torstai 1. syyskuuta 2022

Koukussa uusiin alkuihin

 

Tunnustaako kukaan ostaneen joskus uuden päiväkirjan ihan vaan sen takia, että ”uusi päiväkirja, uusi minä”? Tai syöneen kaapeista kaikki vanhat moskat pois, jotta voi aloittaa puhtaalta pöydältä?  

Perus juttuja aika monelle, mut mitä jos tuosta kaikesta tuleekin riippuvuus? Mitä jos tuon riippuvuuden takia seilailet eri harrastusten, tyylien ja jopa kaupunkien ja maanosien välissä ihan vain, koska tarvitset jatkuvasti sen uuden alun tuoman kutinan vatsan pohjaan? Mitä jos tästä johtuen joudutkin yhtenä päivänä huomaamaan sen, että sinulla ei oikeastaan ole ollenkaan kunnon identiteettiä enää etkä uskalla tehdä mitään pitkän tähtäimen suunnitelmia, koska ikinä ei voi tietää, mitä tapahtuu seuraavaksi? Kadotat itsesi ja samalla luottamuksen itseesi.

Näin kävi minulle enkä ole vieläkään täysin varma siitä, mistä tuo kaikki sai alkunsa tai milloin se alkoi tasaantumaan. En edes ollut ajatellut asiaa ennen kuin törmäsin erääseen tubettajaan, jonka videoita aloin kahlata läpi ihan toisesta syystä. Minua siis vain kiinnosti hänen matkansa siihen pisteeseen, missä hän silloin vuonna 2019 oli. Kun katsoi putkeen videoita, jotka sijoittuivat noin viidelle vuodelle, huomasin kaavan: jatkuvaa muuttamista, jatkuvia uusia dieettikokeiluja ja elämäntapoja ja tietenkin se uusi julistettiin aina parhaimmaksi mahdolliseksi kunnes hän hyppäsi seuraavaan juttuun. Kokonaisia ystäväporukan ja sitä myötä moraalikäsitysten muuttumisia... Ja kun näin sen kaiken niin selvästi niin jokin siinä kliksahti ja tajusin olleeni itse aivan samanlainen.

Don’t get me wrong, kaikki me muutumme ja kasvamme, mutta sanoisin omasta kokemuksestani elämään kuuluvan kasvamisen ja uusien alkujen riippuvuuden eron tulevan esiin etenkin siinä, miten impulsiivisesti asioita muutetaan. Ja myös kuinka järjestelmällisesti toistuvissa sykleissä nuo impulsiiviset ja radikaalit muutokset tapahtuvat, jotta saa pidettyä sen jatkuvan honeymoonin elämässään. Tasaantumisvaihe tulee vastaan kaikessa ja meille kaikille ja toki se riippuu myös hieman asiasta onko se tasaantumisvaihe mieluinen vai alkaako jyllätä pelko siitä, että esim. parisuhteessa se toinen kyllästyy.

Minulle uusien alkujen riippuvuudessa eläneelle nuo tasaantumisvaiheet olivat todella painajaismaisia ja saattoivat jopa aiheuttaa masentumista. Tuntui, että elämä luisui käsistä ja tuhlasin aikaani ja että tuolla jossain olisi se paljon parempi elämä. Osittain tuohon uusien alkujen riippuvuuteen kai vaikuttikin myös FOMO eli fear of missing out. Jos en nyt hyppää tästä kelkasta seuraavaan niin ihan varmasti minulta jää kokematta jotain elämää suurempaa.

Oman lisänsä tasaantumisvaiheen paniikkiin toivat sellaiset negatiiviset asiat, jotka monille ovat vain yksi luonnollinen osa sitä tasaista arkea eikä mikään merkki siitä, että kaikki täytyisi saman tien uudistaa. Esimerkiksi epäonnistumiset kehoprojekteissa, tanssiryhmän hajoaminen muiden jäsenten mielenkiinnon ja ajan puutteeseen sekä turhautuminen siihen, että ei vaikka ollutkaan opiskellut viikolla x niin paljon kuin piti. Nämä kaikki tavalliseen elämään kuuluvat asiat toivat itselleni jatkuvasti ”selkeää näyttöä” siitä, että nyt on lähdettävä räjäyttämään perustus ja aloitettava kokonaan alusta. Jos kehoprojekti oli mennyt penkin alle niin saatoin viikonkin ajan vain mässäillä kaikkea mitä mieli teki, koska tämän tulen jälkeen voin nousta fenixinä johonkin ihan uuteen.

Tämä riippuvuus uusiin alkuihin aiheuttikin todella paljon haittaa niin fyysiselle kuin mielenkin terveydelle, koska uuden lähdön aikaansaamiseksi piti todellakin rikkoa kaikki vanha. Loppujen lopuksi siis tuo uuden alun tarjoama ihana kutina vatsanpohjassa aiheuttikin usein vain stressiä ja ahdistusta, mitä vielä syvensi se, kun huomasi, että eivät asiat olleetkaan muuttuneet 100%:sesti niin kuin itselleen uskotteli. Ja sitten täytyi taas rusauttaa perustus pois ja näin vaarallinen sykli oli valmis.

Tässä muutamia esimerkkejä mun dramaattisimmista ”uusista aluistani”. Nämä ovat siis ne isoimmat jutut eli kaikki uudet alut eivät ole olleet näin radikaaleja!

  • Kerralla pois kaikki tietynlainen ruoka ja aloin syömään samoin kuin joku henkilö x, kunnes realiteetit (eli että ruokavalio ei vain palvele juuri mun aktiivisuustasoja ja kroppaani) tuli vastaan ja taas tarvittiin ”uusi alku”
  • Lähes kaikkien entisten vaatteiden, kenkien ja laukkujen pois myyminen/kierrätykseen vieminen ja uusien vaatteiden yms. ostaminen
    • Voin sanoa, että huhheijaa, mikä urakka käydä vuosien kerrostumat pois vaatekaapista ja hankkia kaikki tarpeellinen kerralla! Näitä tehdessä en välttämättä ole edes nukkunut kuin 3-4 h yöunia, koska on vain ollut niin pakonomainen tarve päästä vanhasta eroon niin nopeasti kuin mahdollista
  • Kaikkien entisten urheiluvaatteiden kierrätykseen vieminen, koska ”uusi minä” urheilee eri tavalla ja tarvitsee uudet vaatteet
    • Seriously what?!
  • Hki-LA-Hki-LA-Miami-LA-San Fransisco-LA-Hki-LA-Hki-Italia-Espanja-Hki-LA-NYC-LA-Hki-LA
    • Tämä kaikki siis muutaman vuoden sisällä
  • Hiusten muuttaminen blondista polkkatukasta tumman ruskeaksi ja pitkäksi
    • Hitto sitä värjäilyurakkaa takaisin omaan väriin ja pidennykset myös osittain vaurioittivat päänahkaani =(
  • Oman huoneen vaihtaminen huoneesta toiseen ja myös huonekalujen jatkuva siirtely (etenkin sängyn paikan vaihtaminen oli se tärkein asia)
  • Etu/kutsumanimen ja toisen nimen pallottelu kaksi kertaa
    • Jep, olen oikeasti vaihtanut kaksi kertaa kutsuma- ja toista nimeäni niin, että vaihdoin syntymässä annetut nimet ensiksi päittäin, jolloin aiemmasta toisesta nimestä tuli etu- ja kutsumanimi ja sitten myöhemmin muutin ne takaisin syntymänimien järjestykseen. Eli nykyään etu- ja kutsumanimeni on se sama, jollaisena synnyinkin, mutta blogissa tykkään edelleen pitää tuota nykyistä toista nimeäni kutsumanimenä
  • Oman tanssilajin vaihto kerralla baletista hiphoppiin
    • Suurimalla osalla tanssijoista on siis ns. ”oma laji” eli se tanssilaji, joka on heille luontevin ja se, missä he eniten haluavat kehittyä. Ja muut tanssilajit ovat sitten vain kevyt harrastus tai ne nähdään tuota omaa lajia kehittävinä lajeina
  • Bileminän vaihtuminen lennosta "kilttiin tyttöön", jolla oli aivan eri harrastukset, vaatekaappi, ystäväporukka ja jopa musiikkimaku kuin tuolla bileminällä

 

Uusien alkujen riippuvuuteen liittyi myös hyvin vahvasti joko-tai ajattelu ja tätä tekstiä kirjoittaessa tulinkin miettineeksi oliko yksi riippuvuuden katkaisemisen isoimmista syistä se, että opettelin FOMO:n lisäksi pois tuosta mustavalkoisesta ajattelutavasta. Riippuvuuden keskimmäinen teema ja ajatushan oli se, että kun vaikka muutan uuteen maahan, olen jotain ihan erilaista eli musta muuttuu yhdellä napsautuksella valkoiseksi. Sitten kun arki koittikin vaikka Losissa niin muutin takas Helsinkiin ja olin muka taas uusi ihminen. Tai jos vähänkään haparoin uuden ruokavalion kanssa ja söin jotain mitä "entinen minä" söi niin kaikki oli muka saman tien pilalla. Uus minä oli muuttunut valkoisen kimaltelevasta tahmean harmaaksi ja eikun vieläkin uudempaa minää vaan tulille!

Mietin noina pahimpina aikoinani olisiko minulla joku persoonallisuushäiriö, mutta enää en usko tuohon, sillä ne uudenlaiset ajattelumallit, joita olen opetellut on selvästi auttaneet ja nykyään arvostankin juuri sitä, että suurin osa asioista pysyy entisellään. Käytännön muutos on siis se, että olen opetellut pois pahimmasta joko-tai-ajattelusta, FOMO:sta ja perfektionismista, mutta toki nämä on tunteita ja ajatuksia, jotka pulpahtavat esiin aika vaistomaisestikin välillä ja sitten vain täytyy niissä hetkissä pysähtyä ja rauhoitella itseään.

Ja välillä se on oikeasti todella vaikeaa ja joudun suurin piirtein itkua vääntäen pakottamaan itteni pysymään sillä polulla, jonka mä tiedän pitkällä tähtäimellä oikeaksi, jotta en lähde rikkomaan jotain sellaista, minkä ei tarvitse muuttua niin radikaalisti. Sitten hiljalleen tunteet tasaantuvat ja rauhoitun ja usein jo seuraavana päivänä totean, et hitto, mitä eilen oikeen tapahtu, olinpa typerä ja kiitos minä, kun pysyit vahvana. Sanoisin myös, että oman mielenterveyden ja myös fyysisen terveyden parantaminen on tehneet tuollaisista uusista aluista lähes tarpeettomia: mun elämä on mahtavaa tässä ja nyt eikä mun tarvitse aloittaa puhtaalta pöydältä, jotta olisin onnellinen tai kiinnostunut omasta elämästäni!

 

Jos joku kokee, että tää teksti kertoi juuri sinusta niin neuvona voisin sanoa, että tätä ehdottomasti voi ja pitääkin lähteä purkamaan osiin! Miksi tämä nykyisyys pitäisi muuttaa? Mitä oikeasti haluan siltä uudelta alulta? Mitkä asiat nykyisessä elämässäni tulevat luultavasti myös siirtymään siihen uuteen? Mitkä jäävät taakse? Onko niitä taakse jääviä asioita mahdollista poistaa tässä nykyisyydessä ilman suuria korjausliikkeitä? Mitä kaipaan nykyisyyteeni ja mikä siinä on hyvää? Mitä kaipaan tulevaisuuteeni ja mitä taas en?

Samoin kuin kaikkien riippuvuuksien kanssa niin valitettavasti näihin kysymyksiin vastaaminen rehellisesti voi ensiksi tuntua mahdottomalta tai sitten vaan aivan liian vaikeelta. Koska se on vaikeeta katsoa itseään ja omaa pirstaleista elämäänsä rehellisesti ja todeta, et hitto mä oon sekaisin. Riippuvuuksista eroon pääseminen on aina pitkä prosessi. Itseltä se on vaatinut vuosia ja silti edelleenkin joudun olemaan tarkkana, koska kaikissa tilanteissa en vielä osaa automaattisesti reagoida järkevästi eli löydän itsekin vähintään kuukausittain uusia triggereitä, joita en ole vuosiin kohdannut ja tällöin nuo vanhat tottumukset nostavat päätään, koska en ole saanut aiemmin tilaisuutta lähteä käsittelemään niitä uudella tavalla.

Ainahan nuo uudet alut ei todellakaan ole niin radikaaleja kuin mulla on pahimmillaan ollut, mutta suosittelen ehdottomasti myös käymään noita yllä olevia kysymyksiä rehellisesti läpi, jos satut olemaan se "alotan maanantaina"-tyyppi, koska tuokin näennäisesti pieneltä vaikuttava tapa voi oikeesti pitkällä tähtäimellä viedä sulta aivan turhaan vuosia, kun voisit jo olla perillä. Ja perillä voi siis myös olla tajuaminen siitä, et hitto, eihän tän jonkun asian edes tarvitse muuttua, kun tälleen mä tykkään elää ja tää sopii just mulle.

Mikä ikinä se sun tilanne onkaan ja millaisia tunteita nousee esiin niin muista armollisuus itseäsi kohtaan! Meidän täytyy oppia olemaan sekä vanhempia että parhaimpia ystäviä itseämme kohtaan, jotta pystyy turvallisesti käymään läpi kipeitä asioita ja motivoimaan itseään oikeasti rakentavilla tavoilla!

2 kommenttia:

  1. Olipas mielenkiintoinen aihe! Otsikko pisti silmään, koska aloitan itse usein mm. kaikenlaisia uusia kokeiluja kuukauden alussa. Piti jäädä hetkeksi oikein miettimään voiko tapa olla ongelmaksi asti.

    Omalla kohdallani päädyin siihen, että terveyden ja hyvinvoinnin saralla eri asioita (ruokavaliot ja liikuntaohjelmat) vain pitkälti täytyy kokeilla tietääkseen toimivatko ne itselle vai ei. Päämääränä on kuitenkin löytää ne parhaat metodit, jotka sitten jättää pysyvämpään käyttöön.

    Elämä ilman kokeiluja ja osittaista uudistamista olisi tylsää, koska silloin oppisi paljon vähemmän. Ja oppimisen sekä itsensä kehittämisen halu on juuri näiden kokeilujen takana. Taustalla on kuitenkin myös niitä pitkäjänteisempiä tavoitteita ja elämänarvoja, mikä ehkä ankkuroi ja hillitsee - ja tekee uusimisesta vähemmän addiktiomaista.

    Jos muutokset lähtevät aina kokonaisen uuden identiteetin rakentamisesta ja kaiken vanhan hylkäämisestä, kyse voikin tosiaan olla eri asiasta. "Uusi minä" vs. "Parempi minä". =)

    Kiitos pohdinnoista ja hienoa, että olet löytänyt tilaa arvostaa myös pysyvyyttä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi ja kokemustesi ja pohdintasi jakamisesta! =)

      Omaan mieleeni tuli heti muutama asia, joka on nykyään osa arkeani, mutta tuli juurikin tälläisen "uusi minä"-projektin kautta eli osa noista jopa epätoivoisistakin yrityksistä olla jotain uutta on toki tuonut hyvääkin elämään! Ja toki moni oikeasti vain vilpittämästi tykkääkin kokeilla tasaisin väliajoin jotain aivan uutta, mutta silloin pitäisi olla juurikin se joku ankkuri ja ydinminä, jotta ei kadota itseään.

      Pidän tosi paljon tuosta "uusi minä" vs "parempi minä" tiivistyksestä, koska juuri sellaisiksi ainakin itse nykyään koen ne päivittäiset askeleet, joita otan vs se, että hajottaisin kerralla kaiken. Luultavasti kuitenkin, kun vaan jatkaa tasaisen tappavaan tahtiin, niin vuoden päästä saankin huomata, että oho, nythän minusta oikeasti tuli se uusi minä, mutta uudella minällä on oikeasti pysyvämpi identiteetti, koska sitä on myös koottu rauhallisemmin. =D

      Poista