Töitä, rentoutumista ja terveyshuolia

Tämä viikko on kyllä ollut niin outo... Etenkin perjantaista nyt sunnuntaiaamuun mieliala on ollut todella hyvä, sää on ollut aivan ihana (aurinkoa ja 30-astetta), olen saanut nauttia hyvästä seurasta ja ruuasta, päässyt tekemään promohommia perjantaina ja eilen, saanut buukattua pitkästä aikaa ensi viikolle pari jazz-keikkaa, lukenut hyvää kirjaa altaan reunalla, käynyt eilen edustus- ja tapakoulutuksessa, kävellyt paljon, katsonut pari leffaa, tykittänyt läpi Tomb Raider Underworldin ja... Mitähän vielä. Niin totta: ne terveyshuolet, jotka eivät vain tunnu rauhoittuvan.

Olen jo pitkään tuntenut kehoni jotenkin vieraaksi. Tavallista isompi se toki on (tai oikeastaan isompi kuin koskaan aiemmin....) enkä tällä hetkellä oikeasti mahdu suurimpaan osaan vaatteistani, mikä on todella surullista. Mutta kyse ei ole pelkästään vaatekoosta, sillä vaatteita voi aina ostaa yhtä isommassa koossa, vaan siitä, miltä minun kehoni tuntuu. Ja tällä hetkellä olo on todella tukossa oleva, ahdas, pysähtynyt ja jatkuvasti turvonnut. Tavallisesti esimerkiksi viikonlopun jälkeinen vesipaino katoaa helposti muutamassa päivässä, mutta tätä ei enää tapahdu ollenkaan ja herään myös joka ikinen aamu vatsa jo valmiiksi turvonneena ja suurena, vaikka en ole syönyt mitään klo 18-19 jälkeen. Lisäksi vatsani turpoaa aivan valtavaksi, kivuliaaksi palloksi ilman minkäänlaista logiikkaa. Esimerkiksi eilen meinasin myöhästyä töistä sen takia, että tuttu ja tavallinen ruokani (kasviksia, tofua ja kookoskermaa) aiheutti niin pahan vatsakivun, että en pystynyt kävelemään hetkeen ja hengittäminenkin oli vaikeaa.

Olenkin nyt pohdiskellut paljon tätä kehoni tilannetta. Verikokeissa ei näy mitään muuta kuin aivan liian korkea kolesteroli ja ajoittain hieman koholla oleva verenpaine, mutta mitään tulehdusta ei näytä olevan ja ruoka-aineallergioitakin on testattu, mutta ei ole löytynyt mitään allergiaa, mistä tämä johtuisi. Jo aiemmin lääkärini ehdotti, että kokeilisin nestepaastoa vähintään viiden päivän ajan ja katsoisin, miltä olo tuntuu sen jälkeen, mutta en ole halunnut lähteä tuohon sen takia, että se on tuntunut jotenkin todella syömishäiriöiseltä. Tiedän kyllä, että ihmiset paastoavat monista syistä ilman mitään mielenterveysongelmia: tulevat leikkaukset tai tutkimukset, uskonnolliset syyt ja nimenomaan ruuansulatusongelmat.

Kuten aiemmin kirjoitin, olen yrittänyt ajatella siten, että syön itseni terveeksi. Kuitenkaan se ei juuri nyt tunnu toimivan, joten minun täytyy pysähtyä ja kuunnella kehoani sekä toimia niin, että kehoni pystyy toimimaan parhaimmalla mahdollisella tavalla. Aionkin nyt ottaa lääkärini ehdotuksen vastaan ja kokeilla paastoa, sillä en tiedä, mitä muuta voin enää tehdä. Totuushan on valitettavasti se, että edellinen syksy ja talvi eivät todellakaan ole olleet helppoja ruuansulatuselimistölleni: roskaruokaa, bulimiaa, "tavallista" viikonloppuherkuttelua, liikkumattomuutta ja todella suurta stressiä. Ja osittain nuo tavat ovat valitettavasti jatkuneet myös tämän vuoden puolelle. 

Mehupaasto it is then ja voin vain rukoilla, että tämä on vihdoinkin se tapa, jolla kehoni korjautuu omaksi itsekseen! Tänään aion vielä syödä jonkin verran kiinteää ruokaa eli laskeutua paastoon ja huomisesta lähtien sitten ei kiinteää ruokaa ennen lauantaita, jolloin joko jatkan paastoa vielä tai kokeilen tuoda jotain kiinteitä ruokia mukaan eli kasviksia tai esimerkiksi quinoaa keittoon jne. Liikuntana tulee olemaan pääasiassa kävelyä ja jos nyt sattuisi tulemaan joku energiapyrähdys niin voin tehdä n. 20 minuutin HIIT-treenin. Mutta en liiku mitenkään erityisen raskaasti, jotta kehoni saa rauhassa parannella itseään. 

Wish me luck ja päivittelen toki tuntemuksiani viikon mittaa! =)