Aluksi kiire - koulu ja kisoihin valmistautuminen - vei mennessään ja sitten oma maailmani pysähtyi viime viikon torstaina. Huoli on ollut niin suurta etten edes sanotuksi saa. Kaikki ihmisen tunneskaalat on tullut kahlattua läpi suuresta raivosta pakokauhuun ja "this ain't over yet" fiiliksistä sikiöasennossa lohduttomasti itkemiseen. Oman elämän rajallisuus ja prioriteetit ovat menneet kerralla uusiksi ja sanomattakin selvää, että jätin välistä viime viikon ensimmäisiin kauneuskilpailuihin osallistumisen. Tällä hetkellä päällimmäisenä tunteena on turhautuminen siihen, että en koe voivani auttaa tarpeeksi.
Yritän kuitenkin pitää blogini edelleen pääasiassa terveyspainotteisena, sillä millään muilla elämäni osa-alueilla en tällä hetkellä voi olla vapaana tuosta tämän hetkisestä tilanteesta. Olkoon tämä siis se ainoa sodasta vapaa alue mun elämässäni!
Viime aikoina olen treenirintamalla keskittynyt pääasiassa pitkiin kävelylenkkeihin salitreenaamisen sijasta ja se on itse asiassa tuonut paljon helpotusta fyysiseen oloon. Turha vesipaino on lähtenyt pois, keho on pienentynyt ja kiinteytynyt ja muutenkin tuntuu jotenkin siltä, että keho ei enää ole missään fight or flight modessa, vaan on rentoutunut. Ehkä siis salitreenaaminen kaikesta mahtavuudestaan huolimatta kuitenkin piti etenkin mieltä sellaisessa verta, hikeä ja kyyneleitä-tilassa ja tämänkin takia keho tuntui olleen todella jumissa ja ähkyssä.
Kävelylenkkien aikana huomaan nimittäin rentoutuvani aivan toisella tavalla kuin sillon, kun pumppaan salilla ja keskityn vain laskemaan toistoja. Välillä tuollaisellekin on toki tarvetta, mutta ehkä nyt on ollut oikea aika käyttää liikuntaa kehonmuokkaamisen sijasta pääasiassa rentoutumiseen ja ajatusten järjestelyyn.
Ruokailujen osalta olen pyrkinyt syömään terveellisesti, mutta huomasin etenkin viime viikon alussa, että ihoni kupli aivan hulluna. Yleensä tämä kertoo kohdallani suolisto-ongelmista ja olenkin nyt siirtynyt syömään enemmän hedelmiä sekä ei-kokattuja vihanneksia ja tämä on puhdistanut ihoani selvästi. Siispä enemmän oikeasti freshiä ruokaa ja vähemmän puolivalmisteita!
Tällä hetkellä on jotenkin hieman outo olo kaiken kaikkiaan. Yritän löytää omaa tapaani olla tässä uudessa tilanteessa ja saada tasapainoa hetkessä elämisen ja tulevaisuuden suunnitelmien välillä. Voikin olla, että hetken aikaa tekstini täällä ovat hieman poukkoilevia, mutta toivon, että se ei häiritse liikaa! Oli polkuni mikä tahansa niin tavoite on edelleen paras mahdollinen henkinen ja fyysinen tila ja yksi konkreettinen tavoite on ensi viikolla lisätä kävelyiden lisäksi 3 kertaa viikossa myös n. 15 minuutin HIIT-treenejä. Salitreenien osalta katson, milloin se alkaa taas tuntua oikealta urheilumuodolta.
Osittain ehkä harmittaa hyvin alkaneen kehitykseni tyssääminen, mutta toisaalta on niin helpottavaa mahtua vihdoinkin vaatteisiini, joten en halua murehtia tuota liikaa! Sillä niin surullista kuin se onkin niin en edes muista, milloin olisin viimeeksi mahtunut niin hyvin muutamaan lempivaatteeseeni kuin nyt. Ehkä joskus syys-lokakuussa? Aihetta juhlaan siis on ja koen pääasiaksi sen, että en ole lopettanut liikkumista vaan olen pitänyt itseni aktiivisena sekä myös ollut sortumatta minkäänlaiseen syömishäiriö-käyttäytymiseen!
Tässä nyt hieman ajatuksia parin viikon postaustauolta! Toivon, että huomenna pystyisin ottamaan edistysmiskuvat vaikka hieman pelkäänkin sitä, että kehitys onkin vain omassa päässäni. Mutta nähtäväksi jää, miten käy. =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti