vielä viimeisiä joululahjoja hankittua ja se oli aivan kamala reissu! Hirveää säätämistä Beverly Centerissä ja kävelin lähes ympyrää todella pitkään, jolloin jopa vartija kiinnostui minusta hahhah. =D Selvisin kuitenkin ja sain oikeasti tehtyä lauantaina kaiken, mitä piti, mitä en olisi uskonut, koska ylibuukkasin päivän aivan totaalisesti!

Liikuntoina on tällä viikolla ollut balettia, pari juoksulenkkiä ja kävelyä ja lisäksi tuli myös joogattua keskiviikkona pitkästä aikaa. Juoksulenkit ovat sujuneet yllättävän hyvin, sillä en ole juossut piiiiitkääääään aikaan ja yleensä minulle tulee todella nopeasti kaikenlaisia "oireita" eli kehoni tuntuu menevät ihan hullun lukkoon ja etenkin pohkeet alkavat vihoitella. Mutta nyt on ollut todella helppoa enkä keksi muuta syytä kuin se, että treenan tällä hetkellä myös balettia, joka vahvistaa esimerkiksi juurikin pohkeita. Kuntoni ei nimittäin vieläkään ole ihan niin hyvä kuin se oli esimerkiksi kesällä, mutta jotain on selvästi muuttunut!

Kunnosta puheen ollen... Olin hieman kipeänä joitakin viikkoja sitten, mutta ei mitään sen ihmeellisempää eli minulla oli kuume kirjaimellisesti yhden päivän ajan ja siitä seuraavat kolme päivää olin vain hieman tavallista väsyneempi. Koronan kotitesti näytti negatiivista, mutta olen nyt viimeisen parin viikon ajan miettinyt, että olikohan se kuitenkin koronaa. =0 Koska jotenkin olo ei ole ollut ihan normaali tuon jälkeen eli en edelleenkään oikein maista tai haista kunnolla kaikkia makuja ja hajuja ja nämä ovat kuitenkin ne aistit, jotka minulla ovat välillä vähän liiankin vahvat. Etenkin hajuaisti! Lisäksi huomaan, että pulssini nousee tavallista korkeammalle ihan pienestäkin liikkumisesta, vaikka sinänsä en tunne oloani väsyneeksi tai sellaiseksi, että olisin juuri huhkinut rasvanpolttosykkeissä. Eli ihan rauhallinen kävelykin nostaa pulssia tavallista korkeammalle, vaikka suurimman osan ajasta en edes huomaa sitä, koska jotenkin tuo pulssin nouseminen ei tunnu samalta kuin kunnon urheilusuorituksen kautta tullut sykkeen nousu.

Mitään muita "jälkioireita" ei ole - onneksi - jos se nyt sitten oli koronaa! Yksi jälkioireista, joita olen pelännyt eniten on ollut fyysisen kunnon rapautuminen ja erilaiset niveloireet, joita olen kuullut ihmisillä olevan koronan jälkeen eli että liikkuminen on kankeaa ja hankalaa. Onneksi tuollaista en ole huomannut ja muutenkin tuntuu, että nyt fyysinen kehittyminen on taas lähtenyt edistymään harppauksin! Esimerkiksi viime viikon lauantaina minulla oli hieman erilaisempi tanssitunti, sillä teimme sarjoja niin, että aluksi kättä pidettiin normaalisti tangolla, mutta sen jälkeen sarja aloitettiin alusta niin, että kumpikin käsi oli vapaana. Ja voi luoja sitä heiluntaa ja sitä, miten julmettoman kipeät mun jalkalihakseni olivat sunnuntaina! 

Liikkeiden oli siis tarkoitus näyttää ja tuntua samalta oli käsi tangolla tai ei, mutta voitte vain kuvitella, että tämä ei todellakaan toteutunut. ='D Mutta eilen samalla kaavalla ollut tunti meni jo todella, todella hyvin: minulla ei ollut yhtäkkiä enää melkein ollenkaan ongelmia tasapainon kanssa, sain paljon kehuja opettajalta eivätkä jalat olleet tänään yhtään kipeät. Kyllähän siinä hiki tuli, kun niitä sarjoja teki läpi ja pingotti lihakset äärimmilleen, jotta tasapaino säilyi, mutta tuo treeni ei tuottanut enää yhtään niin suuria vaikeuksia kuin edellisellä viikolla. Oikeastaan huomasin joka sarjan jälkeen miettineeni, että eihän tämä ollut yhtään vaikeaa, miksi olin niin pulassa viime viikolla!

Silloin, kun lopetin säännöllisen salitreenaamisen, pelkäsin, että minulle ei jäisi mitään sellaista liikuntamuotoa, jossa pääsisin näkemään tuon nopean kehittymisen, johon tiedän kehoni pystyvän, mutta onneksi olin väärässä! Painoilla treenaamisen osaltahan sain yleensä lisätä painoja "pahimpina" eli nopeimman kehityksen aikana jopa kerran viikossa, koska esimerkiksi maanantaina aivan hiellä ja verellä puristettu treeni ei tuntunutkaan torstaina niin tehokkaalta kuin mikä olisi hyvä. Tuollaista kehitystä on niin paljon helpompaa mitata kuin sellaista, että viikko viikolta jalka nousee vähän ylemmäs tai jalkojen aukikierto on parempi. Eli täytyy jatkossakin käydä tuollaisilla vähän erilaisilla tunneilla ehkä niin pääsee jatkuvasti näkemään sitä, mihin minun kehoni pystyy! =)

Tässä tämän viikon kuulumiset todella tiivistetyst ja olen varmaankin poissa blogista ensi viikon viikonloppuun asti, kun olen saanut raahattua tavarani up to the hills! Olen nähnyt aivan ihania talvikuvia Suomesta ja ollut jopa vähän surullinen siitä, että en pääse kokemaan kunnon talvea, mutta.... Sitten muistelen viime vuoden joulukuuta, jolloin kirjaimellisesti ihoni rapisi irti, koska se oli niin kuiva ja se oli ai-van ka-ma-laa! Tästä blogista löytyykin 26.12.2021 päiväyksellä yksi parhaimmista syistä olla onnellinen Kaliforniasta: "Aaaaa, miten ihmiset elää talven keskellä ilman, että iho kuoriutuu irti!?" =')

Kehokuvat (6.12.) ja tämän hetken liikunta- ja ruokatilanne

61.5 kg - rasva% 26.2

Pahoittelen muuttunutta taustaa, mutta jouduin taiteilemaan täällä kampuksen huoneessani, koska en kehtaa ottaa kuvia yhteisissä tiloissa, joissa saisin kunnolla valkoisen taustan. =D Huomasin myös vasta äsken, että uusien lukujen päivämäärästä puuttuu piste kuukauden perästä aaargh!! Korjaan sen huomenna! 

Joka tapauksessa, olen pehmentynyt huomattavasti edellisistä kuvista, mikä on ehdottomasti typerän sh-vammailun takia, jolloin kehoni ei saanut terveellistä ruokaa säännöllisesti ja urheilukin oli vähän mitä sattuu. Silti pakko myös antaa itselleni kehuja, sillä kun katson liikuntojani tämän vuoden keväältä ja alkukesältä niin en voi uskoa, että liikuin aiemmin niin vähän! Silti tiedän (ja olen varmasti kirjoittanut tämän aiemminkin), että esimerkiksi marraskuun kävelyt eivät polta riittävästi rasvaa ja kasvata lihasta, mikä pitää kehoni kiinteänä. 

Noh, turhaa velloa liikaa menneessä, sillä mikä on tehty on tehty ja nyt on aika katsoa eteenpäin! Eli liikuntojen osalta olen tanssin suhteen palaamassa takaisin sellaiseen vaiheeseen, jossa pääsen oikeasti kehittymään eli balettia on kolme kertaa viikossa. Lisäksi aion pitää pääasiassa sunnuntaiset tennissessioni, sillä vaikka en varsinaisesti halua kehittyä tenniksessä, niin se on mukavaa sosiaalista liikuntaa. Yleensä siis pelaan isäni kanssa ja nuo sunnuntait ovat ihan ihania: olemme kentällä jo yhdeksän aikoihin ja pelaamme yleensä pari tuntia, jonka jälkeen käymme brunssilla. 

Kävelemistä tulee tehtyä mitä luultavimmin lähes päivittäin vähintään puoli tuntia, mikä on nyt tullut tavaksi. Lisäksi rasvanpolttoa tehostamaan aion tehdä muutaman HIIT-treenin viikossa ja luulen, että salille palaan vasta siinä vaiheessa, kun olen saanut tämän rutiinin toimimaan!

Ruuan osalta jatkan irrottautumista valmis- ja roskaruuista ja yritän parhaani mukaan tehdä ruokani itse. Syön tervellisen lounaan kampuksella, mutta muuten syön niin paljon tuoretta, orgaanista ruokaa kuin mahdollista! En aio laskea kaloreita ja makroja, sillä uskon ja tiedän, että kehoni kertoo minulle kyllä mitä tarvitsen. Olen ollut monta kertaa pidemmänkin aikaa hyvässä ruokailurytmissä, mutta yleensä valmisruoka ja roska on pilannut tuon kaiken, koska jään noiden "ruokien" kemikaaleihin koukkuun todella helposti. Sillä ei siis ole väliä olenko syönyt iloon vai suruun: riippuvuus voi alkaa yhdestäkin pizzasta tai jäätelöannoksesta.

Tämä irrottautuminen tuleekin varmasti olemaan se vaikein sekä itselleni että myös ihmisille ympärilleni, sillä iso osa ihmisistä pystyy yhden päivän ajan syömään vähän jotain herkkuja eikä herkuttelu jää päälle. Minulle sen sijaan tulee todella helposti fyysinen riippuvuus noissa herkuista oleviin kemikaaleihin ja saatan pudota usean päivän tai viikonkin roskaruokaralliin ja joka ikinen kerta joudun taas uudestaan vieroittautumaan kemikaaleista. Tuo vieroittauminen on välillä helpompaa etenkin, jos olen kiireinen, mutta välillä todella vaikeaa. Tuolloin saatan viikonkin ajan kärsiä päänsärystä, masentuneisuudesta, levottomuudesta ja mielialojen suurista vaihteluista. 

Sanomattakin selvää, että tuo on sekä henkisesti että fyysisesti todella raskasta enkä halua elää noin! Ja tavallaan on ehkä vähän outoa, että tämä roskaruuattomuus ylipäätään koetaan ongelmalliseksi tai jopa sairaaksi. Eikö tämän pitäisi olla se ideaali tapa elää? Etenkin, jos tietää, että omalla kohdalla on kyse alkoholismiin verrattavissa olevasta riippuvuudesta. 

Joka tapauksessa tässä tämän hetken suunnitelma, joka on lähinnä aiempien elämäntapojen hienosäätämistä ja myös oman elämän johdonmukaista täyttämistä esimerkiksi sellaisilla ihmisillä, jotka ymmärtävät minua ja tavoitteitani! Olen nimittäin ehkä vähän laiskistunut siinä, että en enää kurottaudu uusiin sosiaalisiin kohtaamisiin, jotka saattaisivat tukea minua tavoitteissani paljon enemmän kuin nykyiset ympyräni. Rohkeasti siis eteenpäin ja täyttämään elämää hyvillä valinnoilla ja sellaisilla asioilla ja ihmisillä, jotka työntävät minua eteenpäin! =)

Näillä sanoilla kohti viikonloppua:

Takaisin minuksi itsekseni

 

Mistä sitä edes aloittaisi... Viimeiset pari kuukautta ovat olleet sekä palkitsevia, positiivisella tavalla käänteen tekeviä että myös täynnä hämmennystä, ahdistusta ja takapakkeja terveyden osalta. Kauneuskilpailu, johon osallistuin alkoi heti ensimmäisen viikon jälkeen tuntua jotenkin epäsopivalta minulle ja tämä tunne tuli totaalisen puskista, koska aloin jo joskus 16-vuotiaana haaveilemaan tuollaiseen kilpailuun osallistumisesta. Urheiluun ja kauneuteen liittyviä brändisponsseja, kuvauksia, kuvausmatkoja, esiintymis- ja somekoulutuksia ja promotilaisuuksia - mikä sen upeampaa!

Niinpä jouduinkin kohtaamaan todellisen identiteettiromahduksen, kun jokaisen sponssikassin jälkeen sisälläni vain vahvistui tunne siitä, että en halua osallistua tällaiseen kulutushysteriaan ja ravintolisäsirkukseen. Tätä tasapainottaakseni huomasin hillitöntä tarvetta minimalististaa jo nykyäänkin varsin minimalistista vaatekaappiani ja ympäristöäni enkä edes huomannut tätä hysteeristä käännettä ennen kuin huonekamuni ihmetteli tätä minulle ääneen. Silloin tajusin sen, että nykyinen minä ei vain pysty seisomaan enää tuollaisen takana. En halua täyttää ruokavaliotani lisäravinnejauheilla, vaan kunnon ravinnolla. Enkä tarvitse isoa kasaa erilaisia treenihärpäkkeitä, joita en kuitenkaan koskaan käytä, vaan tällä hetkellä, kun käytössäni on yliopiston sali niin en oikeastaan edes tarvitse muuta kuin joogamaton omaan huoneeseeni ja sellainen minulla jo on.

Lisäksi vegaanisia kosmetiikkatuotteita oli paljon vähemmän kuin mitä olin odottanut ja jotenkin sekin teki mielestä surullisen. Muutenkin tänä syksynä ja alkutalvesta huomasin itsessäni suurta tarvetta mahdollisimman vastuulliseen somenäkyvyyteen ja tähän tuo isojen urheilubrändien ja eläimillä testaavien kosmetiikkamerkkien vastaanottaminen ei vain sopinut. Kaikki se glitz'n glam, josta aiemmin haaveilin vuosien ajan joutuikin todella rajulle törmäyskurssille nykyisen minän kanssa. Ja ei, en todellakaan ole edelleenkään täydellinen ja minulla on vielä paljon opittavaa kuluttajana, mutta en voi enää sulkea silmiäni siltä, minkä jo tiedän.

Niinpä tein päätöksen jättää kisan ja alkuun tämä oli suuri helpotus, mutta loppujen lopuksi ajauduin hieman ahdistavaan identiteettikriisiin, jonka aikana en oikein edes kunnolla liikkunut enää ja söin huonosti. Arki oli lähinnä selviytymistä enkä saanut otetta mistään ja huomasin, että aloin myös lipsua takaisin syömishäiriökäyttäytymiseen eli joko söin aivan liikaa tai sitten olin jatkuvasti nälissäni. Tuon vaikean syklin keskellä paino nousi, mikä lisäsi halua laihduttaa aivan hulluna, mikä taas kosahti nykyiseen minääni, joka haluaa nauttia terveellisestä, ravitsevasta ruuasta. Ja hetken aikaa pystyinkin pitäytymään tässä nykyisessä minässä ja paino laski, kunnes taas sorruin syömään liikaa, mikä laukaisi laihdutushimot ja näin sykli oli valmis.

Nyt olen kuitenkin saanut taas otteen arjesta ja järjestellyt päätäni, tarkoitustani ja tulevaisuuden suunnitelmiani. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että olen edelleen ns. vierottautumisvaiheessa roskaruuan osalta eli minulla on lähes päivittäin suuria himoja vetää överit ja mielialani vaihtelee aika paljon päivän aikana, mutta pidän pintani ja pitäydyn niin terveellisessä ruuassa kuin mahdollista. En ihan niin terveellisessä kuin mikä on tavoitteeni eli paluu siihen, miten aloin syömään kesäkuussa, mutta tämä on ihan okei tähän siirtymävaiheeseen! 

Olen yrittänyt parhaani mukaan vaikeiden viikkojenkin keskellä tehdä asioita, jotka tuovat iloa ja vievät ajatuksia pois inhottavista asioista, mutta en ole tehnyt noita asioita kovin säännönmukaisesti. On esimerkiksi ollut viikkoja, kun olen pystynyt pitämään itseni siinä, että iltaisin kännykän selailun sijaan luen, mutta nyt lähes kuukauteen voin sanoa, että en todellakaan ole onnistunut tuossa. Sen sijaan se, mikä on ehkä kaikista parhaiten onnistunut ja vienyt minua eteenpäin on ollut yliopisto. En väitä, etteikö se olisi myös tuonut stressiä ja väsymystä, mutta samalla se on pakottanut minua katsomaan eteenpäin ja olemaan aktiivinen myös vapaa-ajalla.

Olenkin nauttinut paljon sosiaalisista tapahtumista ja olen huomannut, että mitä enemmän olen täyttänyt arkeani noilla asioilla, sitä lyhyemmiksi nuo ruokaan ja laihdutukseen liittyvät aallonpohjat ovat muuttuneet. Sen sijaan, että velloisin niissä viikkojen ajan nykyään kyseessä on enemmänkin päivistä. Olen hullaantunut yliopiston koripallopeleissä käymisestä, mikä on todella hassua, koska en ole koskaan aikaisemmin ollut kiinnostunut koripallosta. Mutta jotenkin tämä on vain niin American college/university life ja haluan olla mukana noissa hetkissä. Ja kyllähän siihen matsin tunnelmaan pääsee huomaamattaankin vaikka ei muka kiinnosta! ='D

Nuo matsit ovat myös tuoneet vahvistusta sille, mitä ajattelinkin yliopiston alkaessa eli haluan toisena opiskeluvuonnani hakea mukaan cheer-tiimiin ja tämä jos mikä motivoi siihen, että saan itseni parhaaseen mahdolliseen kuntoon! Lisäksi olen katsonut ensi vuoden varalle, mihin sororityihin haluaisin hakea ja luulenkin, että olen löytänyt sen, mikä kiinnostaa minua eniten, mutta toki rushin ensimmäisenä päivänä tuo voi vielä muuttua! En tiedä kuinka moni tietää näistä monipäiväisistä rush-tapahtumista, joiden kautta sororityihin yleensä tutustutaan ja haetaan. Joissain yliopistoissa nuo ovat oikeasti jotain aiiiiivan järkyttävää ja niihin liittyy hirveää draamaa ja todella epäreilua ja likaista peliä. Alabaman Bama Rush tänä vuonna oli todella absurdia seurattavaa ja siitä löytyy esimerkiksi tämä hyvä video. Welcome to the madness! =D

Pepperdinen rushista en ole kuullut ihan noin villejä tarinoita, mitä odotinkin, kun kyseessä on kuitenkin hyvin vahvasti kristillinen yliopisto. Mutta tämän ei tietenkään saa antaa hämätä siinä, että noihin sororityihin käveltäisiin sisään tuosta noin vaan ja cheer-tiimiin hakemisen lisäksi tämä sororitykin on asia, joka vaatii kunnolla valmistautumista! 

Tässä oli nyt todella tiivistetysti tämän hetken kuulumiset! Jatkossa kirjoitan enemmän liittyen ruokaan ja urheiluun, mutta toki varmasti tulee myös kirjoiteltua muista arjen jutuista niin kuin tähänkin asti. =) Huomenna käyn pitkästä aikaa kehonkoostumusmittauksessa, mikä ihan suoraan sanottuna ahdistaa, koska tiedän olevani niin pettynyt siihen, että tämä vuosi on jo kohta ohi ja olen vain kompuroinut sen läpi. Eli hyvää itsenäisyyspäivää vain minulle hah. Mutta.... Minulla on nyt vahvempi ote siitä, mitä todella haluan ja millaisilla tavoilla aion sinne päästä. Oikeastaan on jopa aika helpottavaa, että tuon kilpailun myötä totesin lopullisesti, että sellainen kunnon salimuidu ei ole minun identiteettini vaan oma tieni on enemmänkin tanssin, kävelyn ja HIIT-treenien näköinen. 

Ja ei, tämä ei tarkoita sitä, ettenkö haluaisi myös treenata isoilma painoilla salilla ja ettenkö nauttisi siitä, vaan enemmänkin tämä tuntuu siltä, että saan nyt hyvällä omallatunnolla antaa itselleni luvan liikkua pääosin muilla tavoilla. Oikeastaan luulen, että kirjoitan kehonkoostumuspostaukseen lisäksi ajatuksiani tämän hetken ruoka- ja urheiluindentiteetistäni, sillä se on se, joka ohjaa elämääni ja valintojani. Nämä asiat ovat vahvistuneet esimerkiksi sen myötä, että tuo aiempi syömishäiriökäyttäytyminen sai minut tajuamaan sen, miten moni sosiaalinen ja yhteisöllinen aspekti elämässäni oli itse asiassa edelleen tavalla tai toisella sidoksissa syömishäiriöihin. Eli esimerkiksi, että hain laihdutustukea nimenomaan syömishäiriöisten ryhmistä enkä ihan vain "tavallisesti" laihduttavilta. 

Mutta tuosta ja muusta lisää huomenna, jotta tämä postaus ei veny enää tämän pidemmäksi! =D