Skädäm! Sain viime viikolla verikokeiden tulokset ja edellisen kerran nämä on siis katsottu maaliskuussa, jolloin tilanne ei todellakaan ollut hyvä. Välillä verikokeiden huonot tulokset tulevat yllätyksenä, mutta itse kyllä allekirjoitin tuolloin vuoden alussa kaiken, mitä nuo luvut näyttivät, sillä myös oma olo oli huono. Nyt olen kuitenkin jotenkin päässyt nousemaan jaloilleni ja esimerkiksi tässä kuussa olen treenannut enemmän kuin hetkeen ja sen huomaa! Olo on pirteä, kunto on kohonnut ja olen taas saanut treenattua naisellisia muotoja kroppaan, joka muuten on suorakulmion muotoinen. Yllä olevat kehokuvat ovat sunnuntailta eli 19.6. otettuja.
Tässä verikokeiden osalta vertailua maaliskuun tilanteeseen! Boldatut luvut ovat nykyiset ja suluissa on viitearvot, joissa olisi hyvä olla eli vielä toki riittää tehtävää, mutta tämä on hyvä alku näin kolmessa kuukaudessa.
- Magnesium: 0,5 mmol -> 0,8 mmol (0,7–1,0 mmol)
- Kolesteroli
- kokonaisarvo: 7,2 mmol/l -> 6,4 mmol/l (<5 mmol/l)
- hyvä: 1,3 mmol/l -> 1,49 mmol/l
- huono: 5,9 mmol/l -> 5,2 mmol/l (<3 mmol/l)
- Verenpaine: 151/97 mmHg -> 125/68 mmHg (<130/85 mmHg)
- Estrogeeni estradioli normalisoitunut
- Raudan imentyminen normalisoitunut
Lisäksi jalkojen verenkierron häiriöt ovat pääosin kadonneet, joka selittyy osittain tuolla raudan imeytymisen normalisoitumisella sekä parantuneilla magnesium-arvoilla. Mutta välillä on edelleen kuumuuden tunnetta jaloissa enkä tällöin voi missään nimessä laittaa peittoa öisin jalkojen päälle. Tämä ei kuitenkaan ole ongelma, joka olisi samalla tavalla jatkuvasti läsnä niin kuin se oli vuoden alussa ja olen rehellisesti jo ehtinyt autuaan unohtaa, miten kamalaa tuo jalkojen sykkiminen ja jatkuva kihelmöinti sekä kuumuuden tunne olivat! Never again, kiitos.
Duunia on tullut painettua tämän viikon alkuun asti jopa seitsemänä päivänä viikossa ja olen kyllä todella kiitollinen, että olen päässyt tekemään noin paljon töitä pitkästä aikaa! Huomaan kuitenkin, että en enää jaksa samalla tavalla tuollaista putkea kuin aiemmin. Suurin osa työpäivistä sisältää kuitenkin vain ja ainoastaan ihmisille jutustelua, kysymyksiin vastaamista jne, joten välillä on tehnyt tiukkaa puskea esiin ultra sosiaalista minää. Niinpä, kun ystäväni ehdotti, että tulisin vihdoinkin hänen ja hänen miehensä luokse käytännössä katsoen keskelle ei mitään Havaijille, niin ei tarvinnut kahta kertaa miettiä vastausta! Joten täällä sitä ollaan ja huuuuh, miten hyvää tämä on tehnyt jo muutamankin päivän jälkeen! Toki nämä pari edellistä päivää olen pääasiassa vain nukkunut ja syönyt, mutta pelkästään se, että hereillä ollessa ympärillä on vain luontoa, on rentouttanut todella paljon.
En ole tehnyt mitään suunnitelmia tälle lomalle, mutta tavoitteena on löytää jonkinlainen tasapaino pelkästään olemisen ja aktiiviloman välillä. Koska tämä on vain niin upea paikka, että en haluaisi ainoastaan makoilla hyvän kirjan parissa riippumatossa, vaan haluaisin käydä katselemassa seutuja. Lisäksi tavoitteena on jatkaa treenaamista ja puhtaan, tuoreen ruuan syömistä. En muista milloin olo olisi viimeeksi ollut sisältä käsin näin kosteutettu, sillä olen pääasiassa syönyt tuoreita hedelmiä ja marjoja! Jotenkin todella maagista käydä hakemassa omat banaanit ihan vain takapihalta ja toki osa kasvattaa Kaliforniassakin omat banaaninsa, mutta ei se siellä tunnu samalta. =D Tai olla kävelyllä takametsässä ja mangoja eli päivällinen vain tippuu eteesi maahan. Tähän voisi melkein tottua!
Joka tapauksessa lomallakin siis jatkan terveydestä huoltapitämistä ja odotan kyllä innolla, millaisia tuloksia saan nähdä seuraavassa kehonkoostumusmittauksessa! Katsotaan maltanko odottaa kotiinpaluuta vai käynkö täällä jossain katsomassa tilanteen. En ole ihan varma kuinka pitkään aion täällä olla, mutta pari viikkoa nyt ainakin, sillä töiden osalta on pieni tietoinen tauko. Huomenna vuorossa pitkästä aikaa kunnon salitreeni ja odotan sitä todella paljon! Raudan pumppaamisessa on ollut pienoinen tauko, mutta mulla on ollut ikävä sitä määrätietoista ja rauhallista liikeratojen tekemistä ja itsensä työntämistä mukavuusalueen ulkopuolelle. Toki kaikessa treenaamisessa on tuo rajojen rikkomisen elementti mukana, mutta ainakin omalla kohdallani salitreenaamisessa se on jotenkin rauhallisempaa. Sellaista kukka työntyy asvaltin läpi tyylistä tekemistä eikä niin räjähtävää kuin yleensä treenatessani esimerkiksi circuit trainingiä (onko tällä joku suomenkielinen nimi?!).
Kirjoittelen (oikeasti) lisää tällä viikolla kuulumisia ja loppuviikoksi olen suunnitellut myös reseptin tekemisen eli pysykäähän kuulolla! =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti