Olen nyt ollut tämän viikon ajan pääasiassa nestemäisellä ruokavaliolla, sillä pohdin väsymykseni ja muiden oireitteni syyksi mahdollisesti ruoansulatuselimistön ongelmia, joita minulla on ollut aiemminkin ja jotka olen saanut parannettua sillä, että jätän kiinteän ruuan hetkeksi pois.
Olo onkin helpottunut todella, todella paljon! Energiaa on tiistaista lähtien ollut tasaisesti pitkin päivää ja vaikka edelleen olen aika naatti jo niinkin ”aikaisin” kuin kahdeksalta niin olen kuunnellut tätä ja antanut keholleni sen vaatiman levon. En ole kilomäärällisesti laihtunut lähes ollenkaan, mutta muuten olo on paljon parempi ja tämä on isoin plussa, minkä voisin saada.
Tiistaina jätin balettitreenit välistä, koska halusin aikaisin nukkumaan, mutta jotenkin tämä jäi ärsyttämään todella paljon. Joten heti keskiviikkoaamuna ilmoittauduin opettajani toiselle tunnille korvaamaan tuota tiistain tuntia ja tuo tunti meni ihan ookoo! Olenhan mä ruosteessa verrattuna siihen, missä joskus olin ja tuntuu, että tasapaino on taas ottanut askeleita taakse.
Mutta tärkeintä on se, että lähdin tuolle korvaustunnille ja torstaina menin sitten kiltisti omalle tunnilleni. Muut ovat jo innokkaana treenaamassa joulukuun Pähkinänsärkijää, jokainen omissa rooleissaan. Ennen tuntia, kun katsoin muiden treenaamista, mulle tuli todella surullinen olo.
Tuntui siltä, että olen hukannut turhaa aikaa kaikkeen sellaiseen, mikä ei oikeasti tuo mulle iloa ja olen kävellyt sumussa viimeiset kuukaudet. Ja siinä edessäni nuo nuoret naiset ja muutama nuori mies elivät juuri sitä elämää, jota minäkin haluaisin.
Oloa ei helpottanut se, että tunti oli oikeasti aika vaikea ja olin todella turhautunut siihen, miten hidas olin liikkeissäni. Tunnin jälkeen pyysin opettajaani vielä näyttämään yhden keskilattialla tehdyn sarjan, koska minua jäi ärsyttämään, että en muka osannut liikuttaa kehoani oikein, vaikka näin kyllä, että loppujen lopuksi oli kysymys todella yksinkertaisista käännöksistä. Opettajani kävi sarjaa läpi kanssani ja niin kuin mietinkin niin se oikeasti oli todella yksinkertainen sarja ja loppujen lopuksi päivä sai ihan hyvän ja positiivisen päätöksen tuon onnistumisen kautta.
Eilen aamusta sain yllättäen soiton balettiopettajaltani: yksi henkilö on jo jonkun aikaa miettinyt baletin lopettamista ja nyt hänellä olisi myös mahdollisuus muuttaa poikaystävänsä luokse toiseen osavaltioon, mutta hän ei haluaisi jättää koko porukkaa pulaan ja pakottaa heitä tekemään muutoksia koreografioihin. Joten opettaja ehdotti, että minä tulisin korvaamaan tuota tanssijaa.
Olin heti sanomassa ”ei”, koska tiedän, että en voi tässä painossa tanssia kunnolla kovakärkisillä varsinkin tauon jälkeen ja se on vain surullinen fakta. Mutta opettaja kertoi, että tuon tytön rooli on sekä kukissa että lumihiutaleissa tavallisilla tossuilla oleva, joten minun ei tarvitsisi murehtia siitä, että palaisin kylmiltäni suoraa kovakärkisille (mikä toki ei ole turvallistakaan). Näin ollen… Tanssin joulukuussa elämäni ensimmäisen kerran Pähkinänsärkijän!
Kyse ei tietenkään ole mistään royal academystä vaan ihan vain kahden tanssikoulun keskinäisesti tehtävistä ja koordinoitavista näytöksistä, mutta silti Pähkinänsärkijä on monelle balettitanssijalle sellainen esitys, jota odottaa ja se on kuin oma pieni joululahja itselleen, kun pääsee tuohon mukaan!
Mutta….. Olen hilpeästi peräti puolitoista kuukautta jäljessä treeneistä eli nyt täytyy heittäytyä tähän ihan kunnolla! =') Opettajani laittoi minulle perjantaina tuon puhelun jälkeen videoita treeneistä, jotta näen, mitä minun täytyy opiskella loka-marraskuun aikana ja en tiedä olenko hullu, mutta mielestäni roolini kummassakaan tanssissa ei ole mitenkään mahdoton. Joten lähden kyllä intoa täynnä treenaamaan huomenna ensimmäisiin treeneihin!
Huolimatta pienestä aloittamisen tahmeudesta tuo kaikki toi mulle ison buustin itseluottamukseen, koska suurimman osan ajasta tiedän olevani hyvä tanssija, mutta usein arjen kolausten keskellä unohdan tuon. Joten oli ihanaa saada opettajaltani ja nyt myös muilta ryhmäni tanssijoilta iloista tsemppausta, kun he kuulivat, että olen tänä vuonna mukana. ”Sä opit niin nopeasti ja baletti tulee sulta niin luonnostaan, että tää ei tule olemaan mikään ongelma” moni sanoi ja tällä kertaa olen samaa mieltä!
Eli high self-esteem, who dis? =D Olin itse kääntämässä urheiluani baletin lisäksi juoksemiseen ja salitreeneihin, mutta toisaalta tuntuu jotenkin ihanalta käyttää loppuvuosi lähes kokonaan balettiin. Tämä on ehkä se nuoremman minän unelma, johon en koskaan sadasta ja yhdestä syystä päässyt osallistumaan ja tässä se nyt on. Mahdollisuus, jota nuorempi minä ei olisi pystynyt handlaamaan huolimatta siitä, että itse niin usein katson noita aikoja jotenkin kaihoisasti ”parempina” aikoina.
Mutta tälläisiä kuulumisia tähän kohtaan ja sunnuntaina päivitän vielä tämän viikon liikunnat ja muut kokonaisuudessaan! =) Hyvää viikonloppua kaikille! Suomessa on ilmeisesti etelässäkin satanut lunta, mikä tuntuu täällä Kalifornian 30-asteessa aivan järkyttävälle ajatukselle. Nauran aina lukiessani tämän blogin ensimmäisiä tekstejä, kun yritin taistella Suomen talvea vastaan. ='D Yeah, not my thing....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti