Loppuvuoden suunnitelma

Olipa hämmentävä ja outo viikko. =’)

Aloitin viikon ihan ok fiiliksissä, mutta jossain kohtaa maanantaita mieliala romahti. Olin todella turhautunut siihen, että taas koko helkkarin vuotena en ole päässyt yhtään mihinkään painon ja kehonkoostumuksen kanssa ja olen vain soutanut ja huovannut edes takaisin. 

Samaan aikaan, kun tietopankkini ravinnosta ja liikunnasta on koko ajan karttunut, olen silti painon osalta noussut koko ajan korkeammalle ja korkeammalle siten, että paino ei enää laskekaan samalla tavalla kuin aiemmin.

Muistan, kun hihkuin vielä joskus kesän lopulla sitä, että selvästi painoni on nyt tipahtanut pysyvästi alle 60 kilon, koska huonommista viikonlopuista huolimatta se ei enää kohonnut yli 59 kilon. No tuo on kyllä iloisesti ollutta ja mennyttä ja se turhauttaa!

Lisäksi harmittaa, että olen nyt hieman yli kuukauden pitänyt tarkempaa kirjaa kaikesta, kehittynyt aivan huimasti baletissa ja muutenkin saanut liikunnan todella vahvasti osaksi arkeani. Loka-marraskuu on ehdottomasti ollut yhdet tämän vuoden urheilullisimmat kuukaudet ja juuri oikeissa lajeissa. 

Aiemmin minulla on ollut ongelmana se, että olisin halunnut kehittyä baletissa, mutta olen liikkunut vain muilla tavoin ja se on harmittanut. Nyt baletti on osa jokaista viikkoa ja olen todella iloinen siitä!

Ja silti tässä sitä ollaan… Olenkin nyt identifioinut yhdeksi tämän vuoden isoimmaksi ongelmaksi täysin ennakoimattoman, mutta loppujen lopuksi hyvin inhimillisen kombinaation: olen vihdoinkin oppinut syömään enemmän ja isompia annoksia, mikä on ollut välttämätöntä siltä kannalta, että kun syöt pääasiassa kasviksia, hedelmiä ja kasvisprotskua kuten tofua niin sun oikeasti täytyy osata syödä isoja annoksia, jotta saat tarpeeksi energiaa! 

 

Tämä on ollut jo vuosien ajan iso ongelma mulle ja myös yksi iso syy miksi en ole koskaan onnistunut elämään tuollaista elämää pitkiä aikoja. Kuitenkin minulla on ollut palava halu elää noin, sillä tiedän, miten hyvää se tekee kropalle ja mielelle ja olen monta kertaa päässyt näkemään, miten uskomattoman kevyttä ja helppoa elämä on, kun suolistobakteerit saa kunnon ravintoa, maha- ja suolisto-ongelmat katoavat ja keho kiinteytyy ja pienenee. Joten tänä vuonna olen opettelemalla opetellut olemaan sinut aiempaa isompien annoskokojen kanssa.

Mutta… Tämä on johtanut sellaiseen ongelmaan, jota en edes ollut tajunnut ennen tätä viikkoa, kun selailin vanhoja päiväkirjojani. Enkä myöskään muista kenenkään ”mun piireissäni” (eli clean eating vegans) kertoneen koskaan, että heillä tai heidän asiakkaillaan olisi tullut vastaan tälläinen ärsyttävä, yllättävä ongelma.

Aiemmin huonommat viikonloppuni olivat sellaisia, että söin terveellisen, pienen aamupalan ja aika pienen lounaan ja se ”fail” oli päivällinen eli tyyliin kaksi isoa itsetehtyä burritoa ja sitten juuressipsipussi ja karkkipussi. Nykyään huonommat viikonloppuni ovat sellaisia, että syön ison aamupalan, ison lounaan ja siihen päälle ison päivällisen ja jonkun herkun (esim. juuressipsejä ja sokerittomia karkkeja).

Mutta koska olen jo syönyt muilla aterioilla niin paljon niin tuo iso päivällinen (joka on yleensä ollut jotain näennäisen terveellistä take out-ruokaa) ja alkuillan herkku ovat nostaneet päivittäistä kalorimäärää aivan liikaa. Kun taas aiemmin tulin sekä tahalteen että myös ihan puhtaasti vahingossa syöneeksi joko hieman alle kulutuksen tai sitten +-0, jolloin ne arkipäivänä tulleet miinukset pitivät huolen siitä, että laihduin ja rasvaa paloi.

Nyt olen onnistunut saamaan vihdoinkin pääni sellaisille asetuksille, että en tänä vuonna useinkaan ole enää laskenut kaloreita enkä ole halunnut rajoittaa syömisiäni samalla tavalla kuin aiemmin ja tuo on aivan mahtavaa silloin, kun oikeasti syö vain puhdasta ravintoa! 

Mutta kun sinne lisää viikonloppujen kaloripommit ja prosessoidun ruuan niin tilanne on selvästi se, että viikon aikana ei ole ehtinyt tulla tarpeeksi miinuskaloreita, jotta viikonloppujen överit olisi poltettu and then some. Lisäksi terveellinen aamupala, lounas ja myös välillä päivällinenkin ovat sumentaneet tajuamista siitä kuinka paljon on oikeasti syönyt, koska eihän tämä yksi juuressipsipussi nyt voi maailmaa kaataa (yes, it actually can). 

 

Ja sitten toisaalta aina kyse ei ole selvästi ollut niinkään kaloreista, vaan siitä, mitä olen syönyt. Eli liian rasvaista ja suolaista ruokaa lisäaineilla höystettynä ja tämä on laittanut kropan sekaisin. Viime vuosina olen nimittäin huomannut, että kehollani menee aina jonkun aikaa, että se pääsee kunnon rytmiin ja nuo viikonloppujen huonot ruokailut ovat usein selvästi katkaisseet hyvän alun.

Olen useana viikkona saattanut oikeasti ollakin koko viikon miinuskaloreilla, mutta huomaan, että painonpudotus on käytännössä katsoen kokonaan pysähtynyt viikonlopun aikana. Ja tuolloin ainoa merkittävä tekijä on se, mitä olen syönyt eikä se miten paljon olen syönyt. Viikkoni ovat siis jakautuneet kahteen kategoriaan: 1) onnistuneet arkipäivät, mutta plussakaloriset viikonloput ja 2) onnistunut viikko, mutta viikonloppuna epäterveellistä, prosessoitua roskaa.

Ja tämän kaiken tajuttuani olin ensiksi kiitollinen näistä tajuamisista, mutta sitten tuli vaan jotenkin kauhea ärsyyntyminen ihan kaikkeen ja tuntui siltä, että tarviin nyt jonkun kunnon irtioton kaikesta. Kunnon nollaus etenkin pään sisällä ja nopea onnistumisen tunne, jonka siivittämänä voi sitten jatkaa järkevää syömistä! Joku sellainen dieetti, joka poikkeaa todella paljon siitä, miten oon nyt tottunut syömään, jotta saan kunnolla rikottua mun kaavat.

Joten kaivelin muististani 3-4 päivän painajaisen eli lentoemännän dieetin ja lähdin noudattamaan sitä keskiviikosta alkaen. Olin päättänyt tehdä dieetin juuri niin kuin kuuluukin eli kananmunilla ja lihalla, mutta jo heti keskiviikkoaamuna mua alkoi ahdistaa se, että pitäisi syödä lihaa ja kananmunia. Hassua kyllä, noiden kohdalla rationaalinen minä oli hereillä ja kaikki se, mitä tiedän noista ruokakunnan tuotteista oli kirkkaana mielessä. Harmi, kun se ei ole ollut hereillä koko tämän vuoden viikonloppuina… 

 

Loppujen lopuksi perjantaina palasin lähes kokonaan omaan normaaliin syömiseeni ja olin helpottunut siitä, miten vahvan negatiivisen fiiliksen kananmuna ja liha toivat mulle. Näin on hyvä jatkaa! Noh, eilen sitten mun oli ollut tarkoitus pitää ihan chilli päivä, mutta aukeni mahdollisuus käväistä yksissä juhlissa Hillseillä ja……… =’D Fitbitini mukaan nukahdin noin klo 4:16 sunnuntaiaamulla oops…!

Alkoholia tuli juotua vähän liikaa, mutta siitä huolimatta oli ihan ok olo tänään. Ainoa pitkä miinus oli väsymys: olin la käynyt aamulla salilla, bileissä tuli tanssittua useita tunteja ja la-su yönä nukuin vain hieman yli 5 tuntia ja olen pääasiassa vain torkkunut koko päivän (ja tietty virkistynyt nyt illalla murr!). 

Tiedän, että mokasin pahasti tuolla juomisella ja ehkä senkin takia haluan ottaa sen mun ”alkuperäisen” plänin käyttöön eli kokeilla sitä 21 päivän talviraakaruokahaastetta, jota suunnittelin kokeilevani aiemmin.

Oon kokenut oloni parhaimmaksi, kun oon syönyt mahdollisimman paljon raakaruokaa ihan jo varmasti puhtaasti siitäkin syystä, että sillon tulee vahingossakin karsittua pois kaikki prosessoitu ruoka. Ja samalla mä en voi uskoa, että olen ”yksi näistä”, jotka kokee tuollaisen ruokavalion olevan such a blessing. =’) Muistan vuosia sitten ihmetelleeni, miten jollekin aamupala voi olla vihersmoothie tai litran itsepuristettu mehu. But it is though... 👉🏻👈🏻

Tuo 21 päivän ”haaste” sisältää paljon uudenlaisia ruokakombinaatioita ja tykkään myös ehdottomasti siitä, että saa käyttää tämän satokauden ruokia. Not every season is a mango season! Hassua kyllä en myöskään pelkää sitä, että luultavasti ensimmäisen viikon aikana iso osa etenkin päivällisistä ”ei maistu miltään”, koska nyt en vain malta odottaa sitä, kun makunystyräni taas tottuvat kunnon makuihin!

Tätä makuasiaa ei pysty kunnolla edes selittämään, se oikeasti pitäisi kokea!! Kun totutat kielesi vain ”aitoihin” makuihin etkä "turruta" sitä lisäaineilla, suolalla, rasvalla ja isolla kasalla mausteita niin voin kertoa, et jopa ne ihan tavalliset kaupan banaanit alkaa yhtäkkiä maistua aivan erilaisilta ja erotat niistä sellaisia makuvivahteita, joista sulla ei aiemmin ollut tietoakaan. 

Tuo on todella hassu ja ihmeellinen tilanne ja olin jo unohtanut kokonaan tuollaisenkin ulottuvuuden! Ja tuo on huipussaan sellainen kokemus, jota en koskaan ole saanut koettua ihan vain perus terveellisellä ruokavaliolla, vaan nimenomaan sillä, että syö pääosin raakaruokaa.

Joka tapauksessa siis potkaisen viikonlopuista pois kaiken epäterveellisen ihan kunnolla ja olen loppuvuoden niin pitkälle raakaruualla kuin mahdollista! Luultavasti 25.-26.12. ja 31.12. en voi syödä kokonaan raakaruokaa, mutta noinakin päivinä pyrin kuitenkin syömään niin paljon tuon 21 päivän haasteen mukaan kuin mahdollista ja oon aivan pumped tästä! Aika päättää tää vuos just niin ku tän vuoden olis pitänyt jo lähtökohtaisesti alkaakin. =)