Pitkästä aikaa postausta!

Tämän aamun kehokuvat

Greetings from California! 

Enpäs ole hetkeen kirjoitellut ja siihen on aika lailla se sama syy kuin aiemminkin: luulen, että ilman blogia ajankäyttöni on jotenkin järkevämpää ja hetken aikaa se ehkä onkin, mutta sitten alkaa taas katkeilla. =') Kaikki ei kuitenkaan ole mennyt näinä kahtena kuukautena hukkaan eli huolimatta siitä, että pääsiäinen oli aika porsastelua niin tuossa ylhäällä on tämän aamun kehokuvat ja olen aika tyytyväinen siihen, että nykyään tämä on aivan jäätävän kahden päivän mässäilyputken turvotuskunto! Tällä hetkellä en tosiaan tiedä painoani tai kehonkoostumustani, mutta toisaalta ainakin tällä hetkellä se tuntuu yhdentekevältä eli katsotaan jos ehkä ensi viikolla ottaisin tarkkoja lukuja. =)

Näinä kahtena kuukautena on tapahtunut aivan ihania asioita ja olen pääosin ollut todella onnellinen! Mr. P on tavannut vanhempani ja minä hänen vanhempansa ja sisaruksensa, opiskelut ovat sujuneet, olen nauttinut ihanien ystävien seurasta, nauttinut rakastuneena olemisesta, lukenut paljon, käynyt tennis- ja koripallomatseissa..... Kuitenkin jonkinlainen säännönmukaisuuden puute häiritsee ja tuntuu, että en ole terveyden osalta oikein all in tällä hetkellä. Aina ei tietenkään tarvitsekaan olla, mutta minulla ei ole oikeastaan ollut mitään syytä siihen, miksi en olisi syönyt 100% terveellisesti ja järkevästi vaan laiskottelin ja ostin jonkun valmisruuan tai miksi en olisi urheillut tavalla x ja y säännöllisestä kahtena tai kolmena kertana viikossa. 

Joinain päivinä olen syönyt aivan liian vähän ja toisina liian paljon. Suurimmaksi osaksi kuitenkin olen löytänyt jonkinlaisen rytmin ja se näkyy ja tuntuu kropassakin, mutta on tuntunut siltä, että tuo rytmi on jotenkin ollut todella vaikeaa ylläpitää. Se ei ole ollut sellainen flow niin kuin aiemmin vaan se on tuntunut siltä, että hetkenä minä hyvänsä kaikki katkeaa. Niin kuin sitten on hieman käynytkin tässä pääsiäisenä... On tullut porsasteltua pari päivää putkeen, mutta toki liikuttua myös paljon! Liikunta onkin tullut nyt aika vahvaksi osaksi arkea eli lähinnä syömiset ovat tuntuneet olevan heikoilla jäillä ja tähän haluan pientä fiksausta. 

Tällä hetkellä hyvän päivän ruokailuni ovat olleet tälläiset:

• Aamupala: tuorepuuro marjoilla/hedelmillä + proteiinijauhe
• Lounas: hedelmiä ja yliopiston kahvilan iso smoothie
  
• Päivällinen: yliopiston ruokaloiden terveellisin mahdollinen ateria

Eli tässä on oikeasti ihan hyvä rytmi, mutta isoimpia kompastuskiviä on kaksi, joista ensimmäinen on ehdottomasti ihan vain oma laiskuus eli esimerkiksi se, että en ole vain "jaksanut" tehdä tuorepuuroa valmiiksi ja sitten aamulla olenkin vain tyyliin juonut paria lasia soijajuomaa ja syönyt pari hedelmää. Toinen kompastuskivi on se, että en aina osaa ruokkia kehoani ekstra ruualla silloin kun mulla onkin joskus iltaisin nälkä. Tuollaisia päiviä ovat etenkin ne päivät, kun olen käynyt lenkillä jostain kumman syystä. Kun tunti tai pari päivällisen jälkeen minulle tuleekin taas aivan hervoton nälkä sorrun kaiken maailman roskaan joko samana tai seuraavana päivänä, mikä sitten taas on johtanut siihen, että olen nipistänyt ruokailuja muilta päiviltä. Vaikka eihän sen noin pitäisi mennä!

Kehoni tarvitsee ekstra ravintoa ja se on ihan okei, mutta minun täytyy jo valmiiksi olla varautunut siihen terveellisillä keinoilla. Ja missään nimessä ei saa nipistää sitten kaloreita pois seuraavilta päiviltä, koska kehoni ei turhaan pyydä lisää ruokaa. Voin siis kuvitella, että kroppani on ollut aika hämmentyneessä tilassa useinkin!

Näiden pikkufiksailuiden lisäksi minun täytyy taas alkaa panostaa järkevään ajanhallintaan. Olen antanut itselleni luvan aivan liialliseen haahuiluun, jolloin minulta saattaa mennä puoli tuntiakin yhden muutaman minuutin mittaisen asian tekemiseen ihan vain, koska en keskity kunnolla. Lisäksi olen viimeiset pari viikkoa täyttänyt taas hiljaisuutta melulla ja haluan siitä eroon. Maaliskuun alusta kuun vikoihin viikkoihin olivat niin ihanaa aikaa, kun keskityin oikeasti vain nykyhetkeen ja minusta tuntui, että olin löytänyt taas takaisin yhteyteen itseni kanssa. Ehkä täytyy istua alas itseni kanssa ja miettiä sitä, mikä hiljaisuudessa pelottaa minua, joka kuitenkin aina sanoo sitä, että minulla ei enää ole mitään luurankoja kaapissani.

Tälläisiä ajatuksia maanantaihin ja nyt kunnon fokus päälle! =) Pelkästään näiden kahden edellisen kuukauden aikana olen huomannut niin suuria harppauksia omassa ajattelussani, identiteetissäni ja siinä, millaiset mahdollisuudet uskon itselläni olevan, että nyt en voi antaa minkään pidätellä minua enää!