perjantai 25. maaliskuuta 2022

Monta syytä juhlia - etenkin minua itseäni

Nimi, jota käytän täällä blogissa on toinen nimeni, mutta jos joskus aiemmin luit blogiani niin varmasti tiedät oikean ensimmäisen nimeni. Haluaisin kuitenkin pitää sen nykyään yksityisenä, joten toivon, että en näe ensimmäistä nimeäni täällä! =)

Tasan viikko sitten sain hyväksymiskirjeen siitä ainoasta yliopistosta, johon hain tämän vuoden alussa. Hain vain yhteen paikkaan, koska aivan suoraan sanottuna en ollut aivan varma halusinko edes opiskelemaan high schoolin jälkeen. Mutta tuo yliopisto oli jäänyt mieleeni ja jollain oudolla tavalla olin samanaikaisesti välinpitämätön lopputuloksen kannalta ja toisaalta annoin kaikkeni. Panostin SAT-kokeisiini, aloin aktivoitua perus koulukurssien ulkopuolisessa vapaa-ajan toiminnassa (en osaa selittää tätä, mutta englanniksi "extracurricular activities"), täytin hakemustani aivan järjettömän pitkään, keräsin suosituksia opettajiltani ja harjoittelin haastatteluani. Etenkin kohtaa, jossa kerroin, miksi olen jo niin vanha Jenkki-skaalalla ja olen vasta nyt valmistumassa high schoolista (yleensä täällä valmistutaan 18-vuotiaana). Ja toisaalta, kun hyväksymiskirje tuli, ensimmäinen tunteeni oli ahdistus ja suru.

Jotenkin kaikki terveysongelmani yhdistettynä tuohon oikeasti todella iloiseen asiaan saivat mun elämäni näyttämään todella irvokkaalta. Minua alkoi saman tien ahdistaa se, että ensimmäisen vuoden opiskelijoiden on pakko asua kampuksella eli hello totuttelu siihen, että jakaisin huoneeni jonkun toisen kanssa ja lisäksi asuisin kämpässä, jossa saattaa minun ja huonekaverini lisäksi asua kuusi muutakin tyttöä. Ja koska kampuksella on asuttava niin ruokailu tapahtuu myös kampuksella ja tulen olemaan sen varassa, mitä sieltä saan. Ihan kuin ruokailut eivät muutenkin olisi vaikeita. Niinpä tuo hyväksymiskirje toikin aluksi pintaan todella paljon negatiivisia tunteita, mutta alun paniikin jälkeen se toi pintaan myös halun ottaa elämäni taas kontrolliin ja lupasinkin itselleni, että juuri tämä hetki on se syvin pohja, jossa tulen ikinä koskaan elämäni aikana olemaan

Tällä viikolla tuo hyväksyminen on tuntunut todella suurelta toiselta mahdollisuudelta elämään ja nyt olenkin todella innoissani siitä, mitä syksyllä on edessä! En malta odottaa sitä, että pääsen aloittamaan itse opinnot (tulen opiskelemaan viestintää), pääsen osaksi kristillistä yhteisöä, joka on muutakin kuin perus sunnuntain kokous, Malibu (ei varmasti tarvitse perustella sen enempää =D) ja pääsen tapaamaan uusia ihmisiä ja saan ehkä hieman enemmän kosketusta muunkinlaiseen elämään ja kulttuureihin kuin joiden ympäröimänä olen tähän asti elänyt Jenkeissä. Huonekaveriinkin ilmeisesti voi vaikuttaa, joten varmasti löydän tytön, jonka kanssa meillä on paljon yhteistä. Lisäksi haluan heti syksyllä kokeilla pääsisinkö cheerleading-joukkueeseen, koska #vainjenkkijutut ja pakkohan sitä on kokeilla!

 


Tänään heräsin energisenä jo viideltä päässä soiden JVG:n Frisbee ja olen ollut koko päivän todella rentoutunut ja täynnä positiivista energiaa. Kävin aamukävelyllä Malibussa ja fiilistelin tulevaa syksyä. Tunsin suurta kiitollisuutta, että tällä viikolla kehoni on jo alkanut tuntua terveemmältä ja vahvemmalta. Kiitollisuutta siitä, että olin nukkunut syvää unta edellisenä yönä ja saanut vihdoinkin levättyä kunnolla. Kiitollisuutta siitä, että en antanut periksi high schoolini suhteen, vaikka en edes muista kuinka monta kertaa olen ajatellut keskeytystä. Kiitollisuutta siitä, miten kaukana olen siitä minusta, joka olin, kun aloitin lukioni Suomessa neljä vuotta sitten. Joskus on hyvä unohtaa menneet ja katsoa vain eteenpäin, jotta et jää liikaa jumittamaan negatiivisiin asioihin ja kokemuksiin, vaan annat itsellesi armoa. Mutta tällaisina hetkinä on niin helpottavaa katsoa olkansa yli entiseen minään ja todeta, että hitto vie, olen päässyt pitkälle!

En kuitenkaan voi vielä huokaista ihan kokonaan helpotuksesta, sillä minun on pidettävä arvosanani suurin piirtein samoina kuin ne olivat hakuaikana, sillä muuten yliopistopaikkani voidaan vielä perua. Yleensä vaatii kuitenkin aikamoisen pudotuksen, että paikka peruttaisiin, sillä valintani on tehty koulumenestyksen, harrastustoiminnan, SAT-kokeiden, suositusten ja haastattelun perusteella. Toisaalta olen tällä hetkellä niin täynnä uudenlaista itseluottamusta, että tuo ei oikeastaan tunnu mitenkään stressaavalta. Tiedän, että minusta on tähän!

Niinpä voisinkin listata alla olevan videon teeman mukaisesti, mitä haluan juuri nyt juhlia itsessäni. Haluan juhlia periksiantamattomuuttani, sitä, miten olen antanut itselleni anteeksi "entisen elämän" töppäilyt, positiivisuuttani ja haluani mennä eteenpäin virheistä jatkuvasti oppien. Haluan juhlia tätä uudenlaista heräämistä ja sitä, että olen nopeasti hypännyt täysillä tehoilla elämäntapamuutoksiin oman terveyteni vuoksi. Haluan juhlia empatiakykyäni ja sitä, miten olen pystynyt omalla toiminnallani tuomaan iloa ja helpotusta muiden elämään. Haluan juhlia sitä, miten luontaista muiden auttaminen minulle on ja sitä, että minulla on mahdollisuus olla apuna ja tukena. Haluan juhlia sitä, että minulla on tulevaisuus ja sitä, että saan joka päivä kävellä koko maailmankaikkeuden suurimman voiman juuri minulle luomaa polkua pitkin. 

Mitä sinä haluaisit juhlia itsessäsi juuri nyt?


4 kommenttia:

  1. Vau, onneksi olkoon todella paljon! :) Myös kiitos, kun jaoit tuon videon! Olipa rentouttava ja täynnä asiaa. Paljon tsemppiä sulle tuleviin muutoksiin!

    VastaaPoista
  2. Vau onnea onnea onnea!!

    -iina

    VastaaPoista