Dieettikuulumisia ja muutakin höpinää

How it started vs how it's going ='D

Huhhuh, millainen viikko takana! Niin paljon on taas kerrottavaa, koska tuntuu siltä, että nyt kun olen laittanut juttuja lukkoon ja alkanut tähtäämään niitä kohti niin johan on alkanut tapahtua! =D 

Mutta aloitetaan kuulumisten kertominen ruoka- ja treenijutuista eli aloitin tosiaan kasvisversion Go fat go:sta 25.9. sunnuntaina. Mahan oireilu alkoi maanantaina ja tiistaina se yltyi aivan järkyttäväksi vatsakivuksi, joka lähes esti kävelemisen. Olinkin odottanut jonkinlaista vastarintaa, koska olen Havaijin jälkeen (eli kesäkuun lopulta lähtien) syönyt hyvin eri tavalla kuin GFG:ssa ja tälläinen muutos vaatii aina keholta tottumista. 

Mutta se vatsakipu, mitä aloin kokea oli todella pelottavaa ja muistutti niistä aiemmista yhtäkkisistä vatsakivuista, joita sain joskus 2018 ja jouduin käymään päivystyksessäkin muutaman kerran. Ja tietenkin kivut myös haittasi treenaamista. Lisäksi torstaina huomasin, että kasvoni alkoivat kirjaimellisesti kuplia eli otsaani ja poskia oikein kihelmöi ja iho kutisi, kun uusia finnejä alkoi pompahdella esiin. Tämä ei sinänsä yllättänyt, koska myös suoliston toiminnan kanssa oli ongelmaa eli tavara ei liikkunut eteenpäin normaalilla tahdilla (sorry not sorry =D), mikä alkaa aina näkyä ja tuntua ihossani todella nopeasti.

Mitään energiaan liittyvää muutosta en sinänsä huomannut eli treenit olisivat kulkeneet normaalisti, jos tuo vatsakipu ei olisi haitannut lähes päivittäin. (Ps. En ole päivittänyt Liikuntaseuranta-sivua vielä, anteeksi!) Vatsakipujen lisäksi yksi ehkä vähän outokin ilmiö oli se, että tiistaista eteenpäin minulla oli jat-ku-vas-ti nälkä ja se oli oikeasti todella inhottavaa enkä osannut varautua tuohon, sillä olin kuitenkin laskeskellut itselleni hieman yli 1400 kalorin ruokaohjelman! Normaalistihan en laske kaloreita ollenkaan eli syön sen verran, että nälkä lähtee ja jos huomaan, että vaikka herään yhtenä aamuna selvästi tavallista nälkäisempänä niin tiedän syödä sinä päivänä enemmän kuin eilen.

Perjantaina päätinkin sitten kokeilla siirtyä taas raakaruokapainotteiselle linjalle ja aaaa, miten hyvältä se tuntuikaan! Minusta tuntui paljon iloisemmaltakin, kun sain syödä ruokaa sen alkuperäisimmässä muodossa. Jotenkin tunnen  paljon enemmän iloa ja arvostusta ruokaa kohtaan, kun syön sitä muokkaamattomassa muodossa. Olenkin tajunnut, että kun ihmiset puhuvat tuoreesta ruuasta niin ne eivät yleensä tarkoita sillä ihan samaa kuin minä. =') 

Mietin siis viikonloppuna sitä, mitä teen nyt: puristanko kehoni tottumaan taas tavalliseen länsimaalaiseen treeniruokavalioon vai jatkanko linjalla, jota olen jo vuosien ajan kokeillut aina välillä ja huomannut sen toimivan ja johon ajauduin taas kesäkuussa? Ja voin sanoa, että päätös oli todella helppo, kun muistelin sitä, miten paljon minulla oli erilaisia maha-, suolisto-, iho-, nestetasapaino- sekä uniongelmia silloin, kun yritin syödä tuon ensimmäisen mallin mukaisesti. Huolimatta siitä, että välttelin ruokia, joiden tiesin aiheuttavan ongelmia. Huolimatta siitä, että olin suurimmaksi osaksi vegaani. Huolimatta siitä, että kokeilin ties mitä IBS-ruokavalioita.

Joten tein päätöksen palata takaisin pääasiassa raakaruokavalioon, mutta viime viikko ei mennyt kokonaan hukkaan, sillä tuo yllä oleva mausteinen ja rapeaksi uunissa paahdettu seitan oli kyllä niin namia, että se tulee ehdottomasti osaksi päivällisiäni eli hyvä, kun tuli kokeiltua! Lisäksi olen oikeasti todella kiitollinen siitä, että olen selvästi vihdoinkin vuosien etsinnän, tuskailun ja epätoivon jälkeen löytänyt elämäntavan, joka toimii minulle! Minulta on otettu vuosien saatossa liuta verikokeitakin, kun on mietitty voiko minulla olla keliakiaa tai muita allergioita, samoin on tutkittu kilpirauhastani ja koskaan ei ole löytynyt mitään erityisen huolestuttavaa. Silti olen tuntenut, että kehoni ei ole ollut paras mahdollinen versio itsestään ja olenkin todella, todella kiitollinen, että tämä iso ja paljon huolta ja harmia aiheuttanut pala on nyt loksahtanut paikoilleen! 

Totta kai tulevaisuudessa voi olla, että kehoni tarvitseekin jotain muuta toimiakseen niin hyvin kuin mahdollista, mutta ainakin juuri nyt tämä on hyvä ja sillä mennään! Eli ruokavalio palautuu takaisin, mutta treenaaminen kovenee ja olen siitä todella innoissani! Haluan todella, todella kovasti päästä tänä perjantaina jatkoon mallikilpailussa, sillä tiedän, että se on jotain sellaista, mikä sekä näyttäisi todella hyvältä portfoliossani että myös toisi minulle paljon iloa. 

Lisäkuulumisina siis kerrottakoon, että pari viikkoa sitten kävin yhden promofirman haastattelussa ja kerroinkin siitä myös täällä  Jotenkin en kuitenkaan kokenut tuota firmaa omaksesi ja vaikka he olivat samantien heittämässä minulle jo buukkauksia niin kaikki päässäni huusi, että tämä ei ole minulle. Heitinkin siihen jotain, että juu, elämäntilanne on vähän muuttunut niin täytyy pohtia tätä vielä, koska ei kuulosta kovin hyvältä sanoa, että nyt ei käy, kun mulla on tää mutu. =D Konsultoin mun serkkujakin, että oonko ihan pöhlö, mutta hekin olivat sitä mieltä, että mulle on selvästi tekeillä vielä jotain parempaa. 

Ja näinhän siinä kävi, koska viime viikon keskiviikkona sain soiton puskaradion kautta minut löytäneeltä firmalta ja vitsi miten mahtavia juttuja onkaan nyt luvassa! Ensimmäinen keikka oli lauantaina, jolloin pääsin pitkästä aikaa toimimaan vaatemallina yhdelle nettikaupalle ja tuolloin tajusin, miten paljon oon ikävöinyt tollasia keikkoja! Joskus 2018-19 tuli tehtyä tollasia nettikauppamalleiluja enemmän, mutta sitten pidin kaikesta työstä taukoa ja sen jälkeen tuo vain jäi. 

Tämän viikon olenkin taas saanut aloittaa täynnä kiitollisuutta siitä, miten mahtavia asioita minun varalleni on ja miten osaamiseeni luotetaan ja minussa nähdään paljon sellaista potentiaalia, jota en edes itse vielä näe. Kävi tämän viikon perjantaina siis mitä tahansa niin minulla on kuitenkin vaikka mitä mielenkiintoista tulossa eli vaikka todellakin lähden täysillä kohti perjantaita niin en putoa kokonaan ns. tyhjän päälle, jos en pääsekään finaaliin. 

Tulevaisuutta miettiessä ja siitä intoillessani en kuitenkaan voi kieltää, etteikö edelleen joku päässäni muistuttelisi tämän hetken tilanteesta. Usein minusta tuntuu todella yksinäiseltä, kun niin moni täällä ei tajua, että ydinaseet vaikuttavat koko maapallon, eivät ainoastaan Eurooppaan! Eihän Euroopassa tarvinnut kuin yhden tulivuoren purkautua ja iso osa koko maailman lentoliikenteestä oli pulassa. Mutta edelleen: the future doesn't exist. Joten onneksi myös hyvät lopputulemat ovat edelleen mahdollisia ja ei saa heittää toivoa menemään!