Pieni opetus

Viikko on sujunut liikuntojen ja ruokailujen suhteen mainiosti, mutta eilisaamuksi kehoni veti aivan jäätävät vedet päälle niin, että silmätkin tuntuvat todella raskailta, koska vettä on niin jumalattomasti. Aluksi en oikein ymmärtänyt mistä tuo johtuu ja harmitti todella paljon, koska lauantaina olisi työkeikka enkä todellakaan haluaisi näyttää siltä, että olen edellisenä päivänä vetänyt hirveät suola ja sokeriöverit... 

Tajusin kuitenkin, että allergiakausihan se on täälläkin aluillaan ja pian pitäisi pahentua vielä entisestään. En ole varma onko minulla aiemmin ollut aina keväisin allergiaa vai olenko vasta nyt havahtunut siihen, kun en enää keväisin ole niin huonovointinen kuin joskus olin. Kyllä, viime vuoden maaliskuussa olin aika romuna, mutta silti olin oikeastaan paremmassa kunnossa kuin missä olen joskus ollut. Joten ehkä en vain ole aiemmin huomannut tuota turvotusta ja väsymystä samalla tavalla kuin nyt, kun tiedän, miltä tuntuu elää ns. normaalia elämää.

Allergialääkettä vain nassua kohti ja olo onkin ollut huomattavasti parempi lääkeen ottamisen jälkeen! =)

Olen haaveillut niin kovasti, että pääsisin Mr. P:n kanssa taas lenkkeilemään, mutta vasemman jalan akillesjänne on vielä välillä hieman oudon tuntuinen, joten täytyy jaksaa odottaa, jotta lenkkeily ei sitten ota taas takapakkia. Mr. P rakastaa lenkkeilyä ja on osallistunut useana vuonna maratoneihinkin, mutta itse en ole kovin paljoa lenkkeilystä nauttinut aiemmin. Nyt kuitenkin kunnon ohjeilla, rauhallisella alulla ja toisen tsempillä olen oikeasti innostunut lenkkeilemisestä ja tällä viikolla, kun kävin tiistaina kävelyllä se tuntui jotenkin vain todella turhalta.

Käveleminen hyötyliikuntana on aivan mahtava laji ja itse kävelen lähes joka paikkaan, jos vain suinkin mahdollista! Mutta itselleni se ei kyllä enää oikein käy urheilusta, sillä syke ei nouse lähes ollenkaan vaikka kävelisin kuinka nopeasti. Tai nouseehan se syke toki, mutta ei samalla tavalla kuin lenkkeillessä. Lisäksi HIIT-treenien on-off-räjähtävyyteen verrattuna juoksemisen tasaisen tappavassa tahdissa on jotain todella koukuttavaa. Siinä melkein keinuttaa itsensä jonkinlaiseen transsiin, jossa jalat liikkuvat itsestään ja vain hengaat yläkropallasi niiden päällä. =D

Mutta vielä, kun jaksan hetken aikaa ottaa hieman iisimmin ja vahvistaa akillesjänteitä niin pitäisi päästä taas lenkkipolulle. Tästä pienestä takaiskusta huolimatta olo on ollut mahtava eikä mitään sokeri- tai muita mielitekoja ole ollut mitä odotin, sillä luulin koukuttuneeni pääsiäisen aikana, mutta onneksi tällä kertaa vältin tuon luodin!

 

Eilisen päivällinen, nam! Perunoita, sipulia ja vegaaninakkeja. Perunat maustoin mustapippurilla, rosmariinilla, savupaprikalla ja valkosipulijauheella.

Se, mikä kuitenkin on ollut kiusana on ollut nälkä, mitä ihmettelin aluksi, mutta tänään, kun laitoin esimerkiksi eilisen ruokailut kalorilaskuriin sainkin päivän kokonaissaldoksi surkeat 1083 kaloria! En ikinä olisi uskonut, sillä esimerkiksi tuo päivälliseni eiliseltä sisälsi hieman yli 500 grammaa perunaa (paras päivällinen ikinä, say what you say! =D). Mutta... Eihän tuo toisaalta tee kuin vajaa 400 kaloria, joten vaikka päivällisellä onkin massaa niin ei se ei nosta kokonaiskalorimäärää paljoakaan.

Olenkin huomannut, että jos annan itseni syödä ns. luonnostaan sen verran, mikä päivän aikana tuntuu hyvältä niin jollain todella uskomattomalla tavalla kalorimäärä laskeutuu yleensä aina noin 1080 kaloriin huolimatta siitä, mitä syön. Nuorempi minä olisi ollut tästä aivan innoissaan ja tulipa mieleen sekin, kun vuonna 2018 mun ihan vain luontainen syöminen kerrytti päivän aikana ainoastaan vajaa 900 kaloria, vaikka olin omasta mielestäni syönyt juuri sopivasti. En liikaa enkä liian vähän.

Nyt kuitenkin tiedän, että kroppa pistää hanttiin jossain vaiheessa, joten korjausliike täytyy tehdä heti eikä vasta sitten, kun energiat laskevat, uni alkaa kärsiä ja mieliala muuttuu apeaksi. Puolen kilon perunamätöt ehdottomasti tulevat jatkossakin kuulumaan arkeen, mutta sitten täytyy vain muistaa panostaa aamupalaan ja lounaaseen enemmän! En yleensä laske kaloreita oikeastaan paljoakaan, sillä uskon, että kehoni kyllä tietää oikean määrän ruokaa, kunhan en vain sotke sitä roskaruualla ja liikkumattomuudella. 

Kehomme eivät joka tapauksessa edes pysty aina käyttämään syömiämme ruokia kokonaisuudessaan eli esimerkiksi pähkinöiden kaikki rasva ei imeydy kehossa, joten kalorilaskelmat ovat aina suuntaa antavia. Tällöin tärkeintä mielestäni onkin kuunnella omaa kroppaa tietenkin mikäli voi olla täysin varma siitä, ettei keho ole sekaisin esim. huonosti syömisestä tai liian vähäisestä veden juonnista. 

Nyt taas vähän fiksumpana eteenpäin! =)