Tammikuu on lähes pulkassa ja on aika pysähtyä katsomaan mitä tuli saatua aikaiseksi ja mikä voisi mennä paremmin! Omalta osaltani tammikuu oli ehdottomasti uudelleen fokusoitumisen kuukausi. Sain elämääni paljon uutta energiaa ja intoa erilaisten sydäntäni lähellä olevien projektien muodossa ja minussa syntyi uudenlainen uskallus elää elämää juuri minun omien sääntöjeni, tietojeni ja kutsumukseni mukaisesti. Innostuin treenaamisesta taas uudestaan, otin todella suuria harppauksia baletin osalta ja kehityin aivan valtavasti todella lyhyessä ajassa!
Vaikka aluksi kampukselle ja opintojen pariin palaaminen ärsytti niin todella nopeasti pääsin taas opiskelun makuun ja olen saanut tutustua aivan mahtaviin tyyppeihin kursseillani! Muutenkin sosiaalisen piirin laajentaminen ja entisten tyhjäksi jääneiden "aukkojen" paikkaaminen on jatkunut ja koen, että aiemmat haavat ystävyyssuhteissa ovat lähes kokonaan parantuneet. En pelkää enää ilmaista itseäni tai kertoa tunteistani ja uskallan myös näyttää, että välitän. En ylianalysoi enää jokaista sanaani tai pelkää, että en voisi puhua oikeista mielenkiinnonkohteistani, sillä se aiheutti entisissä ystävissäni vain huokailua ja silmien pyörittelyä.
Tammikuu tuntuikin kaiken kaikkiaan siltä, että kävelin päämäärätietoisesti katse maaliviivassa oman lähtötelineeni luokse ja asettauduin siihen valmiina spurttaamaan räjähdysmäisesti, kun lähtö tapahtuu. Enää ei ole väliä mitä tapahtuu minun sivuillani ja keiden kanssa olen rinta rinnan. Tärkeintä on minun juoksuni. Ja kun katson yleisöön näen juuri ne ihmiset, joiden tiedän vilpittömästi haluavan minun tulevan ensimmäiseksi ja voittavan itseni!
Helmikuulta odotan uuden elämän asettautumista urilleen ja voisi kai sanoa, että olen jo aika valmis siihen, että alun into muuttuu siihen, että hei, tämähän on mulle oikeasti elämäntapa. Tavallinen, harmaa arki come to mama! =D Yksi asia, mihin haluan panostaa enemmän helmikuussa on pysähtyminen ja hyvällä tavalla ajatteleminen ja analysoiminen. Tällä tarkoitan siis sitä, että esimerkiksi hyvän treenin jälkeen hypetän itseäni ja käyn läpi juttuja, jotka menivät todella hyvin treenissä. Samoin, kun tulee jotain vähän hankalampia tilanteita joko sosiaalisissa suhteissa tai opinnoissa, niin käyn niitä tilanteita itseni kanssa läpi ja katson, missä onnistuin noissa tilanteissa ja mitä voisin oppia niistä.
Huomaan nimittäin, että tammikuu meni ehkä hieman pikajunan lailla eli esim. todella hyvän treenin jälkeen olin tietenkin innoissani, mutta toisaalta siirryin suihkuun ja muihin juttuihin aika nopeasti enkä hypettänyt itseäni kovinkaan paljoa. Nuo kehumishetket ovat todella tärkeitä uuden arjen juurruttamiseen vaikka se tuntuukin ehkä vähän tyhmältä kehua itseään kuin pientä lasta. Mutta samoin kuin pidämme siitä, että meidän läheisemme kiittävät tai kehuvat meitä jostain niin meidän tulisi myös jakaa samaa välittämistä itseämme kohtaan. =)
Näillä pikakuulumisilla ja -ajatuksilla kohti helmikuuta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti