Heippa! Tuli pidettyä viikon blogitauko ja aluksi syyksi tuli se, että jotenkin vain yhtäkkiä koin, että en muka tarvitsisi enää niin tarkkaa kirjanpitoa liikunnoista, sykkeistä ja muusta ja terveelliset elämäntavat ja liikunnallisuus vaan menisivät omalla painollaan. Mietin myös, miten paljon aikaa jäisi muuhun, jos en bloggaisi, mutta kuinkas sitten kävikään... Lauantaita ja sunnuntaita lukuunottamatta liikkuminen ei ollut yhtään sellaista, mitä olin suunnitellut ja liikunnan nikottelu vaikutti saman tien myös ruokailuihin. Syöminen siis aluksi väheni ja sen jälkeen söin aika huonosti eli kahvilasta jotain bagelia ja muffinsseja ja vegaaniudesta ei tietoakaan. Mitään varsinaista ahmimista ei ole ollut, mutta ruokaa on tullut syötyä yli tarpeiden eikä ravinto todellakaan ole ollut ideaalia ja se on välittömästi näkynyt unen laadussa, vireystilassa ja ihon kunnossa. Lisäksi ruuassa (tai "ruuassa") ollut maito on laittanut mut yskimään limaa ja myös keuhkoissa tuntuu outoa kipuilua (ei ole koronaa, ei hätää), mikä tapahtuu aina, kun olen syönyt maitotuotteita useita päiviä putkeen.
Mutta nyt katkeaa tuo tahmeampi viikko ja Luojalle kiitos liikuin oikein kunnolla sekä lauantaina että sunnuntaina eli tällä hetkellä päällä lienee pääasiassa liiasta suolasta tullutta turvotusta! Vielä eilen söin vähän huonommin eli liikaa suolaa ja rasvaa, mutta nyt tiistaista eteenpäin aion taas panostaa kunnon ravintoon, sillä huomasin jopa, että hedelmien vähäinen syönti viime viikolla johti siihen, että olin lauantaiaamuna aivan tajuttoman kuiva koko päivän. En ole edes koskaan tajunnut sitä, miten paljon vettä kehooni tulee pelkästään hedelmien muodossa! Back to business siis tuonkin osalta, koska hyi se olo, kun koko keho on karhea kuivuudesta ja kamala määrä vettäkään ei tunnu helpottavan oloa.
Osa viime viikon laiskottelusta johtuu myös varmasti siitä, että yhtäkkiä kaikki vain alkoivat kirjaimellisesti kuolla tai sairastua vakavasti. Yksi suru-uutinen tuli Ukrainasta, jossa minulla on siis sukua ja muut uutiset tulivat kaukaisemmilta sukulaisilta tai ystävien sukulaisilta. Tähän päälle tietenkin Her Royal Majesty, rest in peace! Mutta jotenkin tuntui vain siltä, että pakka alkoi oudosti hajoilla ja hassulta tuntuu se, että tällaista alkoi tapahtua aika monelle nimenomaan viime viikolla. Olen aiemmin ollut aika skeptinen kuun kiertoon liittyviin energioihin, mutta tällä kertaa pakko sanoa, että kaikki näiltä videoilta (video 1 ja video 2) ovat osuneet omaan elämääni. Ja näin ollen olen jopa aika helpottunut siitä, että viime viikon perjantaina esiin nousi hassu reaktio, jota en mitenkään suunnitellut.
Eli yhtäkkiä kuin jonkun toisen sanomana tuli mieleen ajatus siitä, että pitäisi ikään kuin astua sivulle ja seurata tätä kaikkea mielenkiinnolla eikä todellakaan olla pelokas tai huolissaan. Ja tuon jälkeen päälle laskeutui suuri rauha vaikka osa minusta mietti, että apua, olenko tosiaan näin tunteeton?! Mutta nyt olen vain kiitollinen siitä, että tuo rauha oli automaattinen reaktio, sillä juuri tuohonhan minun tulisikin pyrkiä sekä kristittynä että myös henkilönä, joka uskoo siihen, että maailma peilaa omia tekoja ja asenteitamme. Joten tällä hetkellä annan itseni pysyä rauhallisena enkä pidä sitä merkkinä tunteettomuudesta, sillä tiedän, että en todellakaan ole kylmä ja epäempaattinen.
Asiat liikkuvat ja irtoilevat juuriltaan, jotta jotain uutta voi tulla tilalle. Pidän myös Sri Akarshanan tavasta puhua siitä, että sinänsä paha ei ole pahaa, se vain on. Ajattelen moraalin olevan sitten toinen asia ja oma laaja keskustelunsa, jossa minullakin on vahvat mielipiteeni, mutta etenkin tälläisinä hetkinä siinä on jotain todella lohdullista ja helpottavaa, että eivät nämä asiat ole pahoja. Ne vain ovat.
Tälläistä kuuluu siis tällä hetkellä ja jos jotain vähän tylsemmän tavallista on kerrottava niin se, että hui, miten onkin yhtäkkiä kylmä! Lämpötila on siis ollut lähes 40-asteessa jo jonkun aikaa, mutta nyt se on tippunut alle 30-asteeseen ja tuntuukin todella absurdilta, että von edes oikeasti olla kananlihalla +26-asteessa?!? ='D This California life, lemme tell ya... En enää varmaankaan kestäisi hetkeäkään jossain Lapin pakkasissa!
Toivottavasti muillakin on alkanut uusi viikko täynnä tsemppiä ja motivaatiota muuttaa elämä ja terveys parempaan suuntaan! Muistakaa, että oikeasti koskaan ei ole liian myöhäistä päättää, että riittää jo tää itsesabotointi! En todellakaan ole mikään täydellisyyden perikuva ja myös sen takia halusin tulla takaisin tänne ja kertoa epäonnistumisistani. I win and then I fall, mutta häviäjä on häviäjä vain, jos ei nouse uudestaan ylös. Ja jokainen meistä ansaitsee parhaimman mahdollisen terveyden! 🤍
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti