Loppuvuoden ääriviivoja

Tuntuu, että pää on jotenkin aivan sekaisin ja kuitenkin samaan aikaan tulevan syksyn ja talven askeleet ovat selvemmät kuin koskaan. On ollut niin terapeuttista istua keskellä ei mitään, lähes sademetsässä ja kuunnella luonnon ääniä. Toisaalta ikävä Malibuun uusien siskojen luokse on suuri ja harmittaa, että minulta jäi välistä sororityn yhteinen piknik. Ja kuitenkin nyt jo alle viikossa täällä Havaijilla olevat hymyilevät kasvot tuntuvat kodilta ja toivoisin, että voisimme jatkaa kaikki täällä vielä ainakin toisen viikon.

Ohjelma on alkanut vasta seitsemältä aamulla, joten olen herättyäni kirjoittanut ylös ajatuksia ja toiveita loppuvuodesta ja ajayttelin jakaa niitä tänne. Osa kysymyksistä on esitetty meille täällä ja osa on omiani. Ehkä näistä voi olla jotain apua jollekin toisellekin loppuvuotta kartoittamaan!

Miten kuvailisit vuotta tähän asti?

Tämä on ollut rohkeiden siirtymien ja priorisointien vuosi, jolloin olen muuttanut arkeani todella paljon oikeaan suuntaan ja jättänyt taakseni monta ihmistä, ajattelumallia ja identiteettiä, jotka eivät vain enää ole parhaakseni. 

Kuitenkin samaan aikaan tuntuu siltä, että tänä vuonna olisi tapahtunut vähemmän edistystä kuin viime vuonna? Ehkä siihen vaikuttaa se, että tänä vuonna ottamani askeleet ovat sellaisia, että olen haaveillut niistä jo vuosia, joten nyt, kun ne ovat toteutuneet, ne ovat jo valmiiksi tuntuneet tutuilta. Ovathan ne kuitenkin eläneet mielessäni jo vuosia.

 

Mitkä olivat kaksi isointa haastetta, joihon jouduit ja joista pääsit yli? Miten pääsit niistä yli ja mitä uutta opit niistä?

Treenaamisesta johtuneet fyysiset ongelmat jaloissa: pysähdyin, rauhoituin ja totesin, että nyt täytyy panostaa kehon huoltamiseen eikä vain mennä ja tehdä sokeana. En ole koskaan aiemmin opetellut niin paljon kehon huoltoa kuin tänä vuonna!

Ahmimis-näännytyskierre: Istutin itseni alas ja mietin unelmaminääni ja millaisia tapoja tällä minällä on. Mitä enemmän uppouduin siihen, millaista unelmaelämäni on, sitä vähemmän houkuttelevilta nuo entiset toimintamallit tuntuivat. Sitten tein ensimmäisen viikon aikataulusta kiireisen, jotta en ehtinyt miettiä syömistä liikaa ja potkin elämäni takasin normaaleihin rutiineihin! 

 

Mistä työkaluista, tavoista ja/tai ihmisistä on ollut tänä vuonna iso apu?

Unelmaelämän ja -minän ajattelu, meditointi ja uudet ystävät, jotka eivät näe minua menneisyyteni kautta vaan sen, mihin olen matkalla.

 

Mitä yllättäviä tajuamisia olet kokenut ja miten nämä ovat ohjanneet vuottasi?

Fyysisten oireiden hoitaminen itse ilman ammattiauttajaa toi ihanalla tavalla kokemuksen siitä, että minä osaan ja pystyn pitämään itsestäni hyvää huolta! Luottamus itseeni kasvoi ja tämä vei myös pelkoa pois siltä kauhuskenaariolta, että liikunnan huomattava lisääminen saattaisi jopa heikentää terveyttäni. Nyt tiedän, että pärjään kyllä opettelemalla uudenlaisia tapoja pitää itsestäni huolta!

Ymmärrys lopullisesta vapautumisesta toksisista suhteista helpotti elämää todella paljon ja oikeestaan tuntuu typerältä, että vaikka nuo ihmiset eivät enää olleet läheisyydessäni pitkään aikaan niin silti en uskaltanut olla ihan sataprosenttisesti minä. 

Tajuaminen tapahtui yhdellä ihan tavallisella aamukävelyllä ja sen jälkeen aloin ottaa elämääni ihan kunnolla omiin käsiini. Annoin itselleni luvan pitää juuri sellaisesta musiikista kuin pidän, sellaisesta tyylistä, josta pidän. Annoin itseni syödä siten, mikä hyödyttää kehoani eniten ja annoin itseni luvan innostua taas liikunnasta (miinus toki nuo muutamat huonot jaksot tänä vuonna). Annoin luvan joogaan ja meditointiin, itsetutkiskeluun ja siihen, että haluan aktiivisesti rakentaa elämääni enkä ole passiivinen olosuhteiden uhri.

Lisäksi olen uskaltanut ottaa yhteyttä ihmisiin aivan eri tavalla tänä vuonna ja saanut huomata, että minun seurastani oikeasti nautitaan! Tämä on tuonut luottamusta siihen, että minulla on kyllä taidot ja persoona, jolla rakentaa tulevaisuudelle hyviä ja kestäviä ihmissuhteita.

 

Mistä olet eniten ylpeä tähän astisessa vuodessasi? 

Huomattava kehittyminen liikunnassa ja omien aiempien äärirajojen yli meneminen kerta toisensa jälkeen. Rankatkin priorisoinnit oman jaksamisen ja hyvinvoinnin takia sekä uskallus lähteä ihan julkisestikin muuttamaan ruokavaliota enemmän raakaruokapainotteiseksi. 

 

Miltä haluat olosi tuntuvan, kun elät loppuvuotta?

Itsevarma ja rauhallinen. Koko ajan toki oppii uutta itsestään, mutta haluaisin lähteä loppuvuoteen ajatuksella "I'm already there" sen sijaan, että näen edessäni jonkun hillittömän vuoren uusine haasteineen.  Luulen, että teen usein asioista paljon vaikeampia kuin ne ovat ja tämä laihdutussaaga on ehdottomasti yksi niistä!

 

Mitkä kaksi uutta tapaa aiot ottaa osaksi arkeasi vielä loppuvuoden aikana?

Uusina-vanhoina aamu- ja/tai iltameditaatiot. Näille olisi oikeasti aikaa, jos vain käyttäisi ajan järkevästi, joten nämä haluan ehdottomasti takaisin! Ihan kokonaan uutena haluan viikottaiset check-init itseni kanssa: miten edellinen viikko meni? Mikä oli hyvää, mikä olisi voinut mennä paremmin? Millaisella asenteella ja päämäärällä lähden ensi viikkoon?

Mitä haluat kokea lisää ihmissuhteissasi loppuvuonna?

Enemmän säännöllistä yhteydenpitoa, enemmän extempore-tapaamisia ja rentoutumista sen äärellä, että minusta kyllä välitetään enkä ole jatkuva ongelma. 

 

Miten saat syvennettyä tunnetta siitä, että olet turvassa itsesi kanssa?

Pidän itselleni asettamat lupaukset eli esimerkiksi noudatan viikon liikuntasuunnitelmaa tai hoidan pakolliset tehtävät asiat pois alta enkä jätä niitä roikkumaan. Kohtelen itseäni hellästi tilanteissa, joissa olen selvästi väsyny, ahdistunut tai pettynyt. Muistan joka päivä kehua itseäni pienistäkin onnistumisista! 

 

Mitkä ovat kaksi konkreettista tavoitettasi loppuvuodelle ja miten aiot saavuttaa ne?

Terveellinen elämäntapa (liikunta+ruoka) vihdoinkin oikeasti kunnossa!! Keskityn vain omaan tekemiseen ja haen inspiraatiota vain hyvin rajatusta somesisällöstä. En ole sokea tai tyhmä, mutta tässä kohtaa minun täytyy vaientaa kaikki ylimääräiset äänet, jotta pääsen kunnolla alkuun. Tähän bonustasona se, että haluan pystyä taas juoksemaan yli 20 kilsaa vuoden loppuun mennessä.

Enemmän luovia projekteja eli kuvauksia, jazz-keikkoja, pr-keikkoja, teemajuhlia yms! Täytyy itse olla aktiivinen, sanoa kyllä kaikkiin mahdollisuuksiin ja pyytää muita mukaan sen sijaan, että odottaisi, että joku muu olisi se aloitteen tekijä. 

 

Mikä on loppuvuoden mantrasi?

Luota omaan polkuusi ja matkaasi. Se vie juuri sinne minne sinun täytyykin mennä ja juuri ne ihmiset, joiden kuuluukin olla vieressäsi, seuraavat kyllä sinua.

Loppuvuoden osalta haluan ottaa kunnon loppukirin, jotta voin sitten uutena vuotena katsoa tätä vuotta taaksepäin todeten, että I freaking did it! Haluan taas palata takaisin siihen elämään, jossa totean uutena vuotena, että ensi vuoden lupaukseni on jatkaa samaan malliin kuin tähänkin asti. Nyt en nimittäin todellakaan ole halunnut pariin vuoteen enää todeta noin!

Haluan vihdoinkin eroon vanhasta identiteetistäni ja olen tehnyt paljon töitä rakentaakseni sitä pohjaa, jolle valan arkeni. Tämän vuoden onnistumiset eivät todellakaan jää vain yksittäisiksi tapahtumiksi, vaan haluan rakentaa tulevaisuuden tuollaisten aivan huippuhetkien ympärille. Olen jotenkin hiljalleen antanut itseni tottua keskinkertaiseen ja siihen, että arjessa ei ole mitään suuria projekteja, tunteita ja onnistumisia. Iso tekijä tässä ovat valitettavasti olleet ne ihmiset, joiden kanssa olen eniten viettänyt aikaa, joten paljon on siis tänä vuonna tullut järjesteltyä ystävyyssuhteita uusiin uomiin.

Joka tapauksessa blogin kannalta tämä kaikki tarkoittaa mm. sitä, että ajan säästämiseksi en tästä lähtien enää päivitä erikseen liikuntaseuranta-sivua vaan teen viikottaiset raportit tänne blogin puolelle ja niitä voi sitten halutessaan etsiä tägien avulla kaikkien muiden postauksien seasta. Pidän myös tarkempaa kirjaa siitä, mitä syön eli myös jonkinlainen viikottainen ruokaraportti on tulossa!

Edistymiskuvat otan kerran viikossa, samoin painon ja mitat. Kehonkoostumusmittauksessa käyn seuraavan kerran lokakuun alussa ja sen jälkeen kerran kuussa kunnes vuosi vaihtuu.

Vaikka täällä onkin aivan ihanaa niin en voi kieltää ettenkö laskisi tunteja siihen, että pääsen kotiin normaaliarjen pariin! I am ready to kick some ass! =D