Uskomukset ja totuudet

 

Elämäntapamuutosten edessä ajattelen, että on hyvä pysähtyä ja miettiä hetken aikaa kaikkia niitä todella pieniltäkin näyttäviä jäänteitä, jotka ohjaavat meitä todella vahvasti sellaisissa tilanteissa, joissa olemme uuden edessä tai olemme stressaantuneita ja väsyneitä. Iso osa näistä pinttyneistä uskomuksista on sellaisia, jotka ovat nivoutuneet osaksi minäkuvaamme vaikka nuo uskomukset olisivat tulleet muilta emmekä oikeasti olisi koskaan halunneet ottaa noita ajatuksia osaksi identiteettiämme.

Omalla kohdallani esimerkiksi ylipainoisten sukulaisteni toteamukset minulle pikkutyttönä siitä, miten ”huolestuttavan vähän” (eli normaalin määrän) söin, loivat minulle uskomuksen sitä, että normaali määrä terveellistä ruokaa on jotain mitä täytyy tarkkailla ja mistä täytyy jopa olla huolissaan. Samoin ex-kamujen toteamukset siitä, miten terveellisen ja puhtaan ruuan syöminen on merkki ortoreksiasta on vaikuttanut siihen, että en ole uskaltanut antaa itseni syödä niin kuin oma kehoni on pyytänyt minua syömään.

Olen antanut heidän sanojensa tuoda minulle pelon siitä, että jos syön niin kuin hyvältä tuntuu niin se on jotenkin sairasta ja sen takia olen välillä jopa oikeasti pakottanut itseni syömään herkkuja. Lisäksi muutaman epäonnistuneen todella typerän dieettikokeilun seurauksena omaan identiteettiin oli tullut epäonnistujan leima, joka väritti myös seuraavatkin elämäntapamuutokset. Näinpä päädyin lopulta kunnon epäonnistumisen kierteeseen, joka tietenkin vain vahvisti tuota identiteettiä. Tuohon epäonnistumiseen vaikutti vahvasti tuo ensiksi mainittu ortoreksia-pelko eli siten nuo kaksi minäkuvaani vaikuttanutta asiaa vaikuttivat toisiinsa. 

 

Huomasin Havaijille saapumisen jälkeen, että vaikka olenkin päässyt eroon isosta osasta vääriä uskomuksia niin kyllä sieltä vielä edelleen niitä putkahtelee! Vaikka maiseman vaihto on aina virkistävä niin huomaan, että se on sellainen pieni töyssy, joka tuo noita pinttyneitä ajatuksia takaisin ja ne saattavat alkaa vaikuttaa tekemisiini. Jo ”tutuista” vanhan identiteetin fragmenteista esiin nousi pelko siitä, että terveellisesti eläminenkin voi mennä överiksi. Ja uusimpana mielen päälle on tullut uskomus siitä, että ympäristöni jatkuvasti siistinä pitäminen on sairasta.

Tämä uusin uskomus on nivoutunut osaksi ajatteluani hyvin luultavasti yhden entisen ystävän kautta, sillä hänen mukaan se, että haluaa joka päivä hetken aikaa järjestellä ympäristöään on merkki liian suuresta kontrolloinnin tarpeesta. Hänellä itsellään oman huoneen jatkuva siivoilu oli pahimmillaan syömishäiriöaikoina ja rauhoittui sitten aivan päinvastaiseen suuntaan hänen parannuttuaan.

Otan siis esimerkkinä nuo kaksi uskomusta ja käyn läpi sen prosessin, minkä pyrin tekemään tämän kaltaisille vanhan identiteetin rippeille. Olen itse käyttänyt tätä työkalua jo parin vuoden ajan säännöllisen epäsäännöllisesti, joten yleensä ylös ei pompahda mitään täysin puskasta tulleita uskomuksia, mutta mikäli teet tämän harjoituksen ensimmäistä kertaa niin saatat yllättyä siitä, miten kamalia ja rajuja uskomuksia sinulla on itsestäsi.

Tärkeää onkin se, että et sensuroi itseäsi, kun kirjoitat ylös uskomuksia ja suosittelenkin, että ennen kuin edes lähdet kirjoittamaan totuuksia, kirjoitat täysin sensuroimatta ylös kaikki ne uskomukset, mitä sinulle tulee mieleen! Itse tykkään aloittaa harjoituksen kahdella asiaa avaavalla kysymyksellä ja sitten jatkaa uskomuksiin, mutta nuo kysymykset voi toki hypätä yli!

Mitä haluan saavuttaa puhtaan ja terveellisen ravinnon syömisellä?  

Haluan voida hyvin, olla energinen, elää pitkään ja välttää sitä, että joutuisin tulevaisuudessa elämään jatkuvasti kasvavan lääkemäärän kanssa. Haluan näyttää hyvältä, herätä levänneenä ja luoda sellaisen elämäntavan, joka takaa keholleni sen, että se voi toimia parhaalla mahdollisella tavalla. Haluan syödä niin kuin meidän kuuluisi syödä enkä siten, mitä moderni ruokateollisuus meille tuuttaa.

Mitä potentiaalisia vaaroja tässä voi olla?
Terveellinen syöminen voi ehdottomasti mennä överiksi, mutta toisaalta koen myös, että sen pitäisi olla osittain ihan normaalia kokea ällötystä epäterveellisestä ruuasta. Aiemmin ihminen on nimenomaan välttänyt meille sopimatonta ruokaa aistinvaraisesti, mutta nyt tuota laadunvarmistusta hämätään tuottamalla koukuttavia, ruuaksi naamioituja kemikaalikoktaileja.

Oma tavoitteeni on kuitenkin se, että voin silloin tällöin esimerkiksi juhlissa syödä vähän sipsiä ilman, että se alkaa ahdistaa. Muistutan siis itseäni jatkuvasti siitä, että kun ruokin kehoani suurimman osan ajasta kunnollisesti niin pieni töyssy ei aiheuta mitään suurta tuhoa. Tätä aion käytännössä toteuttaa siten, että laitan aktiivisesti itseni aika ajoin tilanteisiin, joissa syön jotain epäterveellistä.

 

Uskomuksia ja totuuksia terveellisesti syömisestä

Uskomus: Haluamani elämäntapa on sairaus.
Totuus: Ortoreksia tarkoittaa ahdistusta siitä, että laitat kehoosi jotain epäterveellisenä pitämääsi. Jos en tunne ahdistusta epäterveellisestä ruuasta vaan voin nauttia siitä silloin tällöin, kyse ei ole sairaudesta. Minun täytyy kuunnella kehoani ja syödä sen mukaan. Ei niin, miten muut kokevat terveyden.

Uskomus: Haluamani elämäntapa on vaikeaa tai lähes mahdotonta toteuttaa.
Totuus: Suunnitelmallisuus on kaiken A ja O! Jos tiedän, että olen menossa paikkaan, jossa ei ehkä ole mahdollisuutta syödä terveellistä ruokaa niin voin aina ottaa jotain mukaan. Esimerkiksi pähkinöitä, mehun, smoothien jne. Kyse on valinnoista ja siitä, miten tilanteen näkee. Se, että jokin asia on vaikea ei tarkoita sitä, ettei se olisi sen vaivan arvoista!

Uskomus: Tulen rajoittamaan sosiaalista elämääni todella paljon tälläisellä elämisellä.
Totuus: Hieman sama kuin yllä, mutta lisäksi, jos joku alkaa hylkiä minua sen takia, että haluan pitää terveydestäni huolta niin you’re just not part of my tribe ja etsin sitten elämääni ne ihmiset, jotka kunnioittavat ja ymmärtävät elämäntapaani. Lisäksi olen huomannut, että usein kun olen pitänyt pintani esimerkiksi kasvipohjaisen ruokavalion suhteen niin suurin osa läheisistäni on itse asiassa lähtenyt mukaan siihen. Eli jonkun täytyy vain olla se ensimmäinen and it might as well be me!

Mitä haluan saavuttaa siistillä ja puhtaalla ympäristöllä?
Olen todennut, että siisti ympäristö nostaa välittömästi mielialaani ja auttaa keskittymisen kanssa. Jos ympäristöni on sotkuinen, en pysty keskittymään kunnolla esimerkiksi opiskeluun, koska ympärilläni on koko ajan ihan kirjaimellinen to do-lista. Lisäksi päivittäinen järjestely ja siivous pitää huolen siitä, että viikkosiivous sujuu paljon nopeammin!

Mitä potentiaalisia vaaroja tässä voi olla?
Kaikesta niin kuin tästäkin voi olla sellainen obsessio, jonka tekemättä jääminen johtaa suuttumiseen tai ahdistumiseen. Uskon kuitenkin, että armollisuudella itseäni kohtaan selviydyn tuostakin, sillä aina ei vain oikeasti jaksa esim. iltaisin järjestellä, vaan on tärkeintä priorisoida lepo ja uni. Täytyykin muistuttaa itseään jatkuvasti siitä, että on ideaalitila ja sitten on elämä ja nämä kaksi eivät välttämättä aina kohtaa ja se on ihan okei! 

 

Uskomuksia ja totuuksia siististä ympäristöstä

Uskomus: Päivittäinen siivoaminen on merkki sairaudesta.
Totuus: Sama kuin syömiseen liittyen: sairaus on tilanne, jossa minua alkaisi ahdistaa, jos en pystykään yhtenä päivänä tai iltana siivoilemaan, mutta niin kauan, kun tämän asian tekemättä jättäminen ei aiheuta negatiivisia tunteita niin ei voida puhua sairaudesta.

Uskomus: Yritän siirtää huomiotani muualle siivoamisella ja peittelen oikeita ongelmia.
Totuus: Välillä näin voikin olla ja se on ihan okei, kunhan nuo vaikeat asiat tulevat käsiteltyä. Samaa voi ajatella esimerkiksi liikunnasta tai television tuijottelusta. Välillä asioihin on ihan hyvä ottaa etäisyyttä, tehdä jotain muuta ja antaa ajatusten tekeytyä.

Uskomus: Yritän tulla jonkinlaiseksi yli-ihmiseksi, joka vain suorittaa arkea ja elämää.
Totuus: Jokaisella on oma tapansa pitää itsestään huolta ja siisti ympäristö on yksi osa omia mindfulness-käytäntöjäni. Jollekin se on rauhallinen aamu- tai iltakävely, television katsomista tai muuta, mutta minulle se on ympäristöni järjesteleminen. Arjen suorittaminen on elämää, jossa et saa iloa tekemisistäsi, mutta niin kauan kun siivoaminen tuo minulle vilpittömästi iloisen mielen niin kyse ei ole sokeasta suorittamisesta.

 

Näitä uskomuksia ja totuuksia voi tulla vaikka miten paljon, mutta tärkeintä on se, että jokaiselle uskomukselle löytää totuuden, joka luo perustan uudelle identiteetillesi. Välillä sitä totuutta saattaa joutua pyörittelemään hieman pidempään ja tämän harjoituksen tekemiselle ei kannatakaan asettaa mitään aikarajaa. Harjoituksen tekemisen jälkeen olen itse joka aamu lukenut läpi ylös kirjoittamani uskomukset ja totuudet ja tehnyt tätä niin kauan kunnes huomaan, että totuudet alkavat oikeasti tulla esiin elämässäni käytännön tekoina.

Se, missä kuitenkin minulla on aina mennyt pieleen, on ollut se, että olen lopettanut totuuksien lukemisen liian nopeasti tai jättänyt muistuttamasta itseäni noista kirjoittamistani asioista. Tällä kertaa pidänkin siis huolen siitä, että oikeasti käytän tähän kunnolla aikaa eli luen noita useiden viikkojen ajan ja pidän huolen siitä, että kun olen ns. päässyt maaliin niin muistutan esimerkiksi kerran viikossa tai kahdessa itseäni uudestaan tuosta uudesta identiteetistä, jotta en palaa vanhaan.

Olen myös huomannut, että siinä vaiheessa, kun minulla on kiva fiilis elämästä, jätän tälläiset harjoitukset ja tavat välistä, koska ”en tarvitse niitä”. Mutta nimenomaan hyvät päivät ovat aivan mahtavia uusien ajatusten istuttamiseksi päähän! Eli ei missään nimessä kannata ajatella, että sinun täytyy olla pohjalla ja kyrsiintynyt elämääsi, jotta voit tehdä tämän harjoituksen ja lähteä muuttamaan identiteettiäsi. Usein tälläiset harjoitukset ajoittuvat sellaiseen tilanteeseen, jossa olet kyllästynyt elämääsi ja haluat muuttaa sen, mutta on tärkeää myös ylläpitää tätä identiteetinmuutosprosessia myös silloin, kun kaikki sujuu aivan täydellisesti!

Itse lähden työstämään noita ylle kirjoittamiani uskomuksia ja lisäksi työstän myös sosiaalisiin suhteisiin liittyviä uskomuksia, mutta en kirjaa niitä nyt tähän, jotta postaus ei veny aivan kilometrimittaiseki. Toivottavasti tästä oli jotain apua ja ehkä tämä antoi jotain uutta pohdiskeltavaa! =) Uskon siihen, että koska tahansa kukin meistä voi alkaa luoda aivan erilaista suuntaa omalle elämälleen eikä kukaan meistä ole sidottu esimerkiksi siihen, mitä vanhempamme ovat meille meistä kertoneet. 

Make your life yours!

Toukokuu alkaa Havaijilla

Greetings from Hawaii! =) Viime viikolla oli yliopiston loppukokeet, kirjauduttiin kampukselta ulos kesäksi ja häivyttiin Havaijille viettämään ainakin touko-kesäkuun, mutta katsotaan olemmeko vielä heinäkuunkin täällä. Matkaan lähtivät siis Mr. P, serkkuni miesystävänsä kanssa sekä Mr. P:n veli ja sisko heidän kumppaneittensa kanssa. Kaikki tuosta porukasta eivät aio olla koko kesää täällä, mutta minä ja Mr. P aiomme ehdottomasti olla!

Olen Cali girl ja siitä ei pääse yli eikä ympäri, mutta Havaijissa on vain jotain todella erityistä. Etenkin viime kesän jäljiltä minulla on sellainen olo, että tämä on se paikka, missä "kaikki alkoi". Täällä sain niin uudenlaisen näkökulman terveyteen ja etenkin ruokaan ja se on vaikuttanut arkeeni ihan tähän päivään asti. Täällä saan antautua sellaiselle simple livingille, joka ei ole ainakaan vielä ollut minulle mahdollista Kaliforniassa. Esimerkiksi täällä talolla meillä on takapihalla omia mango-, papaija- ja banaanipuita ja noin 10 minuutin päästä saa paikallista, orgaanista salaattia, tomaatteja, kesäkurpitsoita, sipuleita ison määrän erilaisia hedelmiä jne. jne. 

Niinpä tällä hetkellä olenkin aika innoissani, sillä huhtikuu oli todella tärkeä ja käänteentekevä kuukausi ja nyt pääsen jatkamaan siitä juuri tässä mahtavassa, trooppisia hedelmiä ja orgaanista ruokaa pursuavassa paikassa! Huhtikuun alkupuolella minulla oli ehkä vähän turhautunut ja pettynyt olo siitä, että en vieläkään ollut all in terveyden suhteen, mutta tällä hetkellä taaksepäin katsoessa totesin, että huhtikuu oli oikeasti todella hyvä kuukausi! Heittäydyin rohkeasti hieman erilaiseen treenaamiseen, ylitin rajojani aivan hulluna, opin tuntemaan kehoani ja sen tarpeita paremmin, en tehnyt mitään typeriä näännytyskuureja tai myöskään tippunut ahmimiskierteeseen.

Kehoni on voimistunut uudella tavalla lenkkeilyn asioista, hapenottokyky ihan perus HIIT-treeneissäkin on parantunut, tasapaino on ottanut aivan uskomattoman harppauksen eteenpäin ja tämän olen huomannut balettitunneilla! Aina välillä käyn sellaisilla tunneilla, joilla sarjat tehdään ensiksi käsi tangolla ja sitten sarja toistetaan, mutta ilman tankoa ja teoriassa kummankin sarjan täytyisi näyttää ihan samalta, muuuuuttta.... ='D Useinkaan näin ei tietenkään ole, sillä vaikka et puristaisi tankoa aivan hulluna niin kyllä se antaa yllättävän paljon tukea! Mutta nyt jopa opettajani hämmästyi siitä, millainen järkähtämätön kallio olin yhtäkkiä.

Olen ottanut balettitarvikkeeni mukaan tänne, sillä haluan jatkaa treenejä ja palata siihen, että treenaan kaksi kertaa viikossa ja kesän jälkeen luultavasti sitten taas kolme kertaa viikossa. Käveltyä tulee varmasti paljon erilaisilla tutkimusmatkoilla, mutta lisäksi haluan lenkkeillä ja tämän kuun aikana jossain kohtaa haluaisin myös alkaa käydä taas salilla, jotta saisin rakennettua kunnon muodot. Mutta salivaihe tulee sitten, kun olen asettunut tänne kunnolla kodiksi ja balettitreenit loksahtavat paikoilleen. Niiden ympärille rakennan lenkit ja sitten, kun nuo sujuvat niin on aika salille. =)

Ruokailujen osalta suurin muutos tulee olemaan se, miten paljon haluan taas syödä puhdasta, tuoretta ruokaa! Pyrin siihen, että en syö muuta kuin paikallisesti tuotettua ruokaa ja haluan elää ihan 100% vegaanisti, sillä tänä vuonna olen jostain ihmeellisestä syystä antanut itselleni luvan lipsua tuosta. Tuoreessa hedelmä- ja kasvispitoisessa ruokavaliossa tiedän ongelmaksi sen, että tulen olemaan aktiivisempi kuin edellisellä Havaijin matkallani, joten minun täytyy ihan oikeasti nyt panostaa kunnolla siihen, että saan tarpeeksi ravintoa. 

Liian vähän syöminen on aivan liian helppoa, kun pysyt erossa teollisesti tuotetusta ruuasta ja yrität välttää esimerkiksi vehnää, pastaa, riisiä jne. Mutta tätäkään muutosta en aio tehdä kerralla, vaan totuttelen kehoni hiljalleen siihen, että pääosa ruokavaliostani tulee koostumaan hevi-ruuasta ja myöskin tottumaan siihen, että syön kerralla enemmän. Eli minun täytyy tsempata siinä, että en heti koe inhotuksen tunnetta, kun olen todella täynnä, sillä hedelmistä ja kasviksista tuleva täysi olo alkaa oikeasti helpottaa todella, todella nopeasti! 

Fiksailu jatkuu siis toukokuussakin ja odotan kyllä tätä kuukautta niin paljon! =) Fresh food, paljon treeniä, hetkessä olemista, lukemista, naurua ja positiivisuutta. Siitä täyttyköön tämä kuukausi!