Viikko tähän asti

Tämä viikko tuntuu menneen ohi vain muutamassa päivässä ja tuntuu siltä, että en ole saanut yhtään mitään aikaiseksi. Liikuttua ei ole tullut niin paljon kuin olisin halunnut, mutta ainakin tiistaina tuli kokeiltua vähän toisenlaista treeniä ja todettua, että jos treeni ei ole balettia tai joogaa niin mulle jää todella vajavainen olo, jos en hikoile oikein kunnolla. =D Tuli siis käytyä kämppiksen kanssa aamuhölkällä ja vaikka pulssi nousikin rasvanpolttopulssiin asti useita kertoja niin näemmä mun kuntoni on kasvanut niin paljon, että tarvitsisin paljon enemmän rasitusta, jotta saisin tuntuman kunnon reenistä. Yeah buddy, otan tämän todella positiivisena asiana!

Tuon lenkin lisäksi en oikeastaan ole liikkunut muuten kuin kävelemällä eli not good, mutta annan itselleni tämän viikon anteeksi, koska olen yrittänyt saada opiskelujuttuja pois alta niin paljon kuin mahdollista! Lisäksi aiempaan verrattuna otan sen positiivisena asiana, että olen sentään kävellyt ja lisäksi syömiset ovat menneet normaalilla painollaan eli en ole lähtenyt muuttamaan niitä suhteessa liikuntaan. Tätäkin nimittäin olen usein aiemmin tehnyt: jos en ole hikiliikkunut niin paljon kuin olin suunnitellut, olen vähentänyt syömisiä, koska "en tarvitse" niin paljoa ruokaa. Etenkin nyt, kun syön ns. kevyemmin niin on todella, todella tärkeää syödä tarpeeksi vaikka en liikkuisi ollenkaan päivän aikana! Ja tietenkin sitäkin enemmän, kun treenit puskee päälle.

 

Finaaliin päässeet saivat palkintona mm. urheiluverkkokaupan lahjakortin ja kosmetiikkaa. Tällä viikolla testiin onkin päässyt tämä tuote!

Kisassa joillakin on makeover päivä huomenna perjantaina eli hiuksia laitetaan uuteen uskoon, mutta uskomatonta kyllä minä sain pitää oman tukkani! Olen kyllä todella onnellinen tästä, koska pelkäsin, että mulle tyyliin laitettaisiin tumma ja pitkä tukka. =D Mutta onneksi tätä mun vaaleaa luonnonkiharaa osattiin arvostaa! Nyt vaan täytyy itse panostaa siihen, että oikeasti käytän oikeita hiustuotteita ja pidän hiukseni kosteutettuina ja hyvin hoidettuina. 😶

Yritän parhaani mukaan pitää tämän blogin edelleen sellaisena, että droppailen mahdollisimman vähän eri brändien ja tuotteiden nimiä yms. koska en halua blogistani mitään mainostuspaikkaa. Mutta varmasti tulee näkymään ainakin niitä tuotteita, joista tykkään todella paljon ja sellaisia, joita en missään nimessä voi suositella. Tuo yllä oleva Estée Lauderin tuote esimerkiksi on yksi sellainen uutuus, joka on lyönyt minut totaalisesti ällikällä, sillä olen käyttänyt sitä vasta neljä kokonaista päivää ja huomaan jo nyt eron! Iho on paljon, paljon kuulaampi, väri on hieman tasoittunut (minulla on poskien kohdalla hieman punaista) ja näyttää siltä, että minulla olisi poskipäissä koko ajan vähän highlighteria vaikka tuote itse on matta eli siinä ei ole mitään lisättyä shimmeriä. Kiinnostavaa onkin nähdä, miten tämä tuote vaikuttaa pitkällä aikavälillä!

Viikonlopun ohjelmistossa on huomenna mennä ulos syömään serkkujen kanssa ja illalla koripallomatsiin, lauantaina aamupala+esiintymiskoulutus kisaan liittyen ja liikuntaa ja sunnuntaina on kuvaus plus liikuntaa taas vaihteeksi. =') Ja pitää myös edelleen tehdä joku kunnon pläni miten aion aikatauluttaa kaiken, koska yeah, en ole vieläkään sellaista tehnyt. Viikko onkin tähän asti tuntunut juuri siltä, että olet palannut lomalta ja arki on lähtenyt taas rullaamaan, mutta matkalaukku on edelleen purkamatta. Eikun to do listaa vaan tekemään ja siitä ruutuja raksimaan!

Mukavaa loppuviikkoa kaikille! =)

Kun mikään ei mene niin kuin piti... vaan paremmin

Sunnuntain nami päivällinen, jonka jälkeen sammuin suurin piirtein saman tien ='D

Mistähän taas aloittaisin kirjoittamisen............. ='''D Nyt voi sanoa, että oli sellainen viikonloppu takana, että oksat pois ja siirsinkin mamin kanssa suosiolla Tennesseen Memphiksen matkan ensi kuuhun, jolloin kyseessä on (ainakin luultavasti hahhah) vain loma ja iskäkin on silloin meidän seurana työkuvioiden tiimoilta! Eli tämän viikon osallistumiseni kauneuskilpailuun on peruttu, mutta worry not, sillä tämä sopii itselleni enemmän kuin hyvin! Nimittäin....

Perjantaina oli tosiaan se fitnessmallikisojen semifinaali ja päivä oli yllättävän raskas. Semifinaali alkoi kymmenen aikoihin aamulla ja siihen kuului yksilö- ja ryhmähaastatteluja, peräti kahdet treenit, yksi luento ja kaksi photoshootingia ja finaaliin pääsivät selvisivät iltaseitsemältä. Arvatkaapa kuka jäi kolmen (!!!) pisteen päähän finaalipaikasta? That me ja ai että otti pannuun, kun tiedän, mistä olisin voinut saada nuo uupuneet lisäpisteet! =( Lisäksi jätin hakematta yhteen toiseen itseäni paljon enemmän kiinnostaneeseen kilpailuun, koska ajattelin, että tämä mallikisa olisi ollut parempi vaihtoehto. Toinen kisa on nimittäin paljon intensiivisempi eli siihen olisi pitänyt sitoutua ihan kunnolla seuraavaksi kahdeksi ja puoleksi kuukaudeksi eli vaikka kisan sisältö (liikunta ja terveys laajemmin kuin tuossa fitnesskisassa plus lisäksi yleisesti hyvinvointi ja myös kauneus) tuntui enemmän omalta niin priorisoin kisan, jossa mokasin. 

Toisaalta jollain tasolla tiesin tuon heti, kun näin muut tytöt, sillä he olivat selvästi enemmän "jo perillä" if that makes sense, kun taas itse olen vielä matkalla kunnon elämäntapaan. Ja tuolla perillä olemisella en siis tarkoita super timmiä kroppaa, koska se ei ollut kisaan osallistumisen kriteerinä vaan että he olivat oikeasti jo vuosien ajan yhtäjaksoisesti treenanneet ja pitäneet itsestään huolta. Paremmin kuin minä.

 

 

Noh, ei voi mitään ja perjantaina mulla oli vielä sellainen olo, että hei, ei mitään hätää, sulla on paljon kivaa duunia tulossa tulevaisuudessakin. Mutta lauantaihin heräsin jotenkin tosi huonolla moodilla ja se on multa todella poikkeuksellista, sillä ylipäätään olen noin 98% ajasta iloinen ja positiivinen. Lauantaina kuitenkin olo oli ärtynyt ja kävinkin heti aamusta peräti kahden tunnin raivokävelyllä. =') Perjantain väsymys oli siis todellakin pyyhkiytynyt pois! Mutta oon viime viikkoina huomannut, että olen selvästi todella hyvässä putkessa ja samalla aaltopotuudella sen kanssa, että kun ajattelen jotain niin se oikeasti tipahtaa syliini joskus peräti saman tien ja joskus muutaman päivän kuluessa. No nyt se tapahtui ihan oikeasti lähes saman tien, koska kävelyltä kampukselle palattuani uuden promofirmani ihana N soitti minulle ja esitti juuri ne kysymykset, joita pilvilinnoissani pyörittelinkin.... Sunnuntaina klo 9 juurikin tuon väliin jättämäni kisan semifinaali. Are you able to send an application right now? And would you be able to participate in the competition full-time?

You freaking bet I am, yes and YES!!!! Eli yksi tyttö oli perunut osallistumisensa, joten hänen tilalleen etsittiin pikapikaa toista henkilöä ja tämä, joka etsi korvaajaa sattui olemaan N:n tuttu. Ne, jotka eivät usko puskaradion voimaan niin watch me! Eli aivan sama miten "pieneen" asiaan sinut kutsutaan niin tee se täysillä ja niin hyvin kuin mahdollista, sillä et koskaan tiedä, mihin tuo mitättömältä vaikuttava asia voi johtaa! Tämä mun ja tuon promofirman tarina alkaa kirjaimellisesti vuosia sitten, mutta se on pitkä tarina, joten en avaa sitä nyt tähän. Mutta siihen liittyy niin monia silloin vuosia sitten pieniltä vaikuttaneita juttuja ja kohtaamisia ja kaikki nuo ovat johtaneet juuri tähän hetkeen, mistä olen ikuisesti kiitollinen! Every small thing is yet another piece to the puzzle.

No joo, joka tapauksessa eikun hakemusta sisään ja puolen tunnin kuluessa tuli confirmation semifinaalipaikasta. Sitten äkkiä suunnittelemaan talent-osiota sunnuntaille, juoksu vanhemmille hakemaan mun mustat korkkarit ja samalla siirrettiin se Tennessee, sitten takaisin kampukselle jatkamaan talent-osiota, yhden luentosarjan tehtävän suunnitelman viimeistelyä ja jossain välissä taisin ehtiä myös syömään ja käymään suihkussa. ='D Talent-osio oli siis 2 min kestävä esitys, jossa sai näyttää jotain omaa osaamista ja itse valitsin kaksi kärpästä yhdellä iskulla eli sekä laulun että tanssin. Vaikeinta olikin löytää hyvä biisi tuohon kahteen minuuttiin, mutta päädyin lopulta Ariana Granden goodnight n go kappaleeseen, josta editoin äänenmuokkausohjelmalla itselleni sopivan pätkän. Valitsin kappaleen, koska siinä on tanssia ajatellen mukava flow, joka tuo mahdollisuuden sekä isoihin liikkeisiin, että myös pienempiin ja nopeampiin pyrähdyksiin. Lisäksi siinä tietenkin pääsee osoittamaan, että I can and I will sing. =D Tosin jouduin treenaamaan ilman mikkiä eli ei ideaalia, mutta niillä piti mennä, mitä ehdin lauantaina haalimaan kasaan!

Lauantai meni siis kauheassa kaaoksessa ja kun sanon, että heräsin sunnuntaihin todella väsyneenä niin I mean it! Mutta ei muuta kuin tehot täysille ja taas oli pitkä päivä edessä: haastatteluja, ryhmätehtävä, talent-osio, pieni "muotinäytös", jossa siis lähinnä katsottiin kävelyä ja esiintymistä..... Sentään päivä oli hieman lyhyempi kuin perjantaina ja finalistit julkistettiin jo kolmen aikoihin ja niin siinä vain kävi, että vaikeuksien kautta voittoon! Olen siis yksi kymmenestä tytöstä, joka kilpailee finaalissa vuoden lopussa ja voittajaa odottaa vaikka mitä mahtavaa!!! On kylpylämatkaa, urheiluvaatesponssia, edustustehtäviä, mainoskampanjoita jne. jne. 

Tähän maanantaihin heräsin aivan intoa pullollaan, mutta myönnän, että tuolloin sunnuntaina olin suurinpiirtein vain, että "okei, kiitos tiedosta, saanko nyt mennä nukkumaan?" =""D Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä tulikin nukuttua lähes 12 tuntia ja nyt olo on jo hieman energisempi vaikka tuntuukin, että kaikki on vähän levällään tällä hetkellä pään sisällä, kun syksyn ja talven suunnitelmat menivät aivan uusiksi. Tästä sotkuisuudesta kertokoon se, että en edes nyt jotenkin saa tungettua tähän postaukseen kuvia eli pahoittelut, että tästä tulee taas todella tekstipainotteinen kirjoitus. Kasaan itseni, parannan tapani ja teen tästä kaiken kaikkiaan parhaimman syksyni ja talveni ikinä koskaan!!! 

Kiitos, kiitos, kiitos!! 🤍

Dieettikuulumisia ja muutakin höpinää

How it started vs how it's going ='D

Huhhuh, millainen viikko takana! Niin paljon on taas kerrottavaa, koska tuntuu siltä, että nyt kun olen laittanut juttuja lukkoon ja alkanut tähtäämään niitä kohti niin johan on alkanut tapahtua! =D 

Mutta aloitetaan kuulumisten kertominen ruoka- ja treenijutuista eli aloitin tosiaan kasvisversion Go fat go:sta 25.9. sunnuntaina. Mahan oireilu alkoi maanantaina ja tiistaina se yltyi aivan järkyttäväksi vatsakivuksi, joka lähes esti kävelemisen. Olinkin odottanut jonkinlaista vastarintaa, koska olen Havaijin jälkeen (eli kesäkuun lopulta lähtien) syönyt hyvin eri tavalla kuin GFG:ssa ja tälläinen muutos vaatii aina keholta tottumista. 

Mutta se vatsakipu, mitä aloin kokea oli todella pelottavaa ja muistutti niistä aiemmista yhtäkkisistä vatsakivuista, joita sain joskus 2018 ja jouduin käymään päivystyksessäkin muutaman kerran. Ja tietenkin kivut myös haittasi treenaamista. Lisäksi torstaina huomasin, että kasvoni alkoivat kirjaimellisesti kuplia eli otsaani ja poskia oikein kihelmöi ja iho kutisi, kun uusia finnejä alkoi pompahdella esiin. Tämä ei sinänsä yllättänyt, koska myös suoliston toiminnan kanssa oli ongelmaa eli tavara ei liikkunut eteenpäin normaalilla tahdilla (sorry not sorry =D), mikä alkaa aina näkyä ja tuntua ihossani todella nopeasti.

Mitään energiaan liittyvää muutosta en sinänsä huomannut eli treenit olisivat kulkeneet normaalisti, jos tuo vatsakipu ei olisi haitannut lähes päivittäin. (Ps. En ole päivittänyt Liikuntaseuranta-sivua vielä, anteeksi!) Vatsakipujen lisäksi yksi ehkä vähän outokin ilmiö oli se, että tiistaista eteenpäin minulla oli jat-ku-vas-ti nälkä ja se oli oikeasti todella inhottavaa enkä osannut varautua tuohon, sillä olin kuitenkin laskeskellut itselleni hieman yli 1400 kalorin ruokaohjelman! Normaalistihan en laske kaloreita ollenkaan eli syön sen verran, että nälkä lähtee ja jos huomaan, että vaikka herään yhtenä aamuna selvästi tavallista nälkäisempänä niin tiedän syödä sinä päivänä enemmän kuin eilen.

Perjantaina päätinkin sitten kokeilla siirtyä taas raakaruokapainotteiselle linjalle ja aaaa, miten hyvältä se tuntuikaan! Minusta tuntui paljon iloisemmaltakin, kun sain syödä ruokaa sen alkuperäisimmässä muodossa. Jotenkin tunnen  paljon enemmän iloa ja arvostusta ruokaa kohtaan, kun syön sitä muokkaamattomassa muodossa. Olenkin tajunnut, että kun ihmiset puhuvat tuoreesta ruuasta niin ne eivät yleensä tarkoita sillä ihan samaa kuin minä. =') 

Mietin siis viikonloppuna sitä, mitä teen nyt: puristanko kehoni tottumaan taas tavalliseen länsimaalaiseen treeniruokavalioon vai jatkanko linjalla, jota olen jo vuosien ajan kokeillut aina välillä ja huomannut sen toimivan ja johon ajauduin taas kesäkuussa? Ja voin sanoa, että päätös oli todella helppo, kun muistelin sitä, miten paljon minulla oli erilaisia maha-, suolisto-, iho-, nestetasapaino- sekä uniongelmia silloin, kun yritin syödä tuon ensimmäisen mallin mukaisesti. Huolimatta siitä, että välttelin ruokia, joiden tiesin aiheuttavan ongelmia. Huolimatta siitä, että olin suurimmaksi osaksi vegaani. Huolimatta siitä, että kokeilin ties mitä IBS-ruokavalioita.

Joten tein päätöksen palata takaisin pääasiassa raakaruokavalioon, mutta viime viikko ei mennyt kokonaan hukkaan, sillä tuo yllä oleva mausteinen ja rapeaksi uunissa paahdettu seitan oli kyllä niin namia, että se tulee ehdottomasti osaksi päivällisiäni eli hyvä, kun tuli kokeiltua! Lisäksi olen oikeasti todella kiitollinen siitä, että olen selvästi vihdoinkin vuosien etsinnän, tuskailun ja epätoivon jälkeen löytänyt elämäntavan, joka toimii minulle! Minulta on otettu vuosien saatossa liuta verikokeitakin, kun on mietitty voiko minulla olla keliakiaa tai muita allergioita, samoin on tutkittu kilpirauhastani ja koskaan ei ole löytynyt mitään erityisen huolestuttavaa. Silti olen tuntenut, että kehoni ei ole ollut paras mahdollinen versio itsestään ja olenkin todella, todella kiitollinen, että tämä iso ja paljon huolta ja harmia aiheuttanut pala on nyt loksahtanut paikoilleen! 

Totta kai tulevaisuudessa voi olla, että kehoni tarvitseekin jotain muuta toimiakseen niin hyvin kuin mahdollista, mutta ainakin juuri nyt tämä on hyvä ja sillä mennään! Eli ruokavalio palautuu takaisin, mutta treenaaminen kovenee ja olen siitä todella innoissani! Haluan todella, todella kovasti päästä tänä perjantaina jatkoon mallikilpailussa, sillä tiedän, että se on jotain sellaista, mikä sekä näyttäisi todella hyvältä portfoliossani että myös toisi minulle paljon iloa. 

Lisäkuulumisina siis kerrottakoon, että pari viikkoa sitten kävin yhden promofirman haastattelussa ja kerroinkin siitä myös täällä  Jotenkin en kuitenkaan kokenut tuota firmaa omaksesi ja vaikka he olivat samantien heittämässä minulle jo buukkauksia niin kaikki päässäni huusi, että tämä ei ole minulle. Heitinkin siihen jotain, että juu, elämäntilanne on vähän muuttunut niin täytyy pohtia tätä vielä, koska ei kuulosta kovin hyvältä sanoa, että nyt ei käy, kun mulla on tää mutu. =D Konsultoin mun serkkujakin, että oonko ihan pöhlö, mutta hekin olivat sitä mieltä, että mulle on selvästi tekeillä vielä jotain parempaa. 

Ja näinhän siinä kävi, koska viime viikon keskiviikkona sain soiton puskaradion kautta minut löytäneeltä firmalta ja vitsi miten mahtavia juttuja onkaan nyt luvassa! Ensimmäinen keikka oli lauantaina, jolloin pääsin pitkästä aikaa toimimaan vaatemallina yhdelle nettikaupalle ja tuolloin tajusin, miten paljon oon ikävöinyt tollasia keikkoja! Joskus 2018-19 tuli tehtyä tollasia nettikauppamalleiluja enemmän, mutta sitten pidin kaikesta työstä taukoa ja sen jälkeen tuo vain jäi. 

Tämän viikon olenkin taas saanut aloittaa täynnä kiitollisuutta siitä, miten mahtavia asioita minun varalleni on ja miten osaamiseeni luotetaan ja minussa nähdään paljon sellaista potentiaalia, jota en edes itse vielä näe. Kävi tämän viikon perjantaina siis mitä tahansa niin minulla on kuitenkin vaikka mitä mielenkiintoista tulossa eli vaikka todellakin lähden täysillä kohti perjantaita niin en putoa kokonaan ns. tyhjän päälle, jos en pääsekään finaaliin. 

Tulevaisuutta miettiessä ja siitä intoillessani en kuitenkaan voi kieltää, etteikö edelleen joku päässäni muistuttelisi tämän hetken tilanteesta. Usein minusta tuntuu todella yksinäiseltä, kun niin moni täällä ei tajua, että ydinaseet vaikuttavat koko maapallon, eivät ainoastaan Eurooppaan! Eihän Euroopassa tarvinnut kuin yhden tulivuoren purkautua ja iso osa koko maailman lentoliikenteestä oli pulassa. Mutta edelleen: the future doesn't exist. Joten onneksi myös hyvät lopputulemat ovat edelleen mahdollisia ja ei saa heittää toivoa menemään!