Olen nyt kotiutunut kampukselle, orientaatioviikko on virallisesti ohitse ja oon super väsynyt, mutta myös todella onnellinen! Viikkoon on sisältynyt minimaalisen tavaramääräni raahaamista huoneeseeni, huonekaverin kanssa huoneen viimeistelyä, henkilökuntaan, muihin uusiin opiskelijoihin ja heidän vanhempiinsa tutustumista, tuleviin opintoihin, kampuksen saliin ja vapaa-ajan aktiviteetteihin tutustumista, treeniä, sunnuntaikokous ja kävin myös katsomassa yhden yliopiston jalkapallopelin. Ja oh the hassle, kun nostettiin huonekamun kanssa kumpikin meidän sängyt korkeammiksi, jotta sänkyjen alle sai laatikostoja. Se oli tiistain liikunta point blank period. ="D Tästä johtuen siis tuossa huonekuvassa näkyy katto eli huonekorkeus ei oo tavallista matalampi, mutta me ollaan vaan tavallista korkeammalla.
Kaiken tämän tekemisen ja ilon keskellä tunteet ovat heitelleet todella laidasta laitaan. Parina ensimmäisenä päivänä olin todella itkuinen lähinnä sen takia, että en vieläkään voi uskoa, miten pitkälle olen päässyt. Eilen sitten taas illalla minua alkoi ahdistamaan sota ja jotenkin tuntui pelottavalta edes miettiä tulevaisuutta. Mutta tuo oli sinänsä hyvä kokemus, koska sitä kautta ymmärsin, että tulevaisuuden pelot tuntuvat usein triggeröityvän silloin, kun olen todella onnellinen. Minulla oli nuorempana koko ajan sellainen olo, että mikäli olin onnellinen ja asiat menivät hyvin niin niiden vastapainoksi oli "pakko" tapahtua jotain todella pahaa. Ja vaikka päällisin puolin en enää ajattelekaan näin niin selvästi tuo vanha tapa edelleen välillä tulee esille.
Luulen, että yksi tunteita pintaan tuova asia on myös ollut ihan vain helpotus. Pelkäsin nimittäin aivan hirveästi seitsemän muun tytön kanssa yhteen ja samaan asuntoon muuttamista ja yhden kylpyhuoneen jakamista. Kylpyhuoneessa on siis kaksi lavuraaria, kaksi vessakoppia ja kaksi suihkua, mutta olen tottunut lähes koko elämäni ajan siihen, että ainoana lapsena minulla on ollut lähestulkoon oma pieni asuntoni koko perheen asunnon sisällä. Kuitenkin so far so good ja huonekamuni on aivan ihana!! Hommattiin tänne huoneeseen heti tiistaina pieni jääkaappikin eli typical Pepperdine stuff, koska jääkaappikylmät hedelmät nam ja overnight oats eikä ensimmäisen vuoden kandiopiskelijoiden asunnoissa ole keittiöitä.
Mutta huonekamusta eli löydettiin toisemme yliopiston omasta huonekaverin hakupalvelusta ja itse nostin tärkeimmiksi asioiksi itsestäni sen, että olen aamuihminen, joten en pystyisi jakamaan huonetta yökukkujan kanssa ja yökukkuja hermostuisi siihen, että olen jalkeilla yleensä kello 5-6 alkaen. Toinen asia on se, että nautin siitä, että kotona on hiljaista ja rauhallista, jopa ehkä vähän "tylsää" eli en voi sietää kirkumista, huutamista tai jatkuvaa musiikin soittamista. Lisäksi nostin esille sen, että ympäristöni täytyy olla siisti ja minimalistinen, koska muuten en pysty keskittymään. Ja löysinkin aivan mahtavan tyypin, jonka kanssa löydettiin heti yhteinen sävel ja suunniteltiin meidän (lähes tyhjän =D) huoneen sisustus jo kauan ennen tätä viikkoa.
Noiden yllä olevien asioiden lisäksi meitä yhdistää into urheiluun ja lauantai potkaistiinkin huonekamun kanssa käyntiin kunnon HIIT-treenillä ja kyllä sai hikoilla! Käsissä ja pepussa tuntuu vieläkin eli hyvä setti takana. Lisäksi tuli käveltyä melkein pari tuntia ja tänäänkin olen kävellyt aika paljon. En malta odottaa ensi viikkoa ja sitä, että pääsen jo luomaan omat yliopistorutiinini! Miten voikin olla näin innoissaan siitä, että pääse jämähtämään rutiineihin hahah. ='D Yksi isoimmista asioista, jota odotan juurikin noilta rutiineilta on se, että tiedän niiden rauhoittavan päätä, koska tällä viikolla tuntuu, että sekin vapaa-aika, mitä on omassa huoneessaan viettänyt ei ole oikeasti nollannut päätä ja huomaan tämän olevan yksi tekijä, joka aiheuttaa negatiivisia tuntemuksia. Rauha on ehdottomasti sellainen asia, joka minun täytyy tehdä itselleni arjen keskellä, koska kiireetön arkikaan ei välttämättä takaa sitä, että minulla olisi rauhallinen ja seesteinen olo. Joten niin hullunkurista kuin se ehkä onkin niin pään sisäinen rauha on jotain sellaista, joka minun täytyy aktiivisesti tehdä ja ylläpitää.
Uudelta viikolta odotan siis tavallista arkea, johon sisältyy opiskelua, opinnoista nauttimista, terveellistä ruokaa, koska tänään on tullut vedettyä aivan liikaa rasvaa ja suolaa, kunnolla urheilua ja rauhan sallimista itselleni. En halua enää velloa menneisyydessä tai pelätä tulevaa, koska juuri nyt nykyisyydestä rakennan sellaista minää, joka tulee tulevaisuudenkin kestämään. Odotti siellä mitä tahansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti