Heippa hei!
Eilinen ei nyt sit mennytkään yhtään niiku olin suunnitellu mut toisaalta se meni iha täydellisest! Söin enemmän ku piti mut paino oli peräti laskenu, ei alaselkäjomotteluu illal tai yöllä ja muutenki oli jotenki tosi rento olo ja nukuin todella syvää unta melkee koko yön. Eile siis kuvausten välis juttelin ohjaajan kans tost tulevast bootcampistä, treeniohjelmast ja ruokavalio jutuist ja kerroin et mua vähän stressaa toi koska stressaannun ruuast ja makroist ja kaikest nii helpost et en tiedä miten toi tulee vaikuttaa muhun.
Ohjaaja oli ihanan ymmärtäväine ja tultii siihe lopputulemaan et vaik muille tulee kunnon ruokavaliot ja treeniohjelmat nii mun osalt ruokavalioks "riittää" perus terveellisyys sen perusteel mitä kerroin et mitä tykkään syödä ja mitä yleensä syön. Et ainoo on se et protskun saanti on edellee vähä mysteeri mut sen osalt otetaa nyt ekaks käyttöön kaikki maholliset keinot eli niinki "typerii" juttui ku protskumurot, -mysli ja -maapähkinävoi ja katotaan miten toi lähtee sujuu ja mitä mielt mun maha ja muuki kroppa on noista.
Treenin suhtee yritän kans olla ottamat mitää stressii mut siis tarkotuksen on sen suhtee et treenailen monipuolisesti mikä sopii mulle enemmän ku hyvin. Lisäks sit mun täytyy oikeest treenien jälkee aina ottaa palkkari (no excuses!!!) ja puhuttiin kans siit et kaikil on tulos tuotepaketis tehonlisääjä anyway eli jos treenit jatkaa tökkimist nii siit sit saan apuu siihe ettei voimat hyydy kesken kaiken!
Tosiaa sit illal oli nii helpottunu olo täst kaikest et kyl kai tää kaikki sit oikeest vaa oli stressii. Koska tänää aamul sit ku mul meni hermo kiireesee ja en tiiä, kaikkeen, nii heti alko taas jomottaa alaseläs. Mua vaa harmittaa ja ärsyttää ku oon näin heikko?! Muut on iha innoissaa ens viikost ja siit et saa tiukan ohjelman ja ruokavalion mut yli viikkoo enne koko happeningii mä stressaan itteeni hengilltä?! Iha naurettavaa...
Varsinki ku sit kuitenki tykkäisin hirveest suunnitella ja just kirjotella ylös et mitä oon syöny yms mut silti kuitenki se stressaa? En ymmärrä itteeni.... Mut ei kai sit vaa voi mitää ja näillä mennää. Toisaalta eiks se vaa oo blessing et on sellane ihmine joka luonnostaan syö terveellisesti eikä siit johtuen ees tarvii mitää erityisii dieettijuttui? Oikeestaa kai iha tyhmää mult olla ärsyyntyny tästä koska varmaa tosi moni ottais mieluummin tän ku sen et "joutuu" lähtee johki dieettailuun mukaan ja joutuu ottaa ulkopuolisen ohjelman jotta saa tuloksii aikaseks.
Oikeestaa nyt ku mietin nii miks mä oon täst ees ärsyyntyny tai stressaantunu? Sama kans ku se et mua oikeest useest stressaa se et mä nään mun kehos tuloksii yllättävän vähäl treenaamisel, et oikeest mulle riittää sellane max 20 min treeni 5 kertaa viikossa ja jo alkaa näkyy lihaksii. Mut sit must tuntuu tosi laiskalt ja jotenki silt et en iha varmaa kuitenkaa saa kaikkee hyötyy irti mun kehost jos treenaan vaa noi vähän.
Täytyis oikeest jo uskaltaa luottaa mun kehoon ja siihe omaa suuntaansa... Puhun hirveest siit et sun matka, sun polku, älä kuuntele muit mut sit mun oman elämäs mä lähen tosi helposti suuntaa siihe suuntaan ku muutki enkä luota siihen et mähä oon oikeest iha tajuttoman onnekas ku pääsisin tooooosi vähäl jos vaa ite päästäisin itteni!
Mut sit alan stressaa ja treenaa "ylimääräst" ja säätää ruuan kaa vaik oikeest vaa saisin mun unelmakropan sil et periaattees syön niit ruokii mitä haluun ja nii paljo ku haluun ja sit treenaan 10-20 minuuttii 5 kertaa viikos. Kui helppoo toi ois, argh!!! Et joo ei mun keho oo ruuansulatuksen ja aineenvaihdunnan suhtee mikää Ferrari mut kyl sil selkeest jotai aika erityisii ominaisuuksii ku toi kaikki ylläoleva riittäis siihe et musta sais hyvin treenatun näkösen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti