Kun mikään ei mene niin kuin piti... vaan paremmin

Sunnuntain nami päivällinen, jonka jälkeen sammuin suurin piirtein saman tien ='D

Mistähän taas aloittaisin kirjoittamisen............. ='''D Nyt voi sanoa, että oli sellainen viikonloppu takana, että oksat pois ja siirsinkin mamin kanssa suosiolla Tennesseen Memphiksen matkan ensi kuuhun, jolloin kyseessä on (ainakin luultavasti hahhah) vain loma ja iskäkin on silloin meidän seurana työkuvioiden tiimoilta! Eli tämän viikon osallistumiseni kauneuskilpailuun on peruttu, mutta worry not, sillä tämä sopii itselleni enemmän kuin hyvin! Nimittäin....

Perjantaina oli tosiaan se fitnessmallikisojen semifinaali ja päivä oli yllättävän raskas. Semifinaali alkoi kymmenen aikoihin aamulla ja siihen kuului yksilö- ja ryhmähaastatteluja, peräti kahdet treenit, yksi luento ja kaksi photoshootingia ja finaaliin pääsivät selvisivät iltaseitsemältä. Arvatkaapa kuka jäi kolmen (!!!) pisteen päähän finaalipaikasta? That me ja ai että otti pannuun, kun tiedän, mistä olisin voinut saada nuo uupuneet lisäpisteet! =( Lisäksi jätin hakematta yhteen toiseen itseäni paljon enemmän kiinnostaneeseen kilpailuun, koska ajattelin, että tämä mallikisa olisi ollut parempi vaihtoehto. Toinen kisa on nimittäin paljon intensiivisempi eli siihen olisi pitänyt sitoutua ihan kunnolla seuraavaksi kahdeksi ja puoleksi kuukaudeksi eli vaikka kisan sisältö (liikunta ja terveys laajemmin kuin tuossa fitnesskisassa plus lisäksi yleisesti hyvinvointi ja myös kauneus) tuntui enemmän omalta niin priorisoin kisan, jossa mokasin. 

Toisaalta jollain tasolla tiesin tuon heti, kun näin muut tytöt, sillä he olivat selvästi enemmän "jo perillä" if that makes sense, kun taas itse olen vielä matkalla kunnon elämäntapaan. Ja tuolla perillä olemisella en siis tarkoita super timmiä kroppaa, koska se ei ollut kisaan osallistumisen kriteerinä vaan että he olivat oikeasti jo vuosien ajan yhtäjaksoisesti treenanneet ja pitäneet itsestään huolta. Paremmin kuin minä.

 

 

Noh, ei voi mitään ja perjantaina mulla oli vielä sellainen olo, että hei, ei mitään hätää, sulla on paljon kivaa duunia tulossa tulevaisuudessakin. Mutta lauantaihin heräsin jotenkin tosi huonolla moodilla ja se on multa todella poikkeuksellista, sillä ylipäätään olen noin 98% ajasta iloinen ja positiivinen. Lauantaina kuitenkin olo oli ärtynyt ja kävinkin heti aamusta peräti kahden tunnin raivokävelyllä. =') Perjantain väsymys oli siis todellakin pyyhkiytynyt pois! Mutta oon viime viikkoina huomannut, että olen selvästi todella hyvässä putkessa ja samalla aaltopotuudella sen kanssa, että kun ajattelen jotain niin se oikeasti tipahtaa syliini joskus peräti saman tien ja joskus muutaman päivän kuluessa. No nyt se tapahtui ihan oikeasti lähes saman tien, koska kävelyltä kampukselle palattuani uuden promofirmani ihana N soitti minulle ja esitti juuri ne kysymykset, joita pilvilinnoissani pyörittelinkin.... Sunnuntaina klo 9 juurikin tuon väliin jättämäni kisan semifinaali. Are you able to send an application right now? And would you be able to participate in the competition full-time?

You freaking bet I am, yes and YES!!!! Eli yksi tyttö oli perunut osallistumisensa, joten hänen tilalleen etsittiin pikapikaa toista henkilöä ja tämä, joka etsi korvaajaa sattui olemaan N:n tuttu. Ne, jotka eivät usko puskaradion voimaan niin watch me! Eli aivan sama miten "pieneen" asiaan sinut kutsutaan niin tee se täysillä ja niin hyvin kuin mahdollista, sillä et koskaan tiedä, mihin tuo mitättömältä vaikuttava asia voi johtaa! Tämä mun ja tuon promofirman tarina alkaa kirjaimellisesti vuosia sitten, mutta se on pitkä tarina, joten en avaa sitä nyt tähän. Mutta siihen liittyy niin monia silloin vuosia sitten pieniltä vaikuttaneita juttuja ja kohtaamisia ja kaikki nuo ovat johtaneet juuri tähän hetkeen, mistä olen ikuisesti kiitollinen! Every small thing is yet another piece to the puzzle.

No joo, joka tapauksessa eikun hakemusta sisään ja puolen tunnin kuluessa tuli confirmation semifinaalipaikasta. Sitten äkkiä suunnittelemaan talent-osiota sunnuntaille, juoksu vanhemmille hakemaan mun mustat korkkarit ja samalla siirrettiin se Tennessee, sitten takaisin kampukselle jatkamaan talent-osiota, yhden luentosarjan tehtävän suunnitelman viimeistelyä ja jossain välissä taisin ehtiä myös syömään ja käymään suihkussa. ='D Talent-osio oli siis 2 min kestävä esitys, jossa sai näyttää jotain omaa osaamista ja itse valitsin kaksi kärpästä yhdellä iskulla eli sekä laulun että tanssin. Vaikeinta olikin löytää hyvä biisi tuohon kahteen minuuttiin, mutta päädyin lopulta Ariana Granden goodnight n go kappaleeseen, josta editoin äänenmuokkausohjelmalla itselleni sopivan pätkän. Valitsin kappaleen, koska siinä on tanssia ajatellen mukava flow, joka tuo mahdollisuuden sekä isoihin liikkeisiin, että myös pienempiin ja nopeampiin pyrähdyksiin. Lisäksi siinä tietenkin pääsee osoittamaan, että I can and I will sing. =D Tosin jouduin treenaamaan ilman mikkiä eli ei ideaalia, mutta niillä piti mennä, mitä ehdin lauantaina haalimaan kasaan!

Lauantai meni siis kauheassa kaaoksessa ja kun sanon, että heräsin sunnuntaihin todella väsyneenä niin I mean it! Mutta ei muuta kuin tehot täysille ja taas oli pitkä päivä edessä: haastatteluja, ryhmätehtävä, talent-osio, pieni "muotinäytös", jossa siis lähinnä katsottiin kävelyä ja esiintymistä..... Sentään päivä oli hieman lyhyempi kuin perjantaina ja finalistit julkistettiin jo kolmen aikoihin ja niin siinä vain kävi, että vaikeuksien kautta voittoon! Olen siis yksi kymmenestä tytöstä, joka kilpailee finaalissa vuoden lopussa ja voittajaa odottaa vaikka mitä mahtavaa!!! On kylpylämatkaa, urheiluvaatesponssia, edustustehtäviä, mainoskampanjoita jne. jne. 

Tähän maanantaihin heräsin aivan intoa pullollaan, mutta myönnän, että tuolloin sunnuntaina olin suurinpiirtein vain, että "okei, kiitos tiedosta, saanko nyt mennä nukkumaan?" =""D Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä tulikin nukuttua lähes 12 tuntia ja nyt olo on jo hieman energisempi vaikka tuntuukin, että kaikki on vähän levällään tällä hetkellä pään sisällä, kun syksyn ja talven suunnitelmat menivät aivan uusiksi. Tästä sotkuisuudesta kertokoon se, että en edes nyt jotenkin saa tungettua tähän postaukseen kuvia eli pahoittelut, että tästä tulee taas todella tekstipainotteinen kirjoitus. Kasaan itseni, parannan tapani ja teen tästä kaiken kaikkiaan parhaimman syksyni ja talveni ikinä koskaan!!! 

Kiitos, kiitos, kiitos!! 🤍