Kuten varmaan voi arvata postaamattomuudesta niin ei ole mennyt kovin vahvasti... =( Aluksi olin viikon vuoteen pohjalla perus nuhakuumeessa ja sen jälkeen on tuntunut koko ajan siltä, et päällä on jonkunlainen outo allergia tms.
Herään joka aamu väsyneenä enkä rehellisesti sanottuna muista, millon olisin viimeksi herännyt oikeasti levänneenä. Ehkä elokuun alussa? Kuitenkin samaan aikaan Fitbitini ei näytä mitään poikkeuksellista uneni määrän tai laadun suhteen eli ongelma on jossain muualla.
Yksi asia, mitä mietin on kehon mahdollinen jatkuva tulehdustila, sillä tänä vuonna olen syönyt poikkeuksellisen paljon eläinperäisiä tuotteita ja valitettavasti usein juurikin roskaruuan muodossa. Kuitenkin hyvinäkin päivinä olen saattanut syödä esim. maitopohjaista jugurttia, mikä tietenkin jatkaa tuon tulehdustilan ylläpitoa. Kuitenkin yleensä etenkin maito tuo limaista yskää ja kuumetta, mutta tuota flunssaa lukuunottamatta nuo oireet puuttuvat tällä hetkellä.
Silmät tuntuvat kutisevilta ja kasvot ovat todella, todella turvonneet joka päivä, vaikka en edellisenä päivänä olisi syönyt mitään suolaista. Vatsa toimii kyllä eli ihme ja kumma ummetus on ainoa vanha pahimpien aikojen oire, joka ei onneksi ole tullut takaisin. Mutta muuten maha turpoilee miten sattuu ja etenkin aamuisin se on yleensä massiivinen.
Väsymys näyttäytyy sellaisena, että yleensä heräämisen jälkeen menee jopa viisi tuntia, että lopetan nuokkumisen ja jaksan pitää silmät auki ilman suurta ponnistelua. Sitten noin neljän tunnin ajan tuntuu tavalliselta kunnes taas väsymys painaa niin etten jaksa pitää silmiä auki. Tällä viikolla en ole onneksi enää potenut nuhaista oloa, mutta olen ollut sen verran väsynyt, että tähän mennessä liikuntoina on kertynyt ainoastaan kävelyä ja yksi 15 minuutin HIIT-treeni keskiviikolta. Todella, todella surkeaa...
Viime viikon lauantaina lähdin ihan ookoo mielellä lenkille ja arvatkaa kuinka pitkään pystyin juoksemaan? Hieman päälle 13 minuuttia ja 1.95 kilometriä!? Sen jälkeen oli pakko lopettaa, koska kummatkin sääret, akillesjänteet ja polvet eivät kestäneet. En vieläkään pysty sanoin kuvailemaan sitä, millainen nyrkin isku tuo oli suoraa päin kasvoja. Miten on tiputtu vain joissakin kuukausissa tähän sellaisesta tilanteesta, jossa mun perus lauantailenkki oli 15-20 kilometriä ja siihen vielä sen päivän aikana tehty muu liikunta, joka oli yleensä pari tuntia kävelyä?!
Ahdistaa, turhauttaa, suututtaa ja surettaa. Tällä viikolla on mennyt syömisen kanssa todella hyvin ja silti olo on ollut kamala koko viikon. Lisäksi puolitoista viikkoa on kirjaimellisesti ollut koko ajan jano, mutta tämän syyksi olen pohtinut sitä, voisiko se johtua liian vähän turvotetuista chiasiemenistä?
Myönnän nimittäin, et olen viimeisen parin kuukauden aikana hiljalleen mennyt siihen, että laitan tuorepuuron valmistumaan vasta aamulla, jolloin chiasiemenet eivät ehkä ole ehtineet turvota tarpeeksi. Ja koska ne sitovat aivan järkyttävän määrän vettä painoonsa nähden niin tämä voisi nostaa veden tarvetta kehossa...?
En tiedä, mutta esimerkiksi eilen aamulla minulla oli ihan ookoo olo ennen kuin söin aamupalapuuron. Sen jälkeen olo hiljalleen muuttui huonommaksi ja kärsin taas jatkuvasta janosta ja siitä johtuvasta ärsyyntymisestä iltapäivään asti.
Väsymystä se ei kuitenkaan selitä, joten kyllä tässä on muutakin nyt taustalla... Tuntuu niin toivottomalta tällä hetkellä... Ahdistaa, et en pysty juoksemaan käytännössä katsoen ollenkaan ja silti muut pitävät mua edelleen sinä alkuvuoden fittinä tyyppinä ja saavat inspiraatiota musta. Enkä kehtaa kertoa siitä, miten mulla oikeasti tällä hetkellä menee ja miten rapakunnossa olen.
Mä vaan haluaisin takaisin terveen minän. Mulla on ikävä sitä, kun heräsin levänneenä, kaikki vaatekaapissa olevat vaatteet mahtui päälle, ei tarvinnut pelätä, että päivän aikana maha turpoaa kivuliaaksi palloksi, kasvot olivat finnittömät ja kauniin kuulaat ja mun oma hyvä olo näkyi kaikille. Mulla on ikävä sitä, kun mun innokkaasti urheilevan identiteetti oikeasti näkyi eikä se ollut vaan jotain mun omassa päässä.
Miten tästä eteenpäin? Mä en edes tiedä, koska tuntuu tällä hetkellä siltä, ettei mikään auta. Esimerkiksi juurikin se, et tällä viikolla oon syönyt terveellisesti, mutta olo on silti ollut joka päivä kamala. Aamupalaksi oon syönyt tuorepuuron mustikoilla, lounas on ollut banaani tai kaksi, proteiinipatukka sekä pähkinöitä ja päivällinen perus terveellinen vegaani lämmin ateria eli esim täysjyväriisiä kasviksilla ja tofulla ja sitten vegaania jugurttia marjoilla jälkkäriksi.
Tällä hetkellä oon ihan suoraan sanottuna paska ystävä, koska en kehtaa nähdä ketään näin turvonneena eikä mulla oo hyvä fiilis sitten, kun olen paikan päällä, joten ei musta saa hyvää seuraa. Oon paska tyttöystävä samasta syystä. Opintojen osalta hoidan vaan sen vähimmäisen mikä on pakko, kun muuten ei vaan kiinnosta, koska mieli on omassa terveydentilassa. Ja joka päivä elättelen toivoa, et huomenna mä vihdoinkin herään taas omana ittenäni.
En tiedä miten mä nousen täältä, mutta pakkohan mun jotenkin on noustava... Ei tää oo elämisen arvoista elämää tällä hetkellä ja jotenkin mun täytyy päästä kärryille siitä, mitä mun keho yrittää mulle viestittää. Veriarvotkin on olleet ihan normaalit eli onneksi tämä ei ilmeisesti ole mitään sellaista, mitä en saisi itse jotenkin setvittyä.
Että tälläistä tällä kertaa. Toivottavasti pian voisin kertoa siitä, että olo on helpottanut. =\
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti