Viikko 37 + kuulumisia

Viikon 37 liikunnat:

• maanantai: kävely 33 min +  HIIT 33 min
• tiistai: kävely 29 min + sali 53 min
• keskiviikko: kävely 32 min + sali 43 min
• torstai: kävely 31 min
• perjantai: kävely 31 min + 57 min
• lauantai: kävely 32 min + 44 min + tanssi 17 min
• sunnuntai: kävely 49 min
• yhteensä: 7 h 47 min

Viime viikolla jäi tosiaan balettitreenit välistä, koska oli sorority-juttuja eli viime viikolla saatiin ihania tyttöjä meidän sororityyn ja samalla on tosi hassu tunne siitä, et mitä, onko sitä omasta sorority rushista oikeasti yhtäkkiä kulunut jo vuosi!?! Musta tuntuu et siitä olisi mennyt maksimissaan puoli vuotta, mitä ihmettä...

Lauantai oli vain lupaavia merkkejä täynnä: menin muutaman yliopistokamun Pepperdine Worship Summitiin eli meidän koulun kristilliseen tapahtumaan, jossa oli esityksiä ja puheita. Niille, jotka ei ooolleet mukana riittävän pitkään niin käyn siis kristillistä yliopistoa, mistä johtuen meidän kampuksella(kin) on hieman tiukemmat säännöt kuin muilla yliopistoilla ja esim. sorority ja faternity-jutut ei meillä ole niin räikeitä ja yliampuvia kuin monessa muussa yliopistossa. =')

Kristillistä musaa siis ja hyvää meininkiä! Tuon jälkeen menin jatkamaan iltaa yliopistokamujen ystäville ja siis voin rehellisesti sanoa, että mä en oikeasti olisi ikinä uskonut, et mä voin valvoa PUOLI KUUTEEN ASTI AAMULLA ilman alkoholia kristillistä musaa kuunnellen?! ='D Me vaan juteltiin ja juteltiin ja kuunneltiin musiikkia ja yhtäkkiä katoin, että apua, hei kaverit, kello on oikeesti viis aamulla!

Sunnuntaina sit kun poistuttiin tuolta kämpiltä ja tehtiin meidän walk of shame neljän tunnin yöunilla niin meitä vaan nauratti aivan räkänä et ei voi olla, että olo on tällänen ilman alkoholia! Ja samoissa vaatteissa ja hiuksissa vaan matkaan, ei apua! =D Joten näin sitä oppii: mä en selvästi to-del-la-kaan tarvitse yömyöhään kukkumiseen muuta kuin hyvää musaa ja hyvää seuraa!

Eilen kuitenkin nukahin vasta vähän ennen ysiä eli ei ihan täysillä energioilla herätty tähän päivään. Mut aion silti kävellä noin tunnin ja sit käyn meal preppaamassa himsussa vanhempien luona. =') Sen enempää liikuntaa musta tuskin irtoo tänään. Huomenna normaalisti sit baletti ja yritän ehtiä nyt viikonloppuna kans tekemään viime viikolta korvaustunnit!

Eipä muuta ihmeellistä tähän kohtaan maanantaiaamua eli hyvää viikon alkua kaikille! =)

Kehoni säännöt

Tässä koostetusti se, millaisella tilanteella lähdetään kropan kanssa eteenpäin ja näin jälkikäteen ajateltuna olisi varmasti kannattanut miettiä näitä jo paljon aiemmin! Moni näistä asioista on nimittäin sellaisia, et oon tiedostanut näitä kyllä jopa vuosia, mut oon jotenkin ajatellut, et nää ei ois sellaisia mun kropan jatkuvia ”erikoisuuksia”, vaan saisin nää nopeasti pois. Ja voihan se olla, että joskus nää lähteekin pois tai ainakin rauhoittuu.

Mutta nyt mennään näillä – halusin tai en! Ja parempi vaan kiltisti antautuu näille niin pääsen helpommalla. =D 

1) Kehollani on rasva-aineenvaihdunnan ongelmia

Eli…

• Kehoni polttaa rasvaa tavallista heikommin 
• Rasvaprosenttini pysyy tavallista korkeammalla painoon ja elintapoihin nähden 
• Tyydyttyneet rasvat nostavat kolesteroliarvojani tavallista herkemmin

Näistä ongelmista olen ollut pääosin tietoinen pitkään ja muistan jo joskus 16-17-vuotiaana, kun ihmettelin sitä, miten pehmeä mä olin verrattuna kavereihini. Olin usein kilomäärällisesti pienempi ja muutenkin elintavoiltani terveellisempi, mutta mulla ei koskaan ollut samanlaista litteää vatsaa kuin heillä, vaan olin aina pehmeämpi.

Nyt sitten tämä koko paketti on verikokeiden ja muiden testien kautta avautunut paljon laajemmaksi ongelmaksi. Hyvä asia on kuitenkin se, että oon monta kertaa saanut positiivisia tuloksia rasvamäärän tippumisen ja kolesteroliarvojen parantumisen osalta, kun vain oon ollut todella tiukalla ruokavaliolla ja urheillut ahkerasti. Eli tää ei ole ihan täysin mahdoton rasti!

Isona ongelmana on tietenkin ollut se, että tässä vaaditaan todella paljon kärsivällisyyttä enkä saa verrata omaa kehitystäni muihin, koska mulla se kehitys vain yksinkertaisesti on hitaampaa. Lisäksi terveellisestä ruokavaliosta tehdyt poikkeukset ovat aina tuoneet takapakkia, josta on tullut ahdistunut ”en saa syödä mitään!!!” tyylinen olo. Tälläisen ajattelun sijaan täytyykin nyt keskittyä siihen mitä kaikkea ihanaa ja namia SAAN syödä! 

2) Huonot rasvat, sokeri, suola, makeutusaineet ja ylimääräiset säilöntä yms. aineet sekä alkoholi jumiuttavat kroppani

”Syö vähemmän kuin kulutat”, eikö? No ei ainakaan nykyisin mun kohdallani! Oon jo ainakin pari vuotta huomioinut tätä et vaikka olisinkin miinuksilla pidemmän aikaa (esimerkiksi kuukauden putkeen) niin mitään ei tapahdu mun kropassa, jos ruuan ja juoman sisältö ei ole mahdollisimman puhdasta. Nuorempana tää ei ollut ongelma ja laihduin tyylin sipsiä ja jäätelö syömällä, koska hoikistumiseen riitti kulutusta alhaisempi syöty kalorimäärä.

Mut enää se ei riitä ja oikeestaan kai tästä pitäis olla kiitollinen, koska eihän noi kaikki jutut tee meille hyvää! Mä vaan oon jotenkin oppinu muiden vaikutuksesta ajattelemaan sitä sairautena, jos sun ruokavaliossa ei oo mitään noita ruoka-aineita tai on todella minimaalisesti ja silloin tällöin, vaikka eihän se sairautta oo, jos oikeesti vilpittömästi haluut vaan pitää ittestäs huolta eikä kyse oo mistään kontrolliasiasta.

Tämä ehkä voi olla sellainen asia, että joskus tulevaisuudessa näistä yllä olevista ei aiheudu mitään, mutta ainakin tällä hetkellä mun tulee olla erityisen tarkkana huolimatta siitä mahtuisiko noita asioita sisältävä ruoka mun päivittäiseen kalorimäärään! 

3) Mun ruuansulatuselimistö ei pysty handlaamaan kovin raskaita ja/tai monesta ruoka-aineesta koostettuja aterioita

Mun täytyy olla tosi tarkkana siitä, että en pommita mun ruuansulatuselimistöä liikaa kerralla vaan et syön pienempiä aterioita pitkin päivää. Muistan lukeneeni et hidas ruuansulatuselimistö on ku pieni liekki ja sen päälle ei todellakaan voi laittaa mitään isoa puupalikkaa. Ei se liekki sillä kasva vaan voi jopa olla et se sammuu kokonaan. Niinpä munkin täytyy panostaa helposti sulaviin ruokiin ja pitää annoskoot pieninä.

Lisäksi mun täytyy suosia yksinkertaisia annoksia sillä ne estää kaasun muodostumista, kun mahassa ei oo kauheeta määrää eri tahtiin sulavia ruokia. Eli ei oo tilannetta, jossa hitaammin sulavien ruokien päällä olis nopeesti sulavia ruokia, jotka sit jää kaasuuntumaan mahaan. Muistan, ku olin yhessä vaiheessa ihan hulluna poke bowleihin mut sain niistä aina kamalia vatsanväänteitä enkä ymmärtäny miks mä olin ainoa, joka kärsi. Now I know…

Katson mahan väänteistä kärsien, kun porukalla on aamupala/iltapalapuurossa kauraleseiden ja veden/maidon lisäksi maapähkinävoita, raejuustoa, mustikoita ja jotain goji-marjoja. =D Mun tuorepuurossa on nykyään tasan kauraleseet, vesi ja tyyliin mansikoita tai mustikoita. Lisäks mun lämpimät ruuat koostuu nekin yleensä ihan maksimissaan viidestä ainesosasta, mikä on oikeestaan ihan mukavaa, koska meal preppaaminen on tosi nopeeta nykyään! Yleensä kuitenkin pärjään 2-3 ainesosalla plus mausteet.

4) Ei vettä ruokailujen yhteydessä tai 20 min ruokailun jälkeen

Tutkimusten mukaan veden nauttiminen aterian yhteydessä voi auttaa ruuansulatuselimistöä ja yleensä jopa suositellaan veden juomista aterian kanssa. Mutta ei, ei tietenkään mun tapauksessa tää toimi näin! =’D 

Eli oon tänä vuonna todennut, että mun täytyy pidättäytyä joksikin aikaa vedestä, sillä muuten mun vatsa turpoaa ja usein tuo turvotus on oikeasti todella kivuliasta enkä mahdu mun vaatteisiin enää. Tää on ollut ongelma jo vuosia, mutta oon aina yhdistänyt sen ainoastaan siihen, mitä mä oon syönyt enkä todellakaan oo ajatellut et se johtuisi vedestä!

Tänä keväänä lähdin kuitenkin kokeilemaan tuota, että odotan vähintään 20 min aterian jälkeen ennen kuin juon ja kappas, se on vienyt nuo mahaoireet pois, jes! Aluksi tämä taisi olla vain vahinko (unohdin juoda vettä tai sitä ei ollut saatavilla) ja hämmästyksekseni masu olikin ensimmäistä kertaa kuukausiin han hiljaa ja kiltisti ruokailun jälkeen. Tuon kokemuksen jälkeen lähdin sit kunnolla testailemaan ja tällä tiellä oon edelleen.

Eli jos sulla tulee kovia mahakipuja ja turvotusta ruokailujen jälkeen niin kokeile huvikses tätä kikkaa, jos säkin sattuisit olemaan yksi meistä harvinaisista tapauksista, joille ruokailujen yhteydessä nautittu vesi ei teekään hyvää. =’) 

5) Mun lihakset kehittyy todella nopeesti, kunhan vaan treenaan oikein

Tääkin on asia, jota oon jo vuosien ajan huomioinut, mut nyt oon saanut siitä myös geenitestin kautta näyttöä. Eli salille mars niin saadaan tähän mimmiin muotoja! Mun ei siis tarvitse huhkia niin paljoa kuin monen naisen täytyy, jotta alkaa tulla tuloksia, mutta tässä ongelmana on ollu se ärsyttävä ajattelu, et ”sit ku alotan niin mähän pääsen tosi nopeesti kehittymään!” Mutta sitä alotusta ei näy eikä kuulu… Ja tietenkin se, että mulla on enemmän rasvaa niiden lihasten päällä, mut eihän ne tulokset ikinä näy, jos en panosta treenaamiseen ja kunnon ruokavalioon.

Et nyt ehdottomasti sali käyttöön ja lihakset kuosiin! Oonkin tällä viikolla käynyt kaks kertaa jo salilla ja habassa ja takareisissä kyllä tuntuu! =D 

Oon ihan varma, että oon unohtanut tästä listasta pois asioita, jotka muistan vasta, kun oon sellaisessa tilanteessa, jossa huomaan, että mun täytyykin toimia poikkeuksellisella tavalla mun kehon takia. Mutta nämä on nyt ne isoimmat ja arkeen eniten vaikuttavat asiat, jotka mun tulee huomioida jatkossa ja pitää itsepäisesti kiinni siitä, mikä mun keholle toimii!

Uudestaan eteenpäin!

 

Luvut 8.9.:

• Paino
• 62.2 kg
• Mitat
• Vatsan ohuin kohta: 73 cm
• Vatsan paksuin kohta: 85 cm
• Lantio: 96,5 cm
• Reidet: 57,5 cm
• Pohkeet: 37,2 cm (o), 36,8 (v)
• Käsivarret: 27,2 cm (o), 27,2 cm (v)
• Rasvaprosentti
• 25,1%
• Lihasprosentti
• 25,6%
  

 

Josko tämä taas lähtisi tästä.... ='D Tilanne ei todellakaan ole niin paha kuin se voisi olla ja oon siitä tosi helpottunut! Oon nyt alle kuukaudessa saanut rasvaa noin 500 grammaa alemmas eli jotain oon tehnyt oikein, vaikka tuntuukin, että en oo tehnyt mitään erityisen isoja muutoksia. Harmittaa kuitenkin se, että sain aiemmin tänä vuonna mun rasvaprosentin pudotettua 23,5 prossaan ja nyt se on taas noussut yli 25. =( Lihasmassa on ollut aikalailla +-0 koko vuoden...

Tänä vuonna oon oppinut todella paljon mun kropasta ja sen toiminnasta. Oon geenitestin kautta saanut mm. todisteen siitä, että mun keho polttaa rasvaa keskivertoa heikommin, minkä kyllä oon huomannutkin. Lisäksi oon saanut ihan kunnolla kerättyä kokemuksia siitä, miten herkästi mun keho reagoi suolaan, sokeriin ja huonoihin rasvoihin. Sellainen sunnuntaipäivä, joka on muille mahdollinen, ei ole sitä mulle, jos haluan, että mun keho ei mene "sekaisin".

Oon siis jo vuosien ajan huomioinut sitä, että jos mulla on ollut aivan super hyvä viikko ja tuntuu et kehossa ja energiatasoissa on tapahtunu tosi paljon kehitystä, mut viikonloppuna syön tyyliin rasvaisen pizzan ja jälkkäriksi kunnon jäätelöannoksen niin seuraavalla viikolla mun kehitys on aivan kokonaan jumissa. 

Suola ja sokeri ei kuitenkaan tule vaan "roskaruuasta", vaan mun pitää olla tosi tarkkana myös näennäisesti terveellisten ruokien kanssa. Tällä viikolla oonkin laittanut kunnolla syyniin ihan kaikki mun syömät ruuat ja oon syöny poikkeuksellisen vähän valkosta sokeria ja etenkin suolaa. Esim. terveelliseltäkin vaikuttavissa jugurteissa voi olla tosi paljon sokeria ja kastikkeissa todella paljon suolaa, jollon ei kannata muuten lisätä suolaa annokseen. Ja ero on ollut toooodella suuri!!  

Tuntuu et pitkästä aikaa mun keho alkaa taas tuntua omalta ja mun täytyy oikeesti nyt vaan olla itsekäs ja pitäytyä tässä. Oikeasti. Mä en oo ilonen siitä, että mun kamuilla on myös ollut terveysongelmia, mut mä toivon, että me voidaan yhdessä lähteä nyt rakentamaan meidän terveyttä tavoilla, jotka meidän kehot sanelee eikä niin et mikä on helpointa, trendikästä tai mikä tuntuis meidän mielten mielestä parhaimmalta. 

Mulla on vahvistunu se, et mun täytyy syventää yhteyttä mun kehoon, koska musta tuntuu useesti siltä, että mulla on keho ja mieli, jotka on erilliset entiteetit ja ne "ajattelee" eri tavalla ja "haluaa" eri asioita. Ja yleensä valitettavasti hetken hyvän alun jälkeen mun keho jää kakkoseksi. =( Lisäksi mä tiedän, et mun täytyy nyt aivan 100%:sesti panostaa siihen, että vietän aikaa ja kommunikoin niin paljon kuin mahdollista sellaisten ihmisten kanssa, jotka elää tai pyrkii elämään niin kuin mäkin. Love my peeps, mutta mä tarviin kaiken tuen, mitä on mahollista saada ja siks täytyy rohkeesti siirtyy omista tutuista ympyröistä uusiin kuvioihin

Mä en oo aivan sataprosenttisen varma, miten aion lähteä eteenpäin näiden ajatusten kanssa, mut dokumentoin tänne mun matkaa ja katsotaan, mitä tästä tulee! =) Ainakin aion käydä kerran kuussa kehonkoostumusmittauksessa eli seuraavan kerran käyn 6.10. En oo varma aionko käydä vaa'alla joka viikko, koska ei se sinänsä palvele mun tarkotuksia, mutta katsotaan. Ruuan tulee olla puhdasta, vähäsuolaista, -rasvaista ja sokerista ja treeneinä baletti, HIIT ja yliopiston sali. 

Eli aloitetaan näillä ja rakennan sit pala kerrallaan muuta kokonaisuutta! Ajattelin, että koostan seuraavaan postaukseen enemmän havaintojani kehostani ja sen toiminnasta. Vähän niin kuin blueprint siihen, miten mun täytyy toimia tulevaisuudessa, jos haluan nähdä tuloksia. Ja sitten kirjoitan myös mun kokemuksista personal trainereiden kanssa!

221 päivää myöhemmin...

 ... muistaakohan kukaan mua enää? =D En ihmettele, jos ei ja toisaalta hämmästyksekseni tämä blogi on viimeisen kuuden hiljaisen kuukauden aikana saanut 1053 vierailua!! Kiitos teille kaikille, jotka ootte jaksaneet käydä tsekkailemassa, mitä mulle kuuluu! 🩵

Mihin blogin kirjoittelu sitten taas tyssäsi...? Aluksi yksinkertaisesti siihen, että oli niin paljon kiirettä kilpailun, opiskelujen, harrastusten ja sosiaalisen elämän takia. Lisäksi mulla alkoi myös maalis-huhtikuussa taas tulemaan ahmimisongelmia ja huhti-kesäkuussa myös alkoholin käyttö lähti aika pahasti lapasesta. Mun edellinen teksti täällä tammikuulta oli selvästi iso enne, koska tuntuu et tähän päivään asti oon käynyt läpi kunnon identiteettikriisiä ja uskon, et binge eating & drinking on myös ollut mun tapa jotenkin yrittää rentoutua/hallita/pehmentää tota hassua juuretonta oloa.

Oon joutunut oikeasti kasvotusten sen kanssa, et sellaiset asiat, jotka ennen teki mut onnelliseks ja joita oon edelleen pitäny osana mun identiteettiä, ei oikeesti enää toimikaan. Tällaisia asioita on esim. tuollaiset kauneus/somekilpailut ja promotyöt, mitä kilpailuunkin kuului. Aloitin promotyöt 16-vuotiaana pääasiassa flaijereiden ja näytteiden jakamisella ja siitä sitten jatkoin promoomaan esim. messuille ja erilaisiin kauppojen tai kauppakeskusten tapahtumiin. Työskentelin aika pitkään Neutrogenan promoottorina Helsingissä asuessa, mutta muuten brändit vaihtelivat työtehtävistä riippuen. Oon tehnyt promotöitä myös Kaliforniassa, mutta pääosa promotöistä sijoittui Suomeen.

Musta oli ihanaa olla kaikkien edessä ja näkyä. Kauppakeskuksen vilinä oli musta ihanaa ja nautin siitä, et sain edustaa jotain brändiä, koska se toi mulle jotenkin ryhdikkäämmän ja vakavasti otettavamman olon. Se toi mulle itsevarmuutta, jota mulla ei sillon oikeesti ollut. Mä opettelin kaiken niistä tuotteista, joita promosin ja musta oli ihanaa olla niin itsevarma, tietävä ja osaava, koska lähes kympin keskiarvosta huolimatta mulla oli aina sellanen tunne, et olin jotenkin poikkeuksellisen tyhmä.

Mutta nykyään mä en tarvitse enää tota kaikkea ja hassua kyllä musta tuntuu kuin olisin ihan kala kuivalla vedellä, kun mut nyt laitetaan tuollaisiin samanlaisiin tilanteisiin! Mä en jotenkin enää osaa innostua tuollaisesta enkä saa noista hommista mitään, koska mun itsevarmuus ei tarvitse tuollaista työtä. Mä en tarvitse muiden edessä olemista, jotta tiiän olevani jotain.

En lyönyt kilpailua ihan kokonaan läskiksi, mut olin kieltämättä helpottunut maaliskuussa, kun en päässyt enää jatkoon, sillä jatkoon päässeet tytöt todellakin ansaitsi paikkansa ja olis ollut väärin, jos itse olisin päässyt finaalinelikkoon! Ja samalla mä palasin normaaliarkeen ihan vaan olemaan minä, mikä tuntui samaan aikaan hyvältä että myös oudolta. Mitäs nyt...?

Tuolloin tosiaan alkoivat ahmimisongelmat ja sitten niiden tilalle tuli "ahmimisjuominen". Tällä kertaa juominen lähti myös siinä mielessä käsistä, että kukaan ei edelleenkään tiedä, miten paljon olen oikeasti juonut. Aluksi kyse oli vain pienestä bilejuomisesta, mutta hiljalleen nuo juomamäärät alkoivat nousta useisiin litroihin per juhla. Oon aiemminkin kirjoittanut mun ongelmallisesta suhteesta alkoholiin ja muihinkin aineisiin ja tästä löytyy esim. postaukset Kokemukseni katkaisuhoidosta (tw!), Ajatuksia päihteettömyydestäni (tähän haluan takaisin!) sekä kuvaus mun ensimmäisestä yliannostuksesta, joka melkein vei multa hengen. 

Loppujen lopuksi yliopiston mentyä kesälomalle juominen alkoi levitä useammalle päivälle viikossa ja alkoholimäärä saattoi olla yhden viikon aikana lähes kymmenen litraa. Läheiseni eivät kuitenkaan edes huomanneet tätä kaikkea, koska join suurin piirtein puolet kaikesta alkoholimäärästä yksin ja loput useassa eri porukassa, joten jokainen näki minun juovan vain muutaman annoksen. Saatoin esimerkiksi juoda pari lasia skumppaa brunssilla, lähteä siitä sitten vielä muutamalle lasilliselle toisten kamujen kanssa ja sitten jatkoin kaupan kautta kotiin juomaan vielä lisää yksinäni. Usein tuollaisina päivinä söin vain terveellisen aamupalan ja lounaan ja muuten elin ainoastaan alkoholilla.

Siinä vaiheessa, kun palleani alkoi olla todella, todella kipeä juomista seuraavana päivänä, aloin huolestua. Tuntui siltä, et maksani olisi ollut koko yön nyrkkeilysäkkinä ja seuraavana aamuna herätessä sitä jomotti ja se tuntui suorastaan olevan mustelmilla. Nyt viimeisen kahden viikon aikana olen juonut kaksi kertaa hieman liikaa, mutta en silti onneksi enää samanlaista järkyttävää määrää kuin aiemmin! Lisäksi syyskuun yksi isoimpia tavoitteitani on olla muutamaa tilaisuutta lukuun ottamatta kokonaan holittomana ja jatkaa tuota linjaa niin pitkään kuin mahdollista!

Tuolla kisan ja ahmimis-/alkoholiongelmien keskellä oli myös sellainen outo kokemus, jossa olin jälleen kerran PT:n valmennettavana, mutta tämä johti taas pettymykseen ja kokemukseen siitä, että en tule kuulluksi ja ymmärretyksi. Oon jo vuosia pitänyt PT:n valmennettavana olemista sellaisena helppona ulospääsynä silloin, kun tarvii potkua elämään, mutta silti tuntuu et mun on ollut lähes mahdotonta löytää sellaista PT:tä, jolle voisin olla ihan 100% rehellinen ja saisin sellaisen tuen, mitä haluan. 

Mulla oli siis kisan aikana kunnon sporttikausi, näin tuloksia peilistä, tunsin tuloksia balettitunneilla ja salilla ja mulla oli hyvä fiilis. Söin terveellisesti PT:n tekemän ateriasuunnitelman mukaan ajattelematta sen enempää ja elämä oli jotenkin ihanan helppoa, kun ei tarvinnut miettiä mitä syödä ja miten treenata. Kuitenkin tossa homma tyssäsi taas siihen, et mä en vain enää nähnyt tuloksia niiden alun senttien ja kilojen lähtemisen jälkeen. 

Mua turhautti, kun painoin duunia 100%:sesti kuukausien ajan ja silti kehitys polki paikoillaan. PT kuitenkin vain painotti koko ajan sitä, että tärkeintä on perus terveelliset elämäntavat ja oon jo normaalipainoinen, joten kannata murehtia liikaa rasvaprosenttia jne. jne. Musta onkin tänä vuonna tuntunut, että joka puolelta on tullut märkää rättiä sen suhteen et oon normaalipainoinen ja perus terve, joten "sulla on jo kaikki hyvin, nyt keskitytään vaan perus arkeen". En mä koe, että olisin saanut tukea sellaiseen fit lifeen, mitä oikeesti haluaisin elää ja samalla oon seurannut sivusta, kun saman PT:n lievästä ylipainosta tai muuten vain huonommasta kunnosta aloittaneet valmennettavat on selvästi saaneet paljon tiukemmat ruokavaliot ja treeniohjelmat. 

Mutta mulle normaalipainoisena, vuosia treenanneena ja syömishäiriötaustaisena on vain sanottu, että esim. kaikki kehonkoostumuksen tsekkailut on ihan turhaa ja on myös ylipäätään vähätelty kehonkoostumusmittausten tuloksia. Ehkä johtuen mahdollisesti ainakin osittain siitä, että en ookaan ton PT:n valmennuksessa päässyt sellaisiin tuloksiin, joita hänkin oletti mun saavan. Mutta joka tapauksessa ajattelin kirjoittaa tästä ihan kunnon in depth postauksen, koska oon niin kurkkuani myöten tätä normaalipainoisen ihmisen tavoitteiden vähättelyä!

Nyt kesällä oon ollut poissaoleva sekä alakuloinen ja tän yhdistän ihan puhtaasti siihen, miten paljon oon juonut. Oon aiemminkin aina tiennyt missä kohtaa höllätä juomista, kun mulle alkaa tulla masennusoireita ja oikeesti harmittaa et en oo pystyny nauttimaan kesästä niin ku yleensä, koska oon ollu niin keitoissa. Mä oon se tyyppi, joka etenki kesäsin tuijottelee taivaan pilviä, kuuntelee lintuja ja aaltoja ja vaan on siinä hetkessä, mut tänä kesänä en oo osannu rauhottua samalla tavalla. 

Nyt oon parin viikon ajan ottanut päivittäiset meditaatiot taas osaks mun arkea ja tuntuukin jo paljon rauhallisemmalta pään sisällä ja huomaan et osaan taas keskittyä niihin arjen ihaniin asioihin, jotka tuo hyvä mielen. En tarvii koko ajan jotain turruttajaa (musiikki, some, alkoholi, ruoka jne), vaan uskallan antaa itteni olla hiljaa paikoillaan ja vaan aistia asioita silmillä, korvilla ja nenällä. 

Kaikesta negatiivisesta ja pelottavastakin huolimatta tässä vuodessa on kuitenki ollu myös todella upeita hetkiä! Oon saanut tutustua aivan ihaniin uusiin ihmisiin, saanut tosi paljon tukea ja rakkautta perheeltä ja ystäviltä, menestyny akateemisesti, löytäny ittestäni taas uusia ulottuvuuksia ja vahvuuksia, kokeillu, epäonnistunu ja noussu taas ylös. Oon käyny nousuvarjoliitämässä kamujen kanssa, pelannut ahkerasti tennistä, edistynyt baletissa, yrittänyt opetella surffaamaan, käyny festareilla ja korismatseissa ja viettäny tyttöjen iltoja serkkujen ja sororityn tyttöjen kanssa. Oon lukenut, tanssinut, ollut kuudessa biisissä taustalaulajana ja käynyt viiden päivän ihanalla reissulla Havaijilla perheen kanssa.

Ei siis voi sanoa et tää vuos olis tähän mennessä mennyt ihan kokonaan hukkaan, vaikka pienoinen pettymys onki useesti se ensimmäinen fiilis, mikä mulle tulee ku mietin tätä vuotta. Tästähän piti tulla mun vuos... Mut you know, ehkä tää on just se, millanen tän vuoden piti tähän mennessä olla, jotta loppuvuodesta tulee just sellainen kuin siitä tulee. Tällä hetkellä musta tuntuu tavallaan ahdistavan juurettomalta ja tavallaan rauhalliselta. En oo ihan varma, mihin lähden tästä eteenpäin, mut sen tiedän, et terveyden tulee olla numero ykkösenä kaikessa, mitä teen! Niin fyysisen ku henkisenkin.

Ehkä tässä on nyt hetkeksi tarpeeksi kuulumisia kuluneesta vuodesta!